On se vain

...helppoa kun on hyvä koira :) Minä kävin tokoissa kämmäilemässä oikein huolella, mutta Rássi teki parhaansa niin kuin aina. Mikä tuossa lajissa oikein on, etten osaa vähintään joka toisessa kokeessa olla lisäämättä omia kiemuroitani. Ja samoja luokkia olen jauhanut, uhh.

Siis Torniossa 26.11.2011, tuomarina Marja-Leena Hituri.

paikkamakuu         10 (oli kehään palatessani vähän vinossa vasemmalle ja etutassut sisäänpäin, what)
seuraaminen           10 (kuvankaunista, sanoi tuomari, ja päivän paras vasemmalle käännös...avo oli evl:n jälkeen kuiteski ;) )
liikkeestä maahan  10
luoksari                   9 (no tässä liikkuri sanoi "jätä koira" ja minä käskin koiran maahan.joo. siitä piste pois. koira ei yllätyksekseni pysähtynyt yhtä napakasti kuin yleensä, johtui varmaan alkusekoilun aiheuttamasta hämmentyneisyydestäni jollain tapaa. mutta siis merkille stop)
liikkeestä seis        7 (sanoin tosi huonosti käskyn ja aivan tunsin kuinka Rássi otti askeleita, höh. that never happens!)
nouto                    9,5 (tuomari loppupalautteessa kehui, mutta pikkuhyppy taaksepäin luovutuksessa ja hieman vino loppuasento vielä ottivat puoli pistettä)
kaket                    5 (no tämä oli nolo, ei siinä tapahtunut oikein mitään hyvää. treeneissä menny ihan normisti, mutta nyt unohin ottaa rennon alun ja jotenki Rássi oli jännittynyt ja jäykkä ja ENNAKOI prkle ekaa kertaa ikinä maahanmenon)
hyppy                    10
kokonaisvaikutus  10

175 p, 1-tulos ja TK2

Tuomari oli oikein asiallinen. Sanoi, että olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt lyhyesti. No, tietenkin jäi kiinnostamaan mitä muuta olisi sanonut. Joka tapauksessa sen sanoi, että koira on hyvähermoinen ja yhteistyöhaluinen ja meidän suhde on kunnossa. Ja palkintojenjaossa lähetti terveisiä Rássin kasvattajalle.

Mulla itellä ei mee kyllä yhtään putkeen Tornion hallissa. Ei ole mennyt yhdenkään koiran kanssa kolmesta. Rássin kanssa tietysti parhaiten, koska se haluaa tehdä minun kanssa mitä vain, tekee parhaansa ja nauttii. Tuomari ei turhan pitkään liikkeitten välissä selitellyt, vain tärkeimmät. Päivi Lamminen muuten edellisessä kokeessa veti kaikki liikkeet putkeen ja antoi palautteen vasta lopussa kaikista liikkeistä.

Tällä kertaa kokeilin ennen paikkamakuuta oikein kunnon rauhoittamisen lattialle ja ainakin tulos oli Rássin paras ikinä. Koskaanhan se ei ole noussut paikalta, mutta kaikkea muuta venkoilua on ollut aina siinä vaiheessa kun aika käy pitkäksi. Makuutin sitä hallissa häiriössä puolihuolimattomasti ja sitten otin sen ihan kyljelleen vielä. Siitä Rássi pääsee puolella sanalla takaisin vireeseen, joten se ei ole ongelma. Mutta paikkamakuun ja seuraamisen välinen ero toiminnassa on haaste. Pitäis löytää nappi, jolla koira kytketään puoliteholle ja sitten taas löysätään pari pykälää korkeammalle teholle.

No, joka tapauksessa Rássi oli kokeen jälkeen oma ittensä vaikka minua hermostutti niin että ääni värisi. Kotona koiralla oli virtaa kovasti jäljellä. Oisko sitten ollu se ylijäämävirta mikä paikkamakuussa ei ollu käytössä...

Luokkavoittaja ja sen kaveri ei-sinne-päinkään

Kuvassa luokkavoittaja oikealla :)

Piirinmestaruustokot Pellossa olivat ja menivät. Rássi ei ollut aivan parhaassa suoritustilassa, mutta silti Lammiselta 180 p, avo1-tulos ja luokkavoitto. Pisteitä meni omista virheistä, mm. huono ja kiireinen käsky seisomisen liikkeellelähtöön-> koira jäi napottamaan paikalleen, ja noutokapulan heitto kehästä ulos. Sitten tuo meidän murheenkryyni paikkamakuu, levottomuudesta vähennettiin tällä kertaa -2,5 p eli puoli pistettä vähemmän kuin edellisenä vkonloppuna. Sehän ei kyllä makuusta lähde, mutta vaihtaa lonkkaa ja on malttamaton. Kuulemma jännittävä kattella ;)

Sekä Rássi että Tsabba olivat kummissaan, kun rauhallinen kotihalli (jossa yleensä treenataan yksin) olikin täynnä ihmisiä ja kehänauhat ja kaikki. Että kotikenttäetua ei minusta ollut kuin hyppyesteellä. Se on liikkeenä Rássilla tutulla esteellä varma.

Tsabba sen sijaan ei herännyt tokotunnelmiin koko aikana. En saanut sitä todellakaan heräämään missään vaiheessa. Autosta ulos tullessa haukkui kyllä napakasti muut koirat, mutta hallilla se alkoi jo makoilla. Kehään mennessä tiesin jo varmasti, ettei sitä nappaa. Herkut se söi, muttei mitään normi "repusta löytyy palkat, nyt siis suorittamaan" -kiirettä. Tein kuitenkin kaikki liikkeet, joista siis kolmea lukuunottamatta kaikki nollia. Tsabban virettä ei vain saa ylös tuommoisessa kehänauhakoomatilanteessa. Miksi sitten tein kaikki liikkeet loppuun (kysyi tuomarikin)? -Koska sille ei voi oikein antaa periksikään. Pehmeän koirani tunnen ja tiedän, että seuravalla kerralla kun sitä ei kisassa nappaa, se yrittäisi vielä vähemmän. No, yllätyksenähän tuo ei tullut aiempaan kokemukseen nojaten ja vuoden totaalitauko kisaamisesta huomioon ottaen. Eikä se ollut millänsäkään kokeen jälkeen, heti illalla repeili kateudesta kun tein palauttavia Rássille. Ja niinpä sitten sai tehdä niitä koeliikkeitä kisojen jälkeen kotipihalla, eikä ollut riemulla rajaa.

Epiksien kautta uuteen nousuun. Liikkeethän se osaa voittajan tuloksen verran ja treeneissä on tosi innoissaan. Vielä kun treeni-into siirtyy kisatilanteeseen, niin hyvin menee. Agilitykisoissa tuli aikoinaan väsytettyä Tsaban into liialla treenillä ja kisaamisella, vuoden satunnaisemman treenin jälkeen into oli palannut.

Talvikuukausille ohjelma on hahmotettu. Rássille ei ollut mitään tarkoitusta tehdä TK2 -koularia, mutta nyt siis se on yhtä ykköstä vaille. Tämän vuoden puolella Lapissa on enää yhdet tokot, joihin olemme toisella varasijalla. Jos se ei onnistu, niin jätän ehkä koularin väliin ja helmikuussa mennään korkkaamaan voittaja.  Rássilla on niin pientä vaille tokon voittajan liikkeet valmiit, ja pari kk aikaa treenailla lähes pelkkää tottelevaisuutta. Pk-tottiksen eteenmeno on vaiheessa kohti varmuutta liikkeen tarkoituksesta, muuten tottiksen pitäisi olla liikkeiden osalta jokseenkin hanskassa. Keppien ilmaisua vahvistellan talvi, ja jos päässään mettäjäljelle keväällä kelien puolesta ajoissa, niin sitten pk-jälkikoe olisi seuraavana vuorossa ja tokot jäävät helmikuun jälkeen (pitkälle) tauolle.

Sirma käväisi Katin ja Àksun kanssa Pellossa. Pekka kuvasi Sirman lonkat ja kyynärät. Näyttivät ihan kohtuullisilta matkalla kohti Limanin tarkempaa syyniä. Vähän eroa lonkissa oli keskenään, mutta ei mitään järkkyä kuitenkaan. Erinomainen nukahtaja se on, ei voi muuta sanoa.

Àksu -pentu on oikein reipas ja nätti pikkupenneli. Mukavan sosiaalinen ja rohkea, kävi reippaasti leikkimässä Rássin ja Tsaban kanssa. Järkevältä ja tasapainoiselta vaikuttaa, ei arkaile ääniä eikä pintojakaan. Katin kertoman mukaan oli matkustanut vaivatta ja kotiutunut väliaikaismajoitukseen bernhardilaisen kaveriksi ongelmitta. Jännä nähä mitä siitä tulee :) Jonkinlaista lpk-kuumeilua on ilmassa, ja sijoituspentu pitäisi löytää sekin sitä odottavaan kotiin. Ensin sijoituspentu, sitten ehkä itelle jalostustoivein. Iso ehkä. Harrastuskaveria on Rássissa näillä näkymin ihan yllin kyllin.

Kuumeilua lisäävät kuvat K-pennuista. Tässä Jalo äitinsä kanssa. Sirma kurkistaa alhaalta ja Àksukin häärää Rokun kanssa taustalla. Roku on muuten raamikas kaveri, kehittyy ihan erityyppisesti kuin Jalo. Molemmat ovat mukavia pentuja, joskin tyypilliseen tapaan äänekkäitä :)