Sirman miesasiat

Kuvan c Jenny Kangas
Sirman (Dievaslas Beaiveloddi) astutus ei onnistunut helmikuussa. Yritimme astuttaa sitä työkäytössä hyvin toimivalla, lapsiperheessä asuvalla uroksella, mutta ei vain onnistunut uros yrittämisestään huolimatta. Sirma vietti hellustusreissullaan kaiken kaikkiaan kolme viikkoa, joten mahdollisuuksista ei ollut puutetta. Uros on innokas yrittäjä, mutta salaisuudeksi jäi miksei se hommissaan onnistu maaliin saakka pääsemään. Se on nimittäin yrittänyt ennenkin toisella nartulla, ja useampaan juoksuun. Vähän tulee samanlainen olo kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä katsoessa, lähelle se menee ja lupaavalta näyttää muttei kuitenkaan tulostaululla näy. Harmi juttu, naapuripalkisestakin tätä urosta soitetaan apuun porohommiin ja soisihan sitä moisten geenien jatkuvan. Toisaalta luonto tietää parhaiten.

Suunnitelma on nyt sitten astuttaa Sirma seuraavasta juoksusta Runtulla, joka astui onnistuneesti Pietan reilu vuosi sitten. Sirmallakin alkaa olla jo ensikertalaiseksi ikää, joten Kati haluaa pelata edellistä yritystä varmemman päälle. Eihän näistä astutusasioista koskaan tulosta tiedä etukäteen, mutta ainakin Runtu on tuttu uros, ja toki jalostuskäyttö mielessä Ruotsista alunperin tuotukin. Ei vähiten rotuunotetun porokoiraisänsä vuoksi. Runnun sisarukset ovat osoittaneet niin paimennus- kuin harrastusominaisuuksiakin, kuten toivomus kasvattajalla olikin.

Runtu ollaan aikeissa viedä luonnetestiin nyt keväällä, toivottavasti se saa paikan jo alkukesälle. Odotan uteliaisuudella ja mielenkiinnolla sen testiä, tykästyinhän talvella Runtun täällä hoidossa ollessa sen mutkattomaan reippauteen ja avoimuuteen. Pietan ja Runnun pentuja ei ole vielä terveystarkastettu, mutta ainakin osaomistamani Jalo menee tarkkeihin noin 1,5 vuotiaana eli tulevana syksynä. Sirman juoksuja odotellaan alkavaksi samoihin aikoihin.

Yhdistelmä tuntuu etukäteen ajateltuna mielenkiintoiselta sukutaulujen ja koirien luonteiden puolesta, ja mahdolliset pennuthan rekataan Katin vielä hyväksymiskäsittelyssä olevalle kennelnimelle. Ihmettelen, jos nimi ei ole ykkösvaihtoehtona mennyt Arapiekka.


Sirma ja veljensä D. Beahtu

Vielä kun Silipalle löytyisi sopiva uros, ja siitä pentu tulisi kotiin tai sijoitukseen, niin voisi seuraavat suunnitelmat olla vasta siinä seuraavassa sukupolvessa :)

Kommentit

  1. Mun oli pakko tsekkaa, että onko Sirma paimensukuinen vai porokoira... Veli kyllä antoi vahvat viitteet jälkimmäiseen, mutta itse Sirma menee molemmista :)

    Toivotaan parempaa onnea seuraavaan kertaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa, Petra, paimensukuisesta menis ihan täysin. Eihän tuota tiiä kuin rekkareista kattomalla mitä "lappalaisuutta" se edustaa. Tämä nuin niin ku kannanottona siihen ps- linjakeskusteluun, johon olit vastaillut ihan niin kuin itse ajattelen ;)

      Poista
  2. Ääk! Sirma tuo mieleeni ihan Hallan, kumpikohan sit tosiaan muistuttaa kumpaa (Halla poroa vai Sirma pslk:a.) :) Ihanan kaunis neitonen kyllä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pennut muuttivat omiin koteihinsa

Tsekattuja

Virallisia