Pandoran Lipas

Aamulla hallilla. Koska minulla nenä vuotaa ja hikeä pukkaa rehkimättä, menimme autolla vaivaisen kilometrin matkan. Se olikin osuva ratkaisu, koska meillä oli yllättäen treeniseurana brassiterrieri ja amstaffi. Koirat siis vuorotellen autosta ulos. Häiriö on hyväksi, harvoin vieraita koiria vain samaan aikaan hallille sattuu.

Tsabba ensin. Sillä oli kaiken kaikkiaan hyvä tekemisen meininki. Seuruupätkät, liikkeestä istuminen, ruutua ja luoksarin stoppeja+koko luoksari. Seuruut hyvät, ruutuun mennessä otti häiriötä muista koirista (olivat ruudun suunnassa) ja meni haukkuen ruutuun. Samaten jossain kohti seuruupätkää haukahti pari kertaa häiriötä. Olen siis avannut Pandoran lippaan haukuttaessani sitä ennen tottiksia. Tsabba ei koskaan haukkunut tehdessään ennen kuin aloin vireennostotoiveissani sitä tarkoituksella treeneissä haukuttamaan.

Ruutu oli hitaahko, muuten hyvä. Patukka ensin ruudussa, sitten vasta loppupalkkana. Luoksarin stopit erityisen hyvät, niin hyvät ettei ehkä koskaan. Oikein lysti! Hidas pätkä luoksarissa on seisomisesta makaamiseen, siitä loppuun se tulee taas hyvin. Lopuksi oli yllättäen agipätkä kaareva hyppy-A-hyppy, jonka jälkeen loppupalkalle repulle (oikeasti Alkon kassi, koska Rássi on teurastanut reenirepun).

Rássille seuruupätkä, liikkeesta istuminen, ruutua ja pari lyhyttä luoksaria. Sama setti kuin Tsaballe agipätkää myöten. Erinomainen vire, nopea koira, ei mitään merkitystä häiriöllä. Agihypytkin se täysin olemattomasta treenistä huolimatta haki kivasti, vaikka olisi voinut vaihtoehtoisesti myös kaarevalla radalla juosta suoraan ekalta esteeltä loppupalkalle (patukka). Tösseröin tosin ensin korostamalla A:n loppukontaktia jättämällä patukan maahan A:n alastulolle. Virhe. Rássi arveli heti lähteä takaisinpäin palauttamaan patukkaa...

Pitäisi varmaan ottaa paikkamakuitakin joskus. Nyt on mennyt niin monet kimppatreenit ohi tapahtumien ym. juhlapyhien vuoksi, että paikkamakuut ovat jääneet täysin seuraa vaille. Rássilla on voi-tokopaikka kesäkuun alun kokeeseen Tornioon.

Taiteellista videonpätkää maanantailta, molemmat esiintyvät. taiteellisuus tässä yhteydessä tarkoittaa huonoa kuvanlaatua:

"Vastaan haasteeseen ja haastan edelleen"

Suvi täräytti tämmösen, ja koskapa positiivisuus on per...usta, pakko osallistua :)


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


1. Liikkeelle lähteminen tuo hyvää mieltä (vaikka väsyttäis, eikä inspais alunperin tasan mikään). Liike rauhoittaa.
2. Liikkeelle lähtemisen seuraukset, esim. Katselmuksessa Oulussa viikonloppuna tavatut mukavat ihmiset koirineen
3. Ajatus vuodenajan vaihtumisesta, vaikkei se juuri nyt näytä tapahtuvan ikinä ever
4. Oman koiran kanssa edistyminen, kaikella tapaa
5. (Treeni)kavereiden edistyminen koiriensa kanssa
6. Tulet, missä vain tulisijassa tai muuten hyväksyttävissä rajoissa. Ei pyromania.
7. Kuivat villasukat
8. Suklaa ja muut nautintoaineet
9. Kampaajalla käynti eli punaisempi on parempi tukka
10. Lahjat, yllätyslahjat eniten, sellaiset jotka tulee kuin faxi Jäätteenmäelle (yllättäen ja pyytämättä)


Haastan Katin, Elinan,  Jennyn, Minnan ja Riitan . Kaikki niin positiivisia ihmisiä, ettei kymmenen kohtaa ole edes haaste!


Viikonloppuna tosiaan Oulun Hiukkavaarassa sijoitusneiti Tsabantytär Loihakka Naltio Humppa "Iita" junnunarttujen 2./8 ja Tsabanpoika Loihakka Naltio Johka "Johka" 5./8. Molemmille siis punainen nauha (arvostellaan mätsärimeininki -suuntaisesti, joko sin tai pun, ja punaiset sijoitetaan, kaikki saavat kirjallisen arvostelun). Oulussa nähtiin myös Iitan ja Johkan isää Nukaa, ja perhepotrettiakin otettiin. Keli oli hankala, räntäinen, märkä ja kolea, mutta reissu kiva. 


Johkan omistaja Hanna esitti Iitan, niin minulla oli mahdollisuus katsoa kehän reunalta miltä Iitan esiintyminen näytti. Oikein kivaltahan se näytti, Iita on keveästi liikkuva ja kivasti kulmautunut, hyväturkkinen, avoin pikkuneiti. Sen käyttäytymisessä näkyy vahvan, vanhemman nartun kanssa eläminen. Meillä Pellossa Iitalla meni ensin sormi suuhun vieraassa ympäristössä vieraiden koirien kanssa, kun tuttua Lotta-narttua ei ollutkaan ratkomassa tilanteita Iitan puolesta. Oulussa Iita haukkui ensin Katselmus-alueella kaikki, mutta rauhoittui sitten äitinsä moodiin ja esiintyi suurimman osan ajasta oikein pirteästi ja rennosti. Varmasti kasvattava reissu kaiken kaikkiaan Iitalle! Itse asiassa omien ihmistensä kanssa Iita oli käynyt vielä seuraavana päivänä mätsärissä Rovaniemellä, joten on ollut neitikoiralla vauhdikas viikonloppu :)


Johka on kovasti äitinsä näköinen, hyvähermoinen, reipas ja avoin nuorimies, jonka arvostelussakin mainittiin erinomainen luonne. Operoidun polven vuoksi sen liikkeet ovat puutteelliset, joten parempaa sijoitusta ei luonnollisesti tippunut. Komea se on, hyväturkkinen ja vahvaluustoinen. Tsemppiä Hannalle edelleen kuntoutukseen!


Kellokas Heavy Joik "Halla" oli myös jo lauantaina paikalla piipahtamassa. Varsinainen energiapommi! Hallasta toivottavasti lisää myöhemmin ;)

Hallan nassu :)

Hangenkantoviikko! (sydän, sydän, sydän)

Tällä viikolla päästiin viimein jäljentekoon. Tsaballa lähti kausi hyvin käyntiin, Rássille pamautin ihan ylivaikian toiseksi jäljeksi (pohjana mm. raviradan uraa), joten palattiin takaisin helppoon 200 m jälkeen ja lisäsin sille namejakin askeleille. Koskahan sitä oppis olemaan ahnehtimatta :(

No, jälkien lisäksi on treenattu pelkkiä keppi-ilmaisuja ja tottista hangella :) Mm. siitä kuvatodisteita.

Mie oon kova!

Minä arvioin olevani vielä kovempi! (tottistelemaan)

Ja sitten haettiin Iita Rovaniemeltä Katselmus -reissulle. Voi, kun se on niin pentu vielä, suloinen pikku-Iita.

Äiti ja tytär erityisen tasottomassa kuvassa. No, varmaan Katselmuksessa parempia. Tai  sitten sielä sataa räntää.

Ei tule kesää tänä vuonna

Suunnitellahan aina voi jäljentekoa koville hangille, uuden treenivihon viemistä autoon maastotreenien ylöskirjaamista varten ja kevään ekojen jälkien pituuksia. Totuus on kuitenkin aamulla tämä:

Että saahan sitä suunnitella, mutta hitaasti tulee kevät tänä(kin) vuonna. Plääh.

Hallikin on käyttökiellossa ärhäkästi leviävän kennelyskän vuoksi. Pari luhkaa on tullut tehtyä näinä vesisadepäivinä.

Sirman miesasiat

Kuvan c Jenny Kangas

Sirman (Dievaslas Beaiveloddi) astutus ei onnistunut helmikuussa. Yritimme astuttaa sitä työkäytössä hyvin toimivalla, lapsiperheessä asuvalla uroksella, mutta ei vain onnistunut uros yrittämisestään huolimatta. Sirma vietti hellustusreissullaan kaiken kaikkiaan kolme viikkoa, joten mahdollisuuksista ei ollut puutetta. Uros on innokas yrittäjä, mutta salaisuudeksi jäi miksei se hommissaan onnistu maaliin saakka pääsemään. Se on nimittäin yrittänyt ennenkin toisella nartulla, ja useampaan juoksuun. Vähän tulee samanlainen olo kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä katsoessa, lähelle se menee ja lupaavalta näyttää muttei kuitenkaan tulostaululla näy. Harmi juttu, naapuripalkisestakin tätä urosta soitetaan apuun porohommiin ja soisihan sitä moisten geenien jatkuvan. Toisaalta luonto tietää parhaiten.

Suunnitelma on nyt sitten astuttaa Sirma seuraavasta juoksusta Runtulla, joka astui onnistuneesti Pietan reilu vuosi sitten. Sirmallakin alkaa olla jo ensikertalaiseksi ikää, joten Kati haluaa pelata edellistä yritystä varmemman päälle. Eihän näistä astutusasioista koskaan tulosta tiedä etukäteen, mutta ainakin Runtu on tuttu uros, ja toki jalostuskäyttö mielessä Ruotsista alunperin tuotukin. Ei vähiten rotuunotetun porokoiraisänsä vuoksi. Runnun sisarukset ovat osoittaneet niin paimennus- kuin harrastusominaisuuksiakin, kuten toivomus kasvattajalla olikin.

Runtu ollaan aikeissa viedä luonnetestiin nyt keväällä, toivottavasti se saa paikan jo alkukesälle. Odotan uteliaisuudella ja mielenkiinnolla sen testiä, tykästyinhän talvella Runtun täällä hoidossa ollessa sen mutkattomaan reippauteen ja avoimuuteen. Pietan ja Runnun pentuja ei ole vielä terveystarkastettu, mutta ainakin osaomistamani Jalo menee tarkkeihin noin 1,5 vuotiaana eli tulevana syksynä. Sirman juoksuja odotellaan alkavaksi samoihin aikoihin.

Yhdistelmä tuntuu etukäteen ajateltuna mielenkiintoiselta sukutaulujen ja koirien luonteiden puolesta, ja mahdolliset pennuthan rekataan Katin vielä hyväksymiskäsittelyssä olevalle kennelnimelle. Ihmettelen, jos nimi ei ole ykkösvaihtoehtona mennyt Arapiekka.

Sirma ja veljensä D. Beahtu

Vielä kun Silipalle löytyisi sopiva uros, ja siitä pentu tulisi kotiin tai sijoitukseen, niin voisi seuraavat suunnitelmat olla vasta siinä seuraavassa sukupolvessa :)

Aurinkoisia tunnelmia

Pääsiäisenä koiria lähinnä juoksutettiin, mitään sen kummempaa treeniä ei harrastettu. Pyhien jälkeinen arki lähti käyntiin suorastaan raivokkailla tottiksilla, Tsabba täysin tavoistaan poiketen haukkui kaikkien liikkeiden välit ja Rássi oli muuten vain ihan pinkiänä. Mahtavat treenit! Varsinkin belggarin kanssa oli nautinto treenailla, kun se veti niin sydämensä pohjasta. Kyllä treenitauko tekee hyvää :)

Ihan tietoisesti en kieltänyt Tsabbaa haukkumisesta, koska on niiiin epätodennäköistä että se kokeessa haukkuisi kuitenkaan. Tein sille pari pitempää pätkää ilman palkkaa, ja vapautin yllättäen luoksarin stopista loppupalkalle (kissan märkäruokaa). Lyhyt treeni, mutta hyvässä (liiankin hyvässä) vireessä. 

Tsaban silmät tarkattiin erkkariviikonloppuna, ja Kaisa Wickström totesi ne aivan kertakaikkisen kirkkaiksi ilman mitään löydöksiä. Sen sijaan sillä oli poski ajettunut. Sekä Kaisa että Pekka katsoivat pattia ja epäilivät hammasjuuripaisetta. Ien näytti kuitenkin terveeltä, samoin hampaat. Lääkekuurilla mennään ja ainakin paise on laskenut.

Belggari nautti juoksulenkeistä Savukoskella. Juoksutin sitä vapaana moottorikelkalla, eikä tuntunut kunnossa olevan ongelmaa. Muuten varsinaisten päänvaivatreenien puute alkoi koirassa näkyä turhana touhottamisena ns. arjessa. Sainpahan ainakin aikaan korkeavireiset treenit, kun siitä hallille päästiin. Pitäisi korkata toko voi ennen kesän alkua, ja unohtaa sitten tokotemput puoleksi vuodeksi. Vielä en ole ilmoittanut mihinkään, tarjontaa on nyt heikosti 300 km sisään. 

Ouluun paimensukuisten Katselmukseen olen ilmoittanut sijokkini Iitan. Pääsiäisenä tapasin Iitan veljen Moskun, joka oli todella vankkaluustoinen ja hyväturkkinen nuori uros. Aiemmin avoin Mosku oli varmastikin ikään liittyen selkeästi pidättyväinen markkinoilla ihmispaljoudessa, mutta uskon sen menevän ohi. Tsabba kävi läpi samanlaisen vaiheen noin vuoden ikäisenä. Jännä nähdä minkälainen koira Iitasta on luonteensa puolesta kehittynyt.

Pääsiäiskuvia:

Tsaballa tarttuu lumi tassuihin, huoltotauko

Siinä on baanaa koiran vetää kelkan vierellä

Tauolla