Sekalaisia treenejä

Tarkoituksena hallille mennessäni oli ottaa Rássille hyppytekniikkaa ja Tsaballe pientä tokojuttua. Kokosin hyppytekniikkaa varten esteitä kun huomasin, että hallin remontin vuoksi kepit, putki, keinu ja pussikin olivat ihan siinä hollilla. Pikku ratahan siitä syntyi sitten ja aivan kerta kaikkiaan agitreenit :)

Rássi on Nasten jälkeen ensimmäinen koirani, joka ei ole käynyt ohjatuissa agitreeneissä. Mielestäni sen kyllä näkee sen hypyissä. Tein sille ensin pelkkää suoraa ja kaartuvaa hyppyrataa kuuden jalan väleillä ja matalilla rimoilla. Suoritus parani koko ajan, joten palkaksi se pääsi tekemään (hulluamaan) radan pätkää. Joo, se on nopea, minä en. Käsittämätön on se raivo, jolla Rássi puikkii kepit menemään, vaikka sillä ei mitään palkkaa lopussa näykään, ei ole koskaan ollut. Mutta kun periaatteena on tehdä täysillä se mitään tehdään niin silloin on :) Vasemmalta puolen ohjaus keppeihin ei toimi, kummallakaan koiralla. Vika on siis ilman muuta minussa, liian lähelle keppejä taidan ainakin  tunkea.

Tsabba oli aivan intopinkeänä noin kahden vuoden agitauon jälkeen. Itse asiassa Tsaban viimeinen startti oli muutama kuukausi Kolariin muuton jälkeen, ja silloinkin sen alkurata oli treenitauon jälkeen Tsabaksi tosi nopea. Jonnekin A-esteelle se muistaakseni sitten jäi kontaktille seisoskelemaan ja siihen se vauhtikin hiipui. Mutta kieltämättä nyt keveästi treenaillessa tuntui, että muutamaan viralliseen starttiin sen voisi kyllä treenata. Enempis noin pienen maxin ei tarvitse kisailla.

Hakutreeneissä on käyty noin kuukauden tauon jälkeen kahdesti ja perjantaina tehdään jo toiset treenit tälle viikolle. Rássi on kehittynyt oivaan suuntaan, rullailmaisu on hyvällä mallilla. Pelkän kiintorullan kynnyksellä ollaan, lisää umppareita ja risteilytreeniä täytyy ottaa seuraavaksi. Hallintaan maalimiehellä ollessa täytyy myös kiinnittää huomiota, koskapa se ryntää maalimiehen kimppuun heti minun maalimiehelle suunnatulla "palkka" -sanalla.

Tsabbakin teki kolme suorapalkkamaalia aktivointimielessä. Juoksut lähestyvät ihan aikataulun mukaisesti ainakin Tsaballa, mutta melkoisella varmuudella myös Rássilla. Nehän juoksevat samaan aikaan. Tsabasta lähestyvät juoksut huomaa selvemmin merkkailun vuoksi. Myös hakuradan keskilinjaa autolle palatessa...

Tokossa Tsabba on edelleen keskittynyt aktiiviseen tekemiseen eli treenejä pidennetään ihan vähän kerrallaan, jotta aktiivisuus ei pääse treenissä loppumaan. Hyviä seuraamispätkiä, mutta Tsabba on toisaalta aina ennen juoksuja hyvässä tokopössiksessä. Toisin kuin juoksujen jälkeen :(

Rássin tokoissa on tehty ohjatun suuntia, merkkiä ja kapulan pitoa. Merkki on hyvä, ohjatun suunnat kaipaavat vielä toistoja, ja keskikapulaa ei ole laitettu vielä ollenkaan. Mutta hyvällä mallilla enivei. Tunnareita molemmat ovat tehneet pihatreeneinä. Rássilla ok, Tsaballa ok jos malttaa haistella palikat eikä nappaa ekaa. Tsaban tunnari ei silloin kuitenkaan ole paineessa tehty, vaan enempi vallaton, joten niitä on nyt ollut mukava tehdä. Se pystyy korjaamaan tekemisensä ja suorittamaan reippaasti uuden, onnistuneen tunnarin.

Jälkimetsässä käytiin tekemässä molemmille vain yhdet treenit viime viikolla. Sielläkin pieni tehokoira Tsabba oli innokkaana keppien jäljillä. Se oikein tosissaan etsi kepit vaikka suurimman osan ajasta jäljestikin vähän sivussa jäljeltä tavanomaiseen eleettömään tyyliinsä. Johtuneeko lie juoksukierron ajasta vai mistä, mutta tuollaista jäljestämisen iloa ja keskittymistä en muista Tsaban kohdalla nähneeni kuin ekana jäljestyskesänä. Ja seuraavana kesänähän sainkin paineistettua kaiken ilon sen jäljestämisestä, ja valejäljet alkoivat. Kaksi huonompaa kesää siis välissä ennen kuin tänä keväänä tunnepuoli oli heti alusta parempi. Nyt siis meni oikein kivasti!

Rássille paljon kulmia vähemmän teräviä ja teräviä, jälki kulki rinteessä sekä alempana rehevämmällä maastopohjalla. Oikein hyvä jälki, tosin taas janalta ensin takajälki. Annoin sen itse selvittää takajäljeltä oikeaan suuntaan, en käskenyt takaisin janalle enkä mitään muutakaan. Mutta kepit kaikki hyvällä ilmaisulla ylös, ja kulmat ok.

Soisin juoksujen nyt alkavan ja menevän, niin pääsisi katselemaan kalenterista loppuvuoden ohjelmaa.

Eteen

Kemin kokeen jälkeen havahduin jättämään purutyynyn pois Rássin eteenmenoista, koska se etsii kunnes löytää (tai ei löydä jos sitä ei ole) purutyynyä kentän reunasta käskyistä välittämättä, eikä enään mene maahan ekasta käskystä. Mielikuva purutyynystä kentän laidassa on liian vahva. Päätin siis palata palkoissa palloon tai moniin palloihin. Rássi alkaa helposti ennakoimaan stoppia ja loikkimaan jänishyppyjä juoksemisen sijasta, joten haluan käyttää maasta löytyvää valmista palkkaa vaihtelevasti ohjaajalta tulevan vaihtoehtona. Samoin se juoksee herkästi kaarella jos ennakoi pysähdystä, joten targettia suoraan eteen on otettava.

Pari viikkoa on nyt siis reenailtu ilman purutyynyä. Eilen olimme taas tottistelemassa ja vaihteeksi vieraalla kentällä. Eteenmenopalkkana kentän laidan heinikossa oli pehmojalkapallo, jota käytin talvella hallissakin. Rássi sattumalta löysi pehmopallon jo ennen treenin loppua ja eteenmenoja, ja pallo/paikka tuntui vahvasti jäävän mieleen. Siinä määrin että vähän häiritsi keskittymistäkin aiemmista liikkeistä palkatessa. No, sitten tuli eteenmenon aika ja arvelin viimein vapauttavani koiran kaivattuun suuntaan.

Koira lähti eteen hyvin, suoraan ja vauhdilla. Otti pehmopallon suuhun, sylkäisi pois saman tien ja lähti etsimään purutyynyä ensin heinikosta ja kun ei löytänyt, metsänreunasta laajalla säteellä. Välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Otin sitten saatuani koiran takaisin kentälle vielä eteenmenon pari kertaa ilman targettipalkkaa käskyttämällä maahan ja palkka omasta taskusta. Toimihan se, mutta no joo. Ei se helpolla usko, ettei sielä jossain nyt vain purutyynyä ole. Huokauksien merellä aallot käyvät kiivaina.

Rássi kertoo omin sanoin: "No, minut käskettiin Eteen eli etsimään mahdollisimman nopeasti purutyynyä ja luonnollisesti ampaisin suoraan töihin. Luulin jo että heti löytyi suoraan edestä, mutta se olikin pallo joten luovuin siitä mahdollisimman nopeasti ja jatkoin varsinaisen tehtäväni parissa. Aika huonosti löytyi, vaikka Ohjaaja tuntui elävän mukana, tai jotain innostavaa ääntelyä sieltä kuului. Itse asiassa luulin jossain vaiheessa kuulevani käskyn palata kentälle, mutta ymmärsin toki ettei se niin voinut olla. Pettymys oli hirveä, kun mitään en onnistunut löytämään. Ennen löysin aina kentän laidasta purutyynyn, nykyisin niitä ei meinaa löytää millään. En tiedä mikä tässä ajassa on vikana. Täytyy vain jaksaa yrittää."

Parin viikon Savukosken lomalla tehtiin kovasti jälkiä, sekä pelloille että metsään. Osa pelloista oli niin vasta niitetty että olivat aika haastavia pohjia, mutta vanhempiakin löytyi. Hyvä asia oli, että poron jälkiä (ja poroja) pelloilla oli reippaasti, mutta pääsäntöisesti eivät suuremmin häirinneet harhojen muodossa. Metsäjälkiä tein parissa paikassa helpoilla (ihanteellisilla minun mielestäni) pohjilla. Metsäjäljet menivät tosi hyvin, vaikka  vitoskepin kanssa on jostain syystä aina hankalaa. Osaako se laskea viiteen vai siinäkö se raja menee mihin asti on kivaa ja helppoa, tiiä häntä. Pelloilla oli vaihtelevia olosuhteita ja suorituksia, kulmatyöskentelyyn toivoisin kyllä tarkkuutta.

Jäkimaastoja

Varmaan sääskiä silmissä

Kati kuvasi tokotreenejä Savukoskella.

Löysin ruutuun!

Toko on iloinen asia :) !

Mistähän alottas

nämä päivitykset? No vaikka nyt ensalkuun siitä, että uimassa on käyty ahkerasti ja pyöräiltykin jonkun verran.

Tsaban oli yhtenä näistä sadepäivistä pakko mennä pitkäksi aikaa veteen (hyi, märkää!) koska se koki velvollisuudekseen puolustaa meitä joutsenilta. Tuossa kuvassa siis ärhäkkää haukkumista ja vahdinpitoa. Samalla kerrattiin joutsenten avustuksella hauku-hiljaa-hauku -käskytyksiä :)

Paremmalla kelillä, ei näy joutsenia.

Vesi hurmaa

Rássi kävi Kemissä PAJÄ kokeessa alottelemassa PK -uraa, mutta ilman tulosta jäätiin tällä kertaa. Tottiksessa tuomarina oli Juhani Petäjistö, 79 p "erinomainen koira, ohjaajan toiminnassa parantamisen varaa" ja paikkamakuu nollillle. Jäljellä tuomarina Kari Nuutinen, janalta 36 p (takajälki) ihan ok, mutta sitten jatkuva vesisade ja hämärtyvä ilta veivät voiton ohjaajasta, kun Rássi ajautui harhalle. Esineille ei ehditty lain.

Oli joka tapauksessa hauska "vähän isommissa" kokeissa käydä, tottistakin tehtiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja porukkaa oli ihan mukavasti. Sää nyt olisi voinut olla kuivempi, mutta sehän on mitä on.

Kokeitten jälkeen Tsabba jäi Koijariin hoitoon ja Rássi lähti minun kanssani käymään pääkaupunkiseudulla. Koijarissa on niin hienot tilat, että Tsabba oli hoidossa viihtynyt erinomaisesti, syönyt kunnolla vieraasta paikasta huolimatta ja päässyt kauneudenhoidollisissa toimenpiteissä talvikarvastaankin siinä sivussa. Sen karvanlähtöhän on ollut massiivinen talven tarhailun seurauksena kasvaneen upean turkin jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Koijari-reissulla myös Jarin kanssa hyviä keskusteluja (luento :D ) koirahommista, koulutusasioista, ja ylipäätään.

Pääkaupunkiseudun reissu alkoi meidän osalta aamulla klo 7 metsäjäljellä Sipoossa. Ei ollut mikään ylen pitkä jälki, mutta mukavasti kumpuilevassa maastossa ja 5 keppiä siellä. Hyvä jana, hienosti lähti jälki etenemään ja kaikki kepit nousivat varmasti. Ennen viimeistä keppiä suoralta jäljeltä harha, ja yhden kepin ilmaisi yhtäkkiä tuomalla keppiä minulle. Oikosulku. Muut normaalisti maahanmenolla. Oisko kuitenkin niin, että vierasta jälkeä ajaessa epävarmuus näkyy tuommoisina erikoisina hasseina.

Iltapäivällä Ojangolla tottista, ja koska esteitä oli tarjolla, myös kettistä. Rássi yritti särkeä ittensä, muttei onnistunut.

Illalla päräytimme vielä HEPeKon raunioradalle tapaamaan treenien merkeissä Rássin siskoa Karmaa. Sekä tottistelemassa, että raunioilla mukana oli myös Katin Aksu Pieni Porokoira. Aksulle tehtiin mainio treeni makkararinkiä raunioilla, ja se oli tosi taitava, rohkea ja ketterä pikkukoira, hauska katella kuinka pikkukoira hoksailee!
Rássille vaikeita syvälle piiloihin menneitä ukkoja kolme kappaletta. Meillä ei ollut rullia mukana, joten patukat suorapalkkoina. Eka maali oli Rássille melkoisen jännittävä piilo, betoniputkihässäkkä johon koiran piti mennä kokonaan sisälle löytämään, sisällä pimeää, maanpinnan pudotusta ja pinnanvaihto. Löysi kuitenkin ja varovasti meni ihan perille asti maalimiehen pikkurohkaisulla.

Toinen oli samanmoinen, vähän helpompi kuitenkin, ja Rássi alkoi saada juonesta kiinni. Kolmannesta Rássilla oli selvästi haju korkealla paikalla, mutta se ei millään ymmärtänyt mistä haju tuli. Meinasi alkaa vähän haistelemaan ruohoa, mutta huomautuksella jatkoi etsintää ja viimeinenkin maali löytyi ihan läheltä, vähän syvemmältä romuista vain. Maalimieheltä oli sitten saanut nappastua samantien patukan pois, joten varmaan jäi hyvä mieli :D
Oli jännittävä seurata miten se sulatteli etsintätehtävää sille aivan uudenlaisessa ympäristössä. Ei mitään täysillä viiteenkymppiin meininkiä, mutta aktiivisesti se teki töitä ja kolusi paikkoja. Piilot olivat vaikeita siksikin, ettei sen ole tarvinnut rullaa hakea syviltä piiloista, eikä näin erikoisiin paikkoihin tarkentaa maalimiehen hajua. Hyvä harjoitus!

Karma (Tarkatan Kardemumma) on Rássia selvästi isompi, luonteikas ja näyttävä narttu. Kaikki rauniokuvat KatiS

Karma ja Marika

Karma löytää, häntä vispaa

Sinne siis!

Rássi etsii

Sinne vaan sisään koko koira!

Leikkivä maali sieltäkin löytyi!!