Kevät ei keiku

Pitkä on odottavan aika, mahaansa kasvattavan Tsaban ja jälkiharrastajan. Tsaban maha oli pitkään hyvinkin pieni, mutta on nyt viimeisen viikon kunniaksi kasvanut enemmän. Tiedä sitten tuleeko hyvin vähän isohkoja pentuja vai normimäärä. Toivomme tietysti mammakoiran parhaaksi jälkimmäistä.

Olen olemattoman vähän kiinnostunut saattamaan maailmaan tietyn värisiä suomenlapinkoiria, melkein kaikki muut koiran ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Tässä synnytyksen lähestyessä on kuitenkin virinnyt toive kokomustista tai -parkeista pennuista. Ensisijaisesti Tsaban mahassa omaan käteen tuntuvan liikkeen haluaa ehjänä ja turvallisesti maailmaan, mutta samaan tapaan kuin viimeksikin Tsaban pennuttaessani alan vasta tässä vaiheessa tosissaan hahmottaa yhdistelmästä mahdollisesti syntyvät värit :)

Rássi mököttää yksinään treenikentällä. Se on päättänyt treenata ja varmistaa tavoitteen toteutumisen kieltäytymällä poistumasta kentältä auton suuntaan. No, ois me treenattu joka tapauksessa, kunhan verkkalenkiltä käveltiin kentän poikki autolle (paitsi Rássi).

Peltojäljelle halajaa mieli, tai vaikka metsäänkin, mutta näin kauden aluksi kuitenkin tasaisemmalle pohjalle. Tulee ihan viime kevät mieleen, kevät pitkä kuin nälkävuosi. Alkukesästä olisi heti jälkikoekin suunnitelmissa. Saa nähdä montako jälkeä ehtii tehdä ennen sitä. Oi kesä, oi sula maa!