Pentusuunnitelmia

Halla eli Kellokas Heavy Joik kävi luonnetestissä Haukiputaalla, tuomareina Hynynen&Keinänen. Reijo Hynynen on viime vuosina kouluttanut raatokoiraprojekteissa lappalaiskoiria etsimään poronraatoja maastosta. Kokemuksiensa perusteella hän on kaivannut koiriin enemmän työominaisuuksia; taistelunhalua ja vilkkautta. Samoilla linjoilla on toinenkin tuomareista, joka hänkin on testannut paljon lappalaiskoiria luonnetestituomarina ja luonnollisesti tavannut lappalaiskoiria myös muissa koiriin liittyvissä töissään. Keinäseltä olen myös itse kysynyt ja saanut neuvoja Tsaban koevireen korjaamiseksi. On Tsabba ollut Jarin hoivissa kesällä hoidossakin. Itse arvostan siis juuri tämän tuomarikaksikon mielipidettä lappalaisesta, armopisteitä koiran omistajan hyvän mielen takaamiseksi tuskin oli luvassa.

Hallan omistajalle Essille testi ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vaan vain vahvisti hänen omia käsityksiään koirastaan. Puolustushalua oli tullut arjen sattumusten kautta testattua jo aiemmin ja sitä todistettavasti löytyy, niin myös testissä. Vilkashan Halla on, koiran käyttäymistä testissä ja tuomareiden loppupäätelmiä vilkkauden ja hermojen suhteen jännitin itse eniten. Testattaessa koiran ikä oli pari päivää yli 3 vuotta.

Hallan testitulos, tuloksen perässä suluissa luonnetestin virallisen tulkintaohjeen määritelmät koiran käyttäytymisen sijoittumisesta arvosteluasteikolle:

Toimintakyky    +1 Kohtuullinen (Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan)

Terävyys          +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa)

Puolustushalu   +3 Kohtuullinen, hillitty (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan)

Taisteluhalu     +2 Kohtuullinen (Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen)

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton (Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee)

Temperamentti +1 Erittäin vilkas (Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta)

Kovuus             +3 Kohtuullisen kova (Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin omaaloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin) ,
ja loppupisteet 158 ja laukausvarma :)

Hallalta tarkattiin kesällä Akuutissa silmät, lonkat, polvet ja kyynärät. Silmät puhtaat, samoin polvet ja kyynärät. Lonkat on lausuttu C/C, mikä tietenkin oli pienoinen yllätys. Lonkkaindeksi sillä on kuitenkin (syyskuu 2012) 101 eli ihan hyvä. BLUPindeksien laskennassa rodun indeksien keskiarvo on 100. Tarkoittaen siis, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Indeksi on ennuste siitä minkälaista lonkkaa koiraa mahdollisesti periyttää omien ominaisuuksiensa pohjalta, yhdistelmässä otetaan huomioon uroksen ja nartun indeksien keskiarvo. 

Joka tapauksessa Hallan luonnetestitulos varmisti minulle ja koiran omistajalle ensi talven suunnitelmat. Hallan astutusta yritetään seuraavasta juoksusta. Olen astuttanut Hallan emän Saiken kun Halla laitettiin alulle ja ollut läsnä sen syntyessä. Halla oli ainut pentu tuloksena kahdesta parin päivän välein suoritetusta, varsin helposta ja omatoimisesta astumisesta. Synnytys oli helppo ja Saike itsenäinen, varmaotteinen synnyttäjä, kuten oli Tsabbakin.

Koska myös Tsaban ja Saiken emä Taru on veljeni koirana minulle tuttu, suhtaudun suurella mielenkiinnolla Hallan mahdolliseen jälkikasvuun. Tietyt ominaisuudet rakenteissa ja luonteissa tuntuvat periytyvän voimakkaasti emälinjassa. Hallan luonnetestitulos vaikuttaa ehkä enemmän Saiken siskon Sahpen luonneominaisuuksien kanssa yhteneväiseltä. Sahpe on vähintään kohtuullisen kova, kun Saike on pehmeämpi. Samantyyppisiä eroja luonteissa on Tsabankin omassa pentueessa havaittavissa jo nyt. On enempi työkoiratyyppistä ja toisaalta pehmeämpää. Hallan isä on sama kuin Tsaban pentujenkin, 4 -vuotiaana luonnetestattu Nuka. Kun Nukakin on minulle monien vuosien ajalta yhteisistä harrastuksista tuttu ja mieleinen koira, tuntuu Hallan suunniteltu pennutus siltä, miltä haluan kasvattamisen tuntuvankin. Urosvalinta on vielä auki, mutta urokselta vaadittavat ominaisuudet selvillä.

Halla Lappalaiskoiragalleriassa

Rauha kaavassa ja ilmaisussa hyvä tahto

Järkyttävän huonojen, kaoottisten ja epätoivoisten Rovaniemen ilmaisutreenien jälkeen analysoimme kuitenkin porukalla jatkosuunnitelmaa Rássin ilmaisuongelman parantamiseksi. Hyviä neuvoja sain sitten myöhemmin muiltakin, kiitos niistä kaikille :) Parit ilmaisutreenit on otettu nyt periaatteella: patukkapalkat pois ja ruoka tilalle, ei mitään apuja maalimiehiltä eikä ohjaajalta jos koira jää odottelemaan suorapalkkaa, lelupalkka vasta ohjaajalta ja kaavaa, kaavaa, kaavaa ilman poikkeuksia. Näytölle hallinta.

Yhtä nopeasti kuin meni rikki, on Rássi alkanut korjatakin ilmaisujaan. Ruokapalkka selvästi rauhoittaa sitä, vaikka ensin koira ei meinannutkaan uskoa todeksi ettei mitään muuta saa, ja pientä turhaumaaki kehitti. Tämänpäiväiset ilmaisut olivat jo melko hyvät. Vain kerran jäi tarjoamaan paikkamakuuta palkan toivossa, mutta siitäkin joutui itse päättelemään tien ulos, eli rulla suuhun ja kaava käyntiin. Muut ilmaisut olivat jo hyviä, selkeitä ja vauhdikkaita ilman hätäilyä. Lopuksi viimeiseltä näytöltä se sai sivulletulosta minulta ison patukan ja kantoi sen tyytyväisenä autolle. Alan jo tuntea koiran siksi samaksi mikä on asunnossani pari vuotta majaillut ;)

Yllättävän helposti se on myös antanut periksi maalimiesten loppuleikistä. Rássi on saanut treenien lopuksi yleensä taisteluttaa maalimiehiä vapaasti. Se on siis tarjonnut väsymättä patukkaa kaikille vuoronperään ja sitä on leikitetty. Nyt päätimme ottaa senkin pois ainakin joksikin aikaa. Tässä on nyt vähän sama juttu kuin eteenmenossa oli purutyynyn kanssa. Ajatus purutyynystä voitti kaiken muun, eikä koira pystynyt toimimaan järkevästi.

Kemissä kouluttaja luonnehti Rássia "moottoroiduksi koneeksi" ja niinhän se on, varsinaista motskutreeniä se ei tarvitse suorapalkkojen muodossa ja pääasiallinen suorapalkkojen etu eli nopea vahvistus suorasta pistosta ei ole suinkaan ainut keino korjata vinoja pistoja, jos sen pistot suoristamista kaipaavat. Hyvä treeni, parempi mieli :) niin kuin tapana on sanoa.

Tsabba teki tänään ennen Rássin ilmaisutreeniä pienen pätkän liikkuroitua seuraamista ja luoksarin. Näytin sille autolla palkan ja pistin taskuun. Sen jälkeen palkkoja ei näytetty, eikä annettu ennen minitreenin loppua. Erittäin innokas pikku pystykorva. No, se on nyt ottanut tavaksi räkyttää minulle liikkeiden välit, mutta aivan sama. Se on kuitenkin aktiivinen, ja luulenpa että talvella tehdään uusi visiitti tokon voittajaluokkaan. Koskapa olemme muuttamassa Ouluun, Tsabba tulee saamaan kovasti kaivattua treeniseuraa aika mukavasti syksyn ja talven mittaan :D

Rássi teki hallitokoa alkuviikosta, ohjattua ja ruutua merkin kautta. Oikein kivasti. Enemmän mielenvaivaa tokon ylimpää luokkaa ajatellen aiheuttavat ryhmäliikkeet, koska meidän ryhmäliikeseura on joko Tsabba tai Jetta ilman vaihtoehtoja. No, Oulu korjannee senkin asian.

Jalostuslainaan pyydetty Halla -neitonen menee tulevana sunnuntaina luonnetestiin, kiva juttu sekin. Minulle ja muille kiinnostuneille. Omistaja sen sijaan arveli kokeen keskeytyvän, syy: hermot (omistajan) :D

Hajalla son

Nimittäin Rássin rullailmaisu. Syynä eivät ole vieraat maastot tai maalit, niin kuin ensin tulkitsin, vaan suorapalkat. Kemin leiriä edeltävänä iltana hakutreeneissä ilmaisun suhteen kaikki oli normisti ok eli tosi hyvä, viimeisellä maalimiehellä suorapalkka. Koko kesän olen reeneissä ottanut osan maaleista suorapalkalla, osan ilmaisulla. Yleensä suorapalkka on ollut ainakin viimeinen maali. Ei ole suuremmin haitannut ilmaisuja. Sitten Kemissä ja sen jälkeen kaikissa hakutreeneissä Rássi on jäänyt maalille odottelemaan ja nyt jopa kaivamaan yhä pahenevaan tahtiin suorapalkkoja maalimiesten käsistä ja taskuista. Ottaa rullan vasta avustettuna ja toimii sen jälkeen kyllä ok. Mutta että ei ikinä enään yhtään suorapalkkaa Rássille! Pelkkää ilmaisua ottaessa tuo ei tule esille niinkään, mutta maasto menee vain huonompaan suuntaan, arrggh. Ja niin kun minä epäilin suorapalkkoja Rássille, koska se ei halunnut niille jäädä opittuaan rullan tuonnin. Kannattaisi kuunnella itseään, jälleen kerran.

Jäljellä sen sijaan sensaatiomaisia onnen tunteita. Suvi talloi eilen Rássille 500 m pitkän jäljen sekä korkeuseroltaan että alustaltaan vaihtelevaan maastoon. Jäljen hapatessa bongasimme maastossa erinäisiä marjastajia, sekä metsästäjän karjalankarhukoiran kanssa. Mulla oli janana metsätie, mutta vuorollaan marjastaja ja metsästäjä koiransa kanssa talsivat pitkin minun janaani, joten hylkäsin janan kokonaan. Syötin koiran suoraan jäljelle. Ensin mietin etten ajaisi kuin ekalle kepille, koska häiriöjälkiä oli niin paljon, mutta rohkaisin sitten mieleni. Huhhuh, se ajoi koko jäljen! Parissa kohdassa ja kulmassa se varmisteli ja otti vähän matkaa takajälkeä, mutta annoin sen vain tehdä töitä omaan tahtiin. Ja niinhän se tyttö teki :) Kaikki kepit ok.

Huomenna tehdään taas ilmaisuja ja tottista, vierailla tyypeillä. Pakkohan sen on uskoa, ettei ilman rullaa tule palkkaa...Tottiksessa teemana on ollut paikkamakuu, josta EI lähdetä ryömimään. Ei ole nyt tutuilla kentillä ryömiskellyt, tosin sillä on ollut "poliisi" kyttäämässä lähellä. Huomena katsotaan sitten vieraan kentän paikkamakuu ja kuinka korkealle se penteleen vire taas ampaiseekaan ;)

Näytelmäturistina

Kävin piiitkästä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä ihan asiasta tehen. Matkaa kotoani näyttelypaikalle kertyy noin 600 m, seikka joka ilman muuta vaikutti näyttelyn vetovoimaisuuteen. Pari tuntia hujahti mukavasti slk- ja lpk -kehiä seuraten. 

Suomenlapinkoirissa kehässä oli Tsaban vastikään kotia vaihtanut veli Kellokas Hunga eli Humppa. Aivan hurmaava maalaiskoira, joka on tehnyt vaikutuksen uudessa kodissaan pihassapysyvyydellään ja upealla luonteellaan. Uuden emännän kanssa Humppa oli ehtinyt hetimiten käydä jo luonnetestissäkin. Näyttelyssä koiran  useammalla kilolla hoikistunut olemus palkittiin EH:lla ja hyvällä arvostelulla. Turkilla se hävisi paremmat sijat ja eihän se toki parhaimmillaan karvanlähdön jälkeen ollutkaan. Kovasti Humppa oli Tsaban urospentujen mallinen, varsinkin Moskun, samanlaisesta päästä ja taittokorvista johtuen.

Tuomarina slk:lla oli Jari Fors, tymäkästi puukko vyöllä roikkuen. Lpk:t arvosteli Hannu Talvi. Lapinporokoirakehästä mieleen jäi komea ruotsalainen valiouros, joka veikin kolmen uroksen joukossa sertin ja valmistui myös Suomen muotovalioksi. 

Muutoin aika kului lpk -kehää odotellessa mm. laikoja seuraten ja kennelnimiasioita pohtien :) Kyllähän suomenpystykorvien ja muiden perinteisten metsästyskoirarotujen nimet näyttelyluettelosta luettuna ovat koiran käyttötarkoitusta ja alkuperää kuvaavia, sekä sanoisinko suomalaiskansallisia. Kehässä ovat Söpö, Raisa, Riitu, Elmeri ja Kasperi. Ei mitään monimutkaisia suopursunhohteentalvenriitteenkoskikarpalonhajunmakuhohdevarjonhäivähdys, niin kuin lappalaisilla useasti :) Ja etuliitteetkin ovat mallia Jahtijaakon, Karhunpyytäjän ja Koppelonhaukkujan. Asiaa. Näyttelyn ROP oli kuulemma ollut suomenajokoira Juntti. 

Näytelmänseurannan jälkeen kipaisin omat koirat kotoa ja matkasimme kipin kapin uimareissulle. Polkaisin molemmille jäljet vanhenemaan menomatkalla. Tsabba veti janalta loppuun saakka vapautuneesti, ekaa keppiä se ei meinannut jaksaa paikallistaa, mutta löytyihän sekin. Rássin jäljelle laitoin Sportstrackerin päälle vasta ajovaiheessa, koska jälkeä polkiessani unohdin. No, lopulta unohdin ottaa sen pois päältä, joten kotona matkaa näytti kertyneen 6 km...

Muuten Rássin jälki oli ok, mausteena yksi pieni herpaantuminen. Rássi oli ilmeisesti vähän sivussa tai jäljellä oli jotain jännittävää harhaa, koska se yhtäkkiä käännähti takaisin ja varmisteli hetken matkaa takajälkenä ennenkuin kiepsahi taas menosuuntaan ja matka jatkui häntä heiluen. Kepit tosi hyvät, mutta niinhän ne on aina kun oma jälki+omat kepit. 

Päivitys

Onpas hankala alkaa blogin päivitys parin viikon tauon jälkeen. Jos nyt alkuun toteaisi, että meidän treenailuja ovat sotkeneet ainakin kolaroitu menopeli, reissutyö ja molempien koirien juoksut. Tsabba on edelleen juoksussa, tärpeillä itse asiassa. Seuraavat juoksut siis sille odotettavissa ensi keväänä maaliskuussa. Sijoitustytteli "Tsaban tytär" Iitan terveystarkkeja on nyt suunniteltu seuraaviin Roi:n joukkotarkkeihin lokakuun loppuun.

Rássi on jälkeilyn ja tottistelun lisäksi käynyt Reija Niemisen erinomaisessa kaksipäiväisessä hakukoulutuksessa Kemissä. Rássi tekee hyvää risteilyä, uppoaa syvälle pistoille, tekee suorat pistot ja etsii maalit. Hyvät tyhjät. Häiriötä se ottaa vieraista ihmisistä ja maastoista, seikka joka näkyi ilmaisuissa tai paremminkin niitten puutteessa. Ei ottanut sen paremmin irtorullaa kuin kiintoakaan, ei itse asiassa edes yrittänyt, vaan jäi maalimiehelle tarjoamaan mm. maahanmenoa :) Samaten häiriö vaikutti rullan tuontiin väkijoukon läpi, rulla tipahti suusta kun olisi pitänyt tulla ihmisten vierestä/läpi minun luokseni keskilinjalle. Kummatkin reaktiot ovat täysin tuntemattomia tuttujen maalimiesten kanssa tutuissa maastoissa.

Samalla tavoin Rássi on tipahtanut konseptista tunnarissa liikkurin tullessa mukaan kuvaan ja jäljellä kun polkija olikin vieras. Maalaiskoiran elämää ja treeniseuran puutetta, jonka onneksi saa kyllä aina kilometreillä korjattua.

Vaihdan varmaan sille norskirullan ruotsalaisen tilalle jossain vaiheessa. Ei pitäisi olla mikään ongelma kun koira ylipäätään rullailmaisun osaa. Koulutuksessa pimeitten ratojen ja kisaohjauksen niksien lisäksi teimme Rássille ilmaisutreeniä painottaen käyttäytymistä maalimiehellä. Ensin koira maahan näytöllä ja sitten maalimiehen haastava homma on "puolustaa patukkaa hengellään". Maalimies provosoi koiraa mm. heiluttamalla patukkaa kädessään muttei missään nimessä anna koiran saada palkkaansa ennen ohjaajan lupaa. No, Rássi on sen verran nopea, että maalimieheltäkin vaaditaan nopeat reaktiot, mutta äkkiä koira tuon toisaalta erehdyksen ja pettymyksen kautta oppii. Ainakin aina yhden treenin aikana. Nyt viikonloppuna kokeilimme tätä treeniä ja täysin oli taas unohtunut koiralta saiko siihen patukkaan syöksyä vai ei. Seuraava vaihe treenissä on palkkaamaton maalimies eli kun koira odottaa sievästi maalilla ohjaaja kutsuukin koiran sivulle, ja siitä pallolla tms. palkaten lähtee kuljettamaan koiraa takaisin keskilinjalle.

Tuli taas niin paljon asiaa viikonlopussa, että onneksi palautelomakkeen kautta muistaa oman koiransa jutut. Loppukin uusi tieto varmaan jää johonkin ei-niin-aktiiviseen kansioon ohjaajan päänupissa. Yhtenä tärkeänä muistettavan asiana maalimiesten kunnollinen piiloutuminen, maastokuvioiset vaattet/viitat ja maahan lätyksi painautuminen ja vaihtuvat piilot/treenit.

Treenisuunnitelmaa jatkoon. Kemissä kouluttajan lisäksi  koko muukin porukka oli  erinomaista seuraa ja märissä olosuhteissa asenne kohdallaan :)

Muuten Rássi oli oma loistava itsensä Kemin reissulla(kin). Majapaikassa se otettiin autosta talon sisätiloihin vasta lähempänä ihmisten nukkumaanmenoaikaa perheen neliviikkoisten koiranpentujen temmellysrauhan vuoksi. Hetken aikaa Rássi viitsi makoilla sille osoitetulla paikalla, sitten se jo hellyydenpuuskassaan hyppäsikin perheen isännän päälle sohvalle makaamaan. Epäilin muuten että virtaa olisi ollut hallitsemattomuuteen asti koiran päivän kuluessa lähinnä autossa odottaen, mutta kai se on aikuistunut ja yllätyksekseni käyttäytyi aivan asiallisesti. 

Seuraavan viikon vietimme edelleen reissun päällä ja molemmat koirat saavat kyllä vähintään arvosanan 10+ hotelliasujina. Vaivattomia reissukavereita. Tsabba nyt oli aivan professionaali. Kun olin aamulla saanut meikattua itseni työkuosiin ja keräilin salkut kainaloon, pieni vaalea siirtyi sängyn alle nukkumaan. Että hei hei vain sinulle, mie pärjään kyllä oli sitten koti tai hotelli :)