So far so good

Tämä viikko näyttää puolessa välissä mentäessä oikein kohtuulliselta koiraviikolta. Tsaban maha alkaa olla parempi ja Rássi on urakoinut kahdet hakuharkat, tottista ja n. 500 m metsäjäljen kapuloineen. Viikonlopuksi tälläämme pelkin kanssa itsemme leirille jälkipuuhiin. Tsabba jää kotiin.

Lapinkoiran maha on tosiaan historiallisesti varmaan ekaa kertaa elämässään epäkunnossa. Tsabba söi (oletettuun) hammasjuuripaiseeseen kaksi Clindabuc -kuuria ja Norocarpit päälle. Paise lähti, mutta tuju lääke vei mahasta ne tarpeellisetkin bakteerit ja oli jo ennalta tiettävästi kova rasitus. Vaikka annoin piimää lääkkeen kanssa, suositusta reilumpi lääkeannostus veti koiran vesiripulille. Eläinlääkäri ei halunnut lähteä hammasta poistamaan, koska P4 puuttuminen muuttaisi purennan vinoksi. Olin aivan samalla linjalla. Nyt Canikurin, riisin ja sein avulla ollaan pikkuhiljaa päästy lähemmäs normaalitilannetta vatsan kanssa. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, kun Tsaballa on aina ollut rautainen maha, johon minkään valtakunnan ripulit eivät ole päässeet pureutumaan, ja nyt tilanne ei ole meinannut millään lähteä normalisoitumaan. No, parempaa kohti lopulta siis kuitenkin :)

Reenaillut se ei ole ihan pikkupikkutokosteluja lukuunottamatta. Seuruupätkää ja perusasentoja leikkipalkalla on tehty, kun koira on itse tarjonnut tekemistä. Noinkohan sitä pääsisi epiksiin kesän aikana ja sysyllä tokokokeisiin yrittämään senkin kanssa. Sillä on oikein mukava treeni-ilme, mutta koetilanteen toimintaa pitäisi päästä muokkaamaan.

Pelkin metsäjälki alkoi näyttää paremmalta kun tajusin pidentää jälkeä. Keppeihin sillä saisi edelleen olla parempi motivaatio. Hakureeneissä on käyty viikon sisään kolmesti. Joka kerralla neljä ukkoa ja irtorullat. Viimeisellä kerralla kaksi maalimiehistä häkkipiilossa. Luontaisempi laji se taitaa tuo haku olla Rássille, jälkeen verrattuna siis ;) Olen tyytyväinen sen nenänkäyttöön ja työhaluun ylipäätään. Se irtoaa kivasti syvälle alueelle ja tuo rullat melko näppärästi, ja on innoissaan hommasta :) Tekemistä riittää vielä kuitenkin ja toistoja tarvitaan, jotta saataisiin varmuutta kuvioon. Siihen, että rulla tuodaan heti keskilinjalle asti pussailematta maalimiehiä, ja että koira voi luottaa sieltä metsästä aina jonkun löytyvän, heti tai kohta. Noin alkajaisiksi jos näillä mentäsiin.

Emäntä makuuttaa ja aurinko paistaa silmiin :) Mutta hei, ruoho vihertää! Tämä olkoon samalla myös Rássin 2 v potretti syntymäpäivän kunniaksi :)

Rássilla on karvanlähtö, Tsabba jo ehti puottaa talviturkin. Toivottavasti noilla on nyt se normaali 6-7 kk juoksuväli ja juoksuttelevat vasta sitten syksyllä. Rássi korkkaa ensi viikolla toko voi: n Torniossa ja jää ainakin joksikin aikaa suunnitelmien mukaan tokotauolle. Meidän kerholta ei liene tulossa joukkuetta piirinmestaruuskisoihin, joten nekin voi hyvällä omallatunnolla jättää heinäkuulta väliin.

Hauskoja keskusteluja on käyty hakumetsässä mm. näyttelyihin liittyen :D Koska minulla on aivan liian suuri kynnys mennä Rássin kanssa tervukehään ikikuunapäivänä H: ta yrittämään, Minna erehtyi lupaamaan esittävänsä sen. Aion muuten pitää tuosta lupauksesta kiinni, jos joskus hermostuksissani erehdyn pelkin näyttelyyn ilmottamaan! :D :D Minun mielestä Rássilla on kyllä tuuhea häntä, ainakin H:n arvoinen! ;)

Nenästelyä

Pihalle neljä kasaa vääriä tunnarikapuloita ja jokaiseen oma (koemaisesti) hetken kädessä hinkattu kapula. Siitä kaksi kierrosta oman etsintää, tuloksena 7/8 oikein. Välimatka lyhyt, noin 2 metriä. Palkkana aamuruokaa eli kuivia nappuloita kourasta. Tarkoitus oli hakea oikeaa tunnetilaa lähestyvään kokeeseen, ja varsin tyytyväinen olen. Vääränkin Rássi toi räjäyttämättä kaikkia palikoita paikoiltaan, mikä sinänsä on jo hyvä asia. Muuten väärän kapulan tuontireissulla taisi kuitenkin olla liian kiire. Epäonnistunut tunnari näistä järjestyksessä toinen.

Tsabba ei tehnyt tunnaria, vaan pikkujäljeltä keppi-ilmaisua, mikä sinänsä on sille helppo harjoitus. Otan sille tunnarikasarundin illemmalla, jolloin toivon sillä olevan oikein kunnon nälän :)

Viikonloppuna on käyty myös kahteen kertaan esineruututreeneissä vierailla esineillä. Kolme ruutua noin 50 m pitkiä, ja vaihtelevan kapeita. Kaikissa on ollut esineitä edessä, keskellä ja takana. Edestä löytyy aivan varmasti kaikki (myös sinne maastoon joltain unohtunut tyhjä limsapullo ja taskustani tippunut jälkikeppi), mutta takaosaan ei meinaa irrota ilman apuja. Toisena päivänä opimme jo, että seuraavaan esineruutuun esineet laitetaan vain taakse. Iso kiitos Suville nenäharkkaseurasta!

Molemmat kävivät myös lyhyellä metsäjäljellä. Tsaballa oli itsetallattu tosi lyhyt (ehkä 50 m) yhdellä kulmalla ja yhdellä kepillä. Se menee nykyiseen epätarkkaan tyyliinsä, keppi kuitenkin löytyy. Tsabba saa kulkea jäljellä niinkuin haluaa kunhan pysyy hajulla suurin piirtein (löytää loppuun), koska sillä ei aktivointia suurempia tavoitteita jäljen suhteen ole. Rássilla vieraan tallaama reilut 100 m yhdellä kulmalla ja kahdella kepillä. Ei suurempaa menestystä. Janalta takajälki, ekaa keppiä ei ois välittäny ilmasta ollenkaan, kulman jälkeisen toisen kepin ilmaisi sievästi, mutta jatkoi jälkeä haahuilukiireen kanssa loppuun. Lopussa haistoi loppupalkan (kissan ruoka"paketti") mutta päätti jättää ilmaisematta ja jatkaa jäljestystä. No, mitäpä siihen voisi sanoa. Tehdään keppitreeniä ja peltojälkeä, koska sen tekee huolellisesti (miksi?), samaten pellolla ilmaisee sievästi kaikki esineet. Ehkä kuivalla kankaalla metsäjälkeä ja ruokaa tiheästi askeleille. Näillä plääneillä mennään.

Esineitä ruudusta

Viisi esinettä, panta takarajalla, pallurat keskellä ja edessä, hanska edessä sivurajalla, pallo vasemmalla keskellä sivurajalla

Sateisen ja kolean päivän kunniaksi kävimme ensin metsälenkillä ja sitten teimme "kesän" ensimmäisen varsinaisen esineruututreenin. Kapea ja pitkä kaistale. Rássi huuteli autosta jo minun touhuillessa ruudunrakennuksessa, joten päästin sen ekana pahasta. Seurautin autosta ruudulle, kohtuu hyvä. Paikka pysyi, pää pyöri maastoja haistellen. Perusasento, ja esine kerrallaan kaikki tavara ylös ripeässä tahdissa. Pysyi alueella. Miinuksena Kinder-palluroitten pureskelu luovutusasennossa, molemmat hajosivat ennen päätymistään minulle käteen. Pantaa ja hanskaa ei pureskellut.

Myös Tsabba seuraili autosta ruudulle. Kaksi ekaa esinettä nousi oikein mallikkaasti, hanska ja pallo. Sitten alkoi olla työlästä. Tsabba mm. pissasi ruutuun ja lähti haakuilemaan ruudusta ulos molemmilta sivuilta oikein reilusti. Avustin kävelemällä itse lähemmäs pikkupalleroita ja innostamalla "etsi"-käskyllä takaisin työn ääreen. Kinder-pallura nousikin hyvin. Ongelmaksi muodostui panta, jota Tsabba ei mieltänyt esineeksi (sen oma panta). Panta haettiin takarajalta sitten yhdessä tuumin. Näytin lopulta pannan ihan sormella maasta, koska Tsabba ei vain nostanut sitä, vaikka se oli nokan edessä. Siitä käskyllä luovutusasentoon ja kunnon pallopalkka päälle. Vire laski kuin lehmänhäntä kun panta pitikin nostaa, vaikka se ei kuulunut Tsaban mielestä leikkiin yhtään. Onneksi sain sen pallolla innostettua ihan ok tunnelmaan, voitto sinänsä. Autolle palattiin Tsabba narupallossa roikkuen, joten ihan hyvä tunnetila sille kai jäi.

Maasto näytti nyt vihdoinkin siltä, että huomenna päästäisiin metsäjäljelle. Toukokuu on ollut enempi ja vähempi tälläinen:

Aamu 6.5 2012

Jälkeläisseurantaa :) Oulun Katselmuksesta Taru Valliuksen ottamia kuvia Iitasta ja Johkasta:

Loihakka Naltio Humppa
copyt Taru Vallius

Loihakka Naltio Johka
copyt Taru Vallius

Lisäksi kuvia Hallasta, jota olen kysynyt jalostuslainaan :) Kuvaaja edelleen Taru Vallius.

Alimmassa kuvassa Loihakka Naltio-pentujen isä Nuka (Taikahallan Hankien Hurma) ja tyttärensä Halla (Kellokas Heavy Joik).
Lisää Tarun kuvia Katselmuksesta http://tarutuulten.dyndns.org/gallery/album449

Halla on energinen ja reipas narttu, toivottavasti terveystarkit tuovat mukanaan hyviä uutisia ja sopiva uros pentueen isäksi löytyy. Yhtä on kysytty, muita sitten tarpeen mukaan.

Ja lopuksi vielä jättiläisonnittelut ensimmäisenä synttäripäivänä Pietan ja Runnun jälkeläisille, maanmainioille Loihakka K-pennuille!!