Eteen

Kemin kokeen jälkeen havahduin jättämään purutyynyn pois Rássin eteenmenoista, koska se etsii kunnes löytää (tai ei löydä jos sitä ei ole) purutyynyä kentän reunasta käskyistä välittämättä, eikä enään mene maahan ekasta käskystä. Mielikuva purutyynystä kentän laidassa on liian vahva. Päätin siis palata palkoissa palloon tai moniin palloihin. Rássi alkaa helposti ennakoimaan stoppia ja loikkimaan jänishyppyjä juoksemisen sijasta, joten haluan käyttää maasta löytyvää valmista palkkaa vaihtelevasti ohjaajalta tulevan vaihtoehtona. Samoin se juoksee herkästi kaarella jos ennakoi pysähdystä, joten targettia suoraan eteen on otettava.

Pari viikkoa on nyt siis reenailtu ilman purutyynyä. Eilen olimme taas tottistelemassa ja vaihteeksi vieraalla kentällä. Eteenmenopalkkana kentän laidan heinikossa oli pehmojalkapallo, jota käytin talvella hallissakin. Rássi sattumalta löysi pehmopallon jo ennen treenin loppua ja eteenmenoja, ja pallo/paikka tuntui vahvasti jäävän mieleen. Siinä määrin että vähän häiritsi keskittymistäkin aiemmista liikkeistä palkatessa. No, sitten tuli eteenmenon aika ja arvelin viimein vapauttavani koiran kaivattuun suuntaan.

Koira lähti eteen hyvin, suoraan ja vauhdilla. Otti pehmopallon suuhun, sylkäisi pois saman tien ja lähti etsimään purutyynyä ensin heinikosta ja kun ei löytänyt, metsänreunasta laajalla säteellä. Välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Otin sitten saatuani koiran takaisin kentälle vielä eteenmenon pari kertaa ilman targettipalkkaa käskyttämällä maahan ja palkka omasta taskusta. Toimihan se, mutta no joo. Ei se helpolla usko, ettei sielä jossain nyt vain purutyynyä ole. Huokauksien merellä aallot käyvät kiivaina.

Rássi kertoo omin sanoin: "No, minut käskettiin Eteen eli etsimään mahdollisimman nopeasti purutyynyä ja luonnollisesti ampaisin suoraan töihin. Luulin jo että heti löytyi suoraan edestä, mutta se olikin pallo joten luovuin siitä mahdollisimman nopeasti ja jatkoin varsinaisen tehtäväni parissa. Aika huonosti löytyi, vaikka Ohjaaja tuntui elävän mukana, tai jotain innostavaa ääntelyä sieltä kuului. Itse asiassa luulin jossain vaiheessa kuulevani käskyn palata kentälle, mutta ymmärsin toki ettei se niin voinut olla. Pettymys oli hirveä, kun mitään en onnistunut löytämään. Ennen löysin aina kentän laidasta purutyynyn, nykyisin niitä ei meinaa löytää millään. En tiedä mikä tässä ajassa on vikana. Täytyy vain jaksaa yrittää."
Parin viikon Savukosken lomalla tehtiin kovasti jälkiä, sekä pelloille että metsään. Osa pelloista oli niin vasta niitetty että olivat aika haastavia pohjia, mutta vanhempiakin löytyi. Hyvä asia oli, että poron jälkiä (ja poroja) pelloilla oli reippaasti, mutta pääsäntöisesti eivät suuremmin häirinneet harhojen muodossa. Metsäjälkiä tein parissa paikassa helpoilla (ihanteellisilla minun mielestäni) pohjilla. Metsäjäljet menivät tosi hyvin, vaikka  vitoskepin kanssa on jostain syystä aina hankalaa. Osaako se laskea viiteen vai siinäkö se raja menee mihin asti on kivaa ja helppoa, tiiä häntä. Pelloilla oli vaihtelevia olosuhteita ja suorituksia, kulmatyöskentelyyn toivoisin kyllä tarkkuutta.



Jäkimaastoja



Varmaan sääskiä silmissä
Kati kuvasi tokotreenejä Savukoskella.
Löysin ruutuun!


Toko on iloinen asia :) !




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pennut muuttivat omiin koteihinsa

Tsekattuja

Virallisia