Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Metsälenkkejä kaamoksessa ilman lamppuja, moottorikelkkailua ja vapaata riehumista lumessa, siitä on meijän Joulu tehty!

Bäk tuu tö beisiks

Se on talvi nyt. Maastotreenit ovat kaikki tauolla. Hallilla on jatkettu tottiksia ja Activella tokoja, ohjatuissa treeneissä siis lähinnä Rássi. Kumpikin koira on tehnyt perusharjoituksia, seuraamisen paikkaa on vahvisteltu imuttamalla eri versioin, ja tokon kakeja tehty uudella avulla. Molemmat ovat opetelleet ensin peruuttamaan pyyhkeen päälle niin että takajalat ovat pyyhkeellä. Siinä sitten tehdään kaken liikesarjoja, aika läheltä ja takapalkka kaukana takana. Auttaa varsinkin Tsabbaa, mutta myös belkiä. Tsabba oppi nopeampaa liikkeen ensimmäisen osan eli peruuttamisen alustalle, kun Rássin piti luonnollisesti tarjota ensin kaikkea pyyhkeen nostamisesta pyyhkeen ympäri kiertämiseen.

Rássin työvirettä työstetään alas ruokapalkalla. Tokoepisten evl:ssä vire oli niin korkealla, että sen enempää ei juuri voi seuratessa painaa, ja tunnarin kohtalonkin voi sitä myötä arvata. Merkille jäi vinoon ja ohjatun kapulaa luonnollisesti pyöritteli suussa. Paikkaistumisessa jojoili valmistavassa vaiheessa, singahti maahan ja perusasentoon. (Tosi nopeasti muuten, harmi että salamannopeudesta ei erikseen jaeta pistearvosanaa.) Zetassa oikeat liikkeet, mutta painoi ja vinotti seuraamiset. Luoksari hyvä, mutta siinäkin lopun perusasentoa piti vähän erikseen suoristaa, aukesi takaa. Sähäkkyyttä löytyi liiankin kanssa juu, tarkkuus kärsii.

Tämän viikon tottiksissa en sitten kuitenkaan malttanut palkata enempi nakilla, vaan otin pallopalkan käyttöön, ja siitähän se sitten nousahti. Ulvahti hyppynoutoon lähtiessään ja palautti kapulan hampaat täristen. Enempi ruokaa, vähempi lelua, muista!

Tsaban kaket täytyy nyt talvikuukausina työstää varmemmiksi. Keväällä olisi sitten siinä laskussa seuraava voi-koitos.

Paljon Vartija aka Tsabba "KaikkiLuutOnMinun" Kellokas-Savukoski

Hallalle on kysytty kiinnostavaa urosta, joka menee tuossa joulun välipäivinä terveystarkkeihin. Olen kysynyt toistakin niinikään itseäni kiinnostavaa ja tarkkaamatonta urosta, mutta sen terveystarkastuksista ei ole vielä aikataulua. 

Olisi ihan mukava ehtiä kysymään jalostustoimikunnalta kantaa yhdistelmään, kun niitä terveysriskejä ei voi täysin välttää millään. Täytyy päättää mitkä riskit valitsee, ja samalla pitäisi olla ottamatta liian suuria riskejä minkään suhteen. Jos ajattelee, että huomioi vanhempien rakenteet, luonteet kaikkinensa myös lähisuvusta, paimennustaustat, turkinlaadun, luuston tarkit ja yhdistelmän indeksit, silmäsairauksiin liittyvät riskit, epilepsian ja kaikkien mahdollisten autoimmuunisairauksien esiintymisen suvussa ylipäätään, sekä vielä yleisterveyden eli mahdollisesti ilmenneet allergiat ja ihosairaudet sun muut tulehdukset, niin onhan tuossa huomioitavaa ihan nokko. Sitten voi tietysti vielä miettiä löytyykö suvusta pitkäikäisiä koiria, ovatko pihallapysyvä, löytyykö riistaviettiä, kuinka paljon käytettyjä suvut ovat ja mikä on erikseen vanhempien sekä yhdistelmän ss%, minkälaisia synnyttäjiä ja emänvaistoja narttulinjoissa on jne. jne.

 Ja lopuksi toivotaan parasta. Ai niin, ja siten kun näitä on pyöritelty tarpeeksi ja päätetty painottaa jotain toivottuja ominaisuuksia kun kaikkia ei voi, joku viaton sivustaseuraaja vielä kysyy minkäVärisiä koiria on tulossa...joo-o.

Joka tapauksessa suunnittelua on kovasti ilmassa! :)

Mitäkhän sitten

Viikon treenisuunnitelmat muuttuivat loppuviikon osalta täysin. Paitsi keskiviikkona sain ihan kalenterin mukaisesti todeta pk-tottisvuorolla, että Rássi käy siellä niin kierroksilla ettei hyvä heilaha. Ulvomista noudoissa ja kamikaze A:ta. Oman vuoromme loppuosuus käytettiin A-esteen turvalliseen ylittämiseen eestaas ja taasees. Hyvä huomio treenikavereilta, että sillä on kohta etupää rikki. Pitäs saaha tottisvire alas työntekomoodiin ennen kuin ollaan liian syvällä suossa.

Torstain koulutusohjaajakurssin treenikoirakkuus vaihtui vierailuun heijjän voi/evl -ryhmässä. Minua kiinnosti lähinnä paikkamakuu rivissä. Kuten jo totuttua, Rássi oli levoton uusien kavereitten kanssa. Se on kyllä kaavottunut tuohon. Istumisessa hyvä niinku pitiki. Muuten ei mitään kummallista. Hyvä luoksari osina ja kokonaisena, huonot kaket. Kaketreeneissä on nyt muutenkin palattu alkuun. Kesätauon jälkeen tarvitaan ihan selkeästi muistuttelua.

Perjantain lappalaisvuorolla ei käyty ollenkaan, koska nukuin. Käsittämättömän raskas viikko. Toisaalta kaipaisin Tsaballe lähinnä liikkuriapua tunnariin, enkä oikein luottanut sitä löytyvän kun muilla painoivat agikisat päälle.

Lauantaina ulkotreenit kentällä. Oikein kivat, jos ei oteta huomioon Tsaban haukkumista. Se nosti itseään kentän reunalla Rássin treenejä seuratessaan ja oli sitten aivan liekeissä. Seuraamiskaaviota, luoksaria ja ohjattua Tsaballe. Varmaan historiallisesti ensimmäisen kerran ikinä se oli sitä mieltä, että treenit olivat liian lyhyet ja haastoi minua itsepintaisesti leikkiin kun lopetin treenit. Jotain olen siis tehnyt oikein, mutta jotain myös hyvin väärin (ääntely).
Rássille ohjattua, seuraamiset, mukailtua zetaa ja loppuun eteenmenoja. Niihin on vain niin kiva päättää treenit :)

Sunnuntai on lenkkeilypäivä. Hakutreenit peruuntuivat. Olohuonetokoissa edelleen kaket ja tunnarikasat. Taidan varata uintia ja juoksumattoa Vesipedosta Rássille, paikka vaikuttaa houkuttelevalta. Täytyyhän se testata tuo paikkakunnan toinenkin koirauimala nyt kun sille linjalle on lähdetty.

Viikonloppuna moikkasin myös Hallaa. On se luonnetestinsä mukainen koira, tai toisinpäin asia pitäisi varmaan ilmaista. Hauska tapaus. Sille odotetaan juoksuja alkuvuodesta, joten urosasiaa pitäisi nyt alkaa touhuamaan tosissaan. Varaurosta ja ykkösurosta. Oikein odotan, että saisin nähdä minkä luonteisia jälkeläisiä sille tulee, takana emälinjassa kun on paljon rauhallistakin tempperamenttia.

Hallittua hakua ja Activen tokot

Viikonlopun ulkotokot onnistuivat hienosti. Olin jämeränä molemmille ja muistin vaatia oikeita suorituksia ja Tsabalta hiljaisuutta. Rássille ohjattua ja ruutua lopuksi. Ei ongelmia.

Lauantai-iltana käytiin katsomassa curly hevosia ja Rássi pääsi tutustumaan hevosten lisäksi vielä kaverini russeliin, joka onkin mainio tapaus. Rássin ja Minnin leikit menivät hienosti yksiin, vaikka mulla vähän epäilytti etukäteen mitä tuleman pitää.

Sunnuntain teemana oli hallintaa hakuradalla. Tiukasti seurautin alueelle ja siitä krepeillä merkkaamiltani kohdilta lähetin pistoille. Maaleilta ääniavut ja irtorullat, palkkoina pallot ilman taistelua (paitsi viimeinen). Kolmas oli tyhjä, jolle upposi hienosti. Olin itse vähän turhan lähellä lähetyspaikkaa, joten koira palasi pistolta vinosti taaksepäin kohti keskilinjaa. Neljäs pisto oli myös ääniapu ja irtorulla, mutta käytännön sanelemista syistä rulla oli vieras, patukantyyppinen juttu, ja sehän aiheutti hetkeksi päänvaivaa koiralle. Oliko kyseessä suorapalkka vai rulla? Rássi ratkaisi asian oikein ja toi rullan minulle. Hieman sylki eteensä tätä vierasta rullaa. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Hallitut suorat pistot ja hyvät rullailmaisut. Jatkamme tällä linjalla taas ensi viikonloppuna. Hakukelithän ovat mitä mainioimmat, ei lunta, ei pakkasta, muttei myöskään itikoita. Kyllä kelpaa metsässä köllötellä.

Tänään Activella Jenni Ojalan valmennusryhmässä. Aloitetaan positiivisista asioista. Tunnari Jennin liikkuroimana, hieno.
No sitten kaukot menivät sinne päin, ois tarvinut takapalkan ja rauhallisemman vireen. No, loppua kohti paranivat. Jenni antoi mietittäväksi takajaloille targetin ja kaksi eri maahanmeno- ja istumiskäskyä. Minähän olen niissä oikaissut ja luottanut toistoihin ja lihasmuistiin.
Ohjatussa toi perkele keskikapulan toisen kerran elämässään. Ei pysähtynyt vaikka karjaisin kiellon vaan toi keskikapulan perille asti. Ohjasin sitten vain hakemaan vasemmalta sen oikean kapulan, jonka haki tietysti muina miehinä. Sitten vielä kerran liikkuroitu ohjattu vasen, joka hyvä.
Paikkaistuminen ok. Paikkamakuussa lonkalle ekassa setissä. Toisessa setissä pyöritteli takamusta ja Jenni kehoitti alkamaan makuutreenit palkka etujalkojen välissä. Siten koira voisi keskittyä muuhun kuin kaipaamaan minua (ja äksöniä). Tähän alan kyllä pakostakin, paikkamakuissa kun suunta on ollut koko ajan rauhattomampaan paikallaoleskeluun.

Kuva Kaisa Heikkinen

Kuva Kaisa Heikkinen

Samalla lupasin mennä Activen tokoepiksiin sihteeriksi, liikkuroimaan jotakin (toivottavasti ei ylempiä luokkia, se on vain niin vaikiaa...) ja tietenki osallistumaan Rássin kanssa. Tsabankin kanssa olisin mielelläni osallistunut, mutta episten suolainen hinta 20 e /koira ehkä hieman jarruttaa. Huomena pk-tottikset, joissa jatkamme noutoja. Torstaina olemme Rássin kanssa tokon koulutusohjaajakurssilla ohjausharkkakoirina, liikkeinä ainakin ruutu ja ohjattu. Treenit videoidaan ja kurssin vetäjä kommentoi ne blogiin, hauskaa :)

Vesireissu ja muita liikkuja

Rássi kävi testaamassa Oulun Koirauimalan vesialtaan perjantai-illan kunniaksi. Loiskui, pärskyi, vettä nieltiin ja kaikki kinkereihin osallistujat kastuivat. Kärsivällisesti paikan ohjaaja nappasi koiraa kiinni altaan reunoillta, kun se yritti palauttaa palloa kuivalle maalle. Muutenkin belki oli kovasti hämmästyksissään lelun kanssa ympäri allasta karkaavasta omistajastaan. Ei ole tämmöstä ennen sattunut, aina on suoraviivaisesti haettu ja palautettu...Kovalla paineella Rássi yritti saavuttaa minua, tosin parhaiten touhu onnistui kun koiralla oli pallo jo suussa ja se vain tavoitteli minua palauttaakseen pallon.

Rássi teki henkilökuntaan vaikutuksen myös kilpauimaritaidoillaan potkaisemalla altaan reunasta vauhtia käännöksissä lähtiessään kohti pallon palautussuuntaa. Meidän omat lelut osoittautuivat huonoiksi, mutta onneksi Koirauimalassa oli talon puolesta käytännöllisemmät vesilelut.

Ennen altaaseen menoa suihkuteltiin hiekat turkista ja jälkeen pestiin itse pesupaikalla kloorit pois ja kuivailtiin pyyhkein ja lopuksi vielä föönilläkin. Lopputulemana toteamme koiran liikkuneen kovasti ja unihan se illan päälle vetaisi raskaasti altaassa merirosvoa leikkineen seikkailijan, joka nukkui pitkään seuraavaan aamuun.

Föönin jäljiltä pörröinen tervu

Muutoin alamme huomisesta asti panostamaan treeneissä vaihteeksi hallintaan. Sekä haku- että tottistreenit menivät viime viikolla Rássin vedellessä touhut enempi omiin nimiinsä. Keskiviikon tottiksiin vaikutti tosin myös koiran omistajan pitkä työpäivä, jonka jälkeen syöksyimme suoraan kotoa pienen pissalenkin jälkeen hallille. Oli sitä patoutunutta energiaa sitten. Edes apuohjaajien seisominen metrisen edessä ei estänyt Rássia palauttamasta kapulaa A:lta hypyn kautta takaisin. Se sikaili myös varastamalla noudolle, mikä sinänsä on ennenkuulumatonta.

Hakuilusuunnitelma huomiselle on: irtorullat, ääniavut suorille pistoille ja rullan palautukset reilusti keskilinjalla edenneelle ohjaajalle. Radalle saavutaan hyvässä hallinnassa. Maalimiehille pallopalkat, mutta ei taisteluleikkiä ennen viimeistä maalia. Rássi on tuonut nyt kahdesti kiintorullan "sieltä päin", joten sitä toimintaa emme enää mahdollista.

Tsaban haukkuminen tokossa on niinikään lähtenyt lapasesta. Seuraamiset ja jäävät ovat vielä ok, mutta ruutuun mennessä pitäisi jo keskittyä enemmän tekemään kuin räkyttämään ja häröilemään. Nyt siis viikonlopun kunniaksi valoisan aikana ulkokentälle tokoilemaan. Palkat hallituista, hyvistä suorituksista. Molemmille.

Loihakka Naltio Humpan eli Iitan PEVISA -tulokset on saatu. Lonkat B/A, polvet 0/0, silmät ok, kyynärät 2/0. Liman näki kyynärässä kohtalaisia muutoksia, luultavimmin varislisäkkeessä. Eikä hän uskonut uusintakuvauksen muuttavan tulosta. Lisäksi hän totesi viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä olevan jonkinlaista nikaman välimuotoa. Nikaman välimuoto ei sinänsä Limanin mukaan ole este jalostuskäytölle, eikä vaikuta koiran elämään ellei lantio ole kovin vino ja sillä tavoin vaikuta lonkkiin.

Harmittaa tietysti kuitenkin juuri tuo kakkosen kyynärä, koska Iita on muuten hyväturkkinen, kaunis ja luonteeltaan oikein miellyttävä koira, jonka mielelläni olisin nähnyt jatkavan Tsabba-Nuka yhdistelmästä seuraavaan sukupolveen. Lisäksi harmittaa luustotarkkiensa puolesta ok vanhempien pennuilla ilmenneet virheet nimenomaan luuston osalta. Samalla ruualla on kuitenkin kasvaut myös A/A lonkkaa ja puhdasta kyynär- ja polvitulosta, lisäksi kesäpennuilla oli hyvät mahdollisuudet opetella liikkumaan omaan tahtiinsa vapaasti omalla pihalla. Ei tarvinnut liukastella lattioilla. Mielenkiinnolla odottelen Iitan veljien terveystarkkeja ja seuraan mitä sieltä aikanaan lausutaan.

Kovasti malttamattona suunnittelen Rássin evl -taipaleen alkua, ja jopa sitä näyttelykoettelemusta, kunhan saan handlerin ja tuomarin puolesta näyttelypvän sopimaan. Ehkä tuossa ensi keväänä olisi huiman H:n yrityksen paikka :D

Päivittelyjä

Oulunsalossa päivälenkillä, aurinko paistoi! Eikä tuullut, vaikka kuvasta niinkin voisi päätellä.

Kahden viikon treenipäivitykset kompaktina kokonaisuutena tässä:

-Rássilla rullailmaisu kunnossa, tosin paukautti valeilmaisun toiselle ukolle. Taisi valeilmaisun ottaa "suurin piirtein sinne päin", koska kävi ojassa piilossa olleen maalin suunnassa, muttei maalilla. Näytölle lähdettyään ei tietenkään löytänyt enää perille, joten etsi ukon ja toi rullan uudestaan (en ollut liinassa kiinni). Ensi kerralla kiinto pois ja irtorulla kahdelle ukolle, ja jokunen tyhjä? Rássi oli ihan liian korkeassa vireessä, se haukkui varmaan koko ekan piston juostessaan. Vasta viimeisellä pistolla työskentely oli tasaantunut normimeiningiksi. 

-Rássin pk-tottisryhmässä otettu joka kerta paikkamakuita kuplahallissa. Häiriötä ainakin riittää. Humiseva ja kaikuva halli, sekä treenikavereitten vinkulelut ovat pitäneet siitä huolen. Seuraaminen ok, vasemmalle kääntymisissä olen tehnyt sille hitaita kääntymisiä, koska se hyppii osan käännöksistä. Täykkärit ok. Seuraavilla kerroilla painotetaan vaihteeksi noutoja ja jääviä?

-Rássin tokot ovat paikkaistumispainotteisia, ruutua ja ohjattua otettu pari kertaa. Metskunouto viime viikolla kerran, ei muita noutoja myöskään pk-treeneissä. Paikkaistuminen etenee, muttei ole valmis.

-Tsabba on tehnyt tokoa hyvällä meiningillä. Halli ei häiritse sitä yhtään, eikä muiden koirien haukkuminen juurikaan. Tsabba on tehnyt tunnaria lukuunottamatta kaikki voi-liikkeet kerran/vko. Perjantain vuorolla oli pikkasen vaisumpi leikkimään, vaikka ihan ok tekikin mm. hyppy- ja tasamaanoudot. Luoksarin stoppi oli yllättäen taas hidas, joten yritin takapalkalla. Joo ei. Koira ei pysty liikkumaan kunnolla eteen, kun takamagneetti vetää liikaa. Seuraavalla kerralla huippuruokapalkka kentän reunalle ja lyhyt aktivinen treeni. Koskahan sen ilmois kokeeseen?

-tunnarit olohuonetunnareina läheltä (pakosta, ei ole liikkeelle täysmittanen olohuone). Virtaa on ollut molemmilla liikaa, joten olen palannut käyttämään lattialla rauhoitusnamia ennen kapuloita. Vanha, hyvä konsti toimii.

Rássi haluaa muistuttaa kaikkia villasukkien käytöstä näin talvisäiden tullen.

Sijoitustyttö Iitan haltijat käyttivät sitä lauantaina Rovaniemellä Sarkasella terveystarkeissa. Silmät&polvet ok, luustokuvat ovat menneet lausuttaviksi. Ilmeisesti toisessa kyynärässä on jotain luupiikkiä, mutta jää nähtäväksi (=lausuttavaksi). 

Hallilla sunnuntaina

Tsabba sattui vähän vähemmän kameran eteen syystä että videokamera on puhelin ja on just siinä missä on. Tsaban touhuja.

Rassin jutuista muokkailin tämmösen pätkän.

Pikkasen jälkeä ja tokoa

Joka päivä yhä enenevässä määrin sataa vettä. Syksykelit todella. Rássille tällä viikolla yksi Suvin polkema 500 m jälki + esineruutu. Jäljellä helpohkon alun jälkeen tien ylitys (syvät ojat) ja siitä jatko melkoiseen pusikkoon. Tien ylityksen selvittelyssä meni sen verran aikaa, että kun Rássi löysi jäljen jatkon tien toiselta puolelta, se ei malttanut enää ilmaista jäljen kahta viimeistä keppiä, joista toinen oli heti tien tien ylityksen jälkeen. Liinasta seis viimeiselle kepille ja koira palasi saman tien suoraan kepille ilmaisemaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä jälki,  koira työskenteli aktiivisesti sekä tien ylityksen että vaihtelevan maaston.

Perjantaina hallilla yleisellä tokovuorolla, mukana molemmat koirat. Rássi teki ensin liikkuroituna ohjatun noudon molempiin suuntiin ja sitten merkin kautta ruutua. Ohjatut tosi hyviä, sen sijaan ekalle ruudulle se lähti väärään suuntaan. Oiskohan mulla ollu vartalo-ohjaus oikealle, vaikka käsi vinkkasi vasemmalle. Vaikea sanoa ilman videota. Koira korjasi kyllä käskytettäessä suunnan, mutta se on niin nopea että paljon ehtii tapahtua lyhyessä ajassa. Kaket jees, hyvät merkit.

Tsaballe seuraamispätkä, luoksarin stoppia ilman maahanmenoa ja ruutua lelulla ja ilman. Se jää tyhjään ruutuun liian eteen, joten oikeaa paikkaa ruudussa täytyy reeniä erikseen seuraavaksi. Muuten hyvä ilme, haukkumiseen otin kantaa jonkin verran. Suotavaa olisi, ettei se haukkuisi liikkeen aikana, vaikka liikkeiden väleissä haukkuukin nykyisin ihan aina. Loppupalkkana kanankauloja, muuten palkkaus pallolla ja ruudussa Rássin todepatukalla.

Pari kanankaulaa autossa syönyt Rássi palasi takaisin halliin ja paikkaistumiseen Jetan viereen. Siitä samaan syssyyn tehtiin sitten vielä paikkamakuu. Istuessa läähätteli, mutta hallikin oli tosi lämmin. Muuten jämerästi paikallaan. Makuu ihan hyvä, lonkalle se alkoi kallistua, mutta melkoisen suorassa kuitenkin. Voi, kun se kokeessakin voisi tehdä noin rauhallista paikkamakuuta!

PAJÄ1 & Rássi

Analyysi Rovaniemen 30.9 2012 jälkikokeesta tuoreeltaan. Dumarit Kauko Ruokolainen (jana) ja Eeva Äijälä (esineet, tottis).

Koe alkoi maastolla. Kostea keli aamuisen sateen jälkeen. Jälki ja jana sammal/jäkäläpohjaisessa maastossa, jota Rássi meni kuin peltopohjaa, rauhallisesti ja nenä maassa. Hyvä fiilis heti janalta. Tuuli painoi vähän vasemmalle, mutta Rássi oikaisi vielä suorempaan juuri ennen jäljen alkua. Yksi piste pois janalta, muuten jees.

Ensimmäiselle esineelle siisti ilmaisu. Matka jatkui kulmaan, joka oikein sujuva. Vauhti oli tosiaan Rássin metsäjäljeksi rauhallinen, mikä toi mukavasti luottamusta jäljen etenemisen suhteen. Kaikki ilmaisut hyviä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Pohja sopi Rássille erittäin hyvin ja se teki tarkkaa työtä. Sopi koiralle, jonka pahin vihollinen on itse aiheutettu kiire. Ennen vitoskeppiä pää nousi ja koira steppaili sivuaskelia. Luulin että keppihän se sielä pojottaa, mutta löytö olikin syötävää eli poronpaskaa. Nam! Huomautin koiraa, ja suun vielä käydessä Rássi palasi jäljelle. Vitoskeppiä se ei jäänyt ilmaisemaan, vaikka merkkasi. Nappasin sen mukaan ja jatkoimme kohti viimeistä keppiä. Tässä vaiheessa avoimessa maastossa tien reuna jo näkyi, joten ihan loppusuoralla oltiin. Koira retkahti kutoskepille maahan, keppi taskuun, palkka koiralle, valjaat pois ja autolle patukkaa riepotellen.
Job well done. Jälki 169 p.

Esineruutuun menin varmana, treeneissä kun sujuu aina niin näppärästi. No, varmat pettää aina. Täydet viisi minuuttia hyvää työskentelyä ja koko ruutu varmaan kahteen kertaan kaikki nurkat mukaan lukien tsekattuna ja tulos nolla esinettä. Rássi ihan selvästi löysi kahteen kertaan esineen, muttei tuonut. Jos ei homma olisi tullut yllätyksenä, olisin käskyttänyt sitä tuomaan löydön, mutta enpä uskonut näin käyvän. Onneksi toverit harrastajat keksivät alta aikayksikön syyn käytökseen. Tämä on minulle Se harrastuksen suola ja sokeri. Jos muuten koiraharrastuspiireissä onkin ihan normisti luonnollisena osana kyräilyä ja muuta sen semmoista selän takana panettelua ja "mie en leiki siun kaa":ta, niin myös vilpitöntä kannustusta ja neuvoja saa aina kokeneemmilta kun omat hommat tökkii. Esineet 0 p.

Tottikseen menimme viimeisen kolmen kimpassa. Ensimmäisenä lepovuorolle, sitten tottis ja paikkamakuu. Oli ennakkoon vähän hankala viritellä/olla virittelemättä koiraa, ja päädyin sitten ensin rauhoittelemaan ja lopulta virittelemään pallolla lyhyesti. Rássi napsautti nupit kaakkoon heti pallovirittelystä, järkee vai ei...Ylivireessä, levottomana kentälle. Ampumisista vire nousi entisestään, mutta tasaantui sitten seuraamiskaavion edetessä jonkin verran. Itse eksyin kaavioon ja kentälle ylipäätään, joten en niin ehtinyt koiraa tarkkailla. Kaavio meni vähän niin ja näin. Ylivireestä johtuen Rássi pyöritteli kapulaa jokaisessa luovutuksessa, teki epätarkkoja perusasentoja ja jäi sitten paikkamakuuseen vielä huutamaan minun perääni. Muuten paikkamakuu pysyi paikallaan ja koirakin hiljeni, luojan kiitos, kun toinen koira aloitti seuraamiskaavion. Huutaminen olikin ihan uutta käytöstä eli saavutettiin (?) aivan uusi taso koevireessä. Tottis 89 p.

Kakkostuloksella JK1 -koulari ja matka jatkuu avoimeen hyvillä mielin. Olen tosi iloinen jäljen sujuvuudesta ja mieli tekee taas pellolle, koska ainakin tässä vaiheessa tarkkuutta vaativa alusta sopii Rássin hermoille paremmin. Esineongelma ratkeaa taatusti treenejä muuttamalla ja tottiksen vire tasaantuu koekäyntien myötä, tai jotenkin muuten. Kun vire on matalampi, koira pystyy tarkempaan työskentelyyn. Oppia ikä kaikki, ja muita viisasteluja tähän loppuun.

Tässä meitsi on Pellossa ulkoilemassa Ritavalkealla...

...jä tässä ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa koirapuistossa, jossa mie olin aivan kahestaan  emännän kanssa, enkä käsittänyt yhtään mitä tässä ois niinku pitäny harrastaa.

Pentusuunnitelmia

Halla eli Kellokas Heavy Joik kävi luonnetestissä Haukiputaalla, tuomareina Hynynen&Keinänen. Reijo Hynynen on viime vuosina kouluttanut raatokoiraprojekteissa lappalaiskoiria etsimään poronraatoja maastosta. Kokemuksiensa perusteella hän on kaivannut koiriin enemmän työominaisuuksia; taistelunhalua ja vilkkautta. Samoilla linjoilla on toinenkin tuomareista, joka hänkin on testannut paljon lappalaiskoiria luonnetestituomarina ja luonnollisesti tavannut lappalaiskoiria myös muissa koiriin liittyvissä töissään. Keinäseltä olen myös itse kysynyt ja saanut neuvoja Tsaban koevireen korjaamiseksi. On Tsabba ollut Jarin hoivissa kesällä hoidossakin. Itse arvostan siis juuri tämän tuomarikaksikon mielipidettä lappalaisesta, armopisteitä koiran omistajan hyvän mielen takaamiseksi tuskin oli luvassa.

Hallan omistajalle Essille testi ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vaan vain vahvisti hänen omia käsityksiään koirastaan. Puolustushalua oli tullut arjen sattumusten kautta testattua jo aiemmin ja sitä todistettavasti löytyy, niin myös testissä. Vilkashan Halla on, koiran käyttäymistä testissä ja tuomareiden loppupäätelmiä vilkkauden ja hermojen suhteen jännitin itse eniten. Testattaessa koiran ikä oli pari päivää yli 3 vuotta.

Hallan testitulos, tuloksen perässä suluissa luonnetestin virallisen tulkintaohjeen määritelmät koiran käyttäytymisen sijoittumisesta arvosteluasteikolle:

Toimintakyky    +1 Kohtuullinen (Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan)

Terävyys          +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa)

Puolustushalu   +3 Kohtuullinen, hillitty (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan)

Taisteluhalu     +2 Kohtuullinen (Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen)

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton (Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee)

Temperamentti +1 Erittäin vilkas (Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta)

Kovuus             +3 Kohtuullisen kova (Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin omaaloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin) ,
ja loppupisteet 158 ja laukausvarma :)

Hallalta tarkattiin kesällä Akuutissa silmät, lonkat, polvet ja kyynärät. Silmät puhtaat, samoin polvet ja kyynärät. Lonkat on lausuttu C/C, mikä tietenkin oli pienoinen yllätys. Lonkkaindeksi sillä on kuitenkin (syyskuu 2012) 101 eli ihan hyvä. BLUPindeksien laskennassa rodun indeksien keskiarvo on 100. Tarkoittaen siis, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Indeksi on ennuste siitä minkälaista lonkkaa koiraa mahdollisesti periyttää omien ominaisuuksiensa pohjalta, yhdistelmässä otetaan huomioon uroksen ja nartun indeksien keskiarvo. 

Joka tapauksessa Hallan luonnetestitulos varmisti minulle ja koiran omistajalle ensi talven suunnitelmat. Hallan astutusta yritetään seuraavasta juoksusta. Olen astuttanut Hallan emän Saiken kun Halla laitettiin alulle ja ollut läsnä sen syntyessä. Halla oli ainut pentu tuloksena kahdesta parin päivän välein suoritetusta, varsin helposta ja omatoimisesta astumisesta. Synnytys oli helppo ja Saike itsenäinen, varmaotteinen synnyttäjä, kuten oli Tsabbakin.

Koska myös Tsaban ja Saiken emä Taru on veljeni koirana minulle tuttu, suhtaudun suurella mielenkiinnolla Hallan mahdolliseen jälkikasvuun. Tietyt ominaisuudet rakenteissa ja luonteissa tuntuvat periytyvän voimakkaasti emälinjassa. Hallan luonnetestitulos vaikuttaa ehkä enemmän Saiken siskon Sahpen luonneominaisuuksien kanssa yhteneväiseltä. Sahpe on vähintään kohtuullisen kova, kun Saike on pehmeämpi. Samantyyppisiä eroja luonteissa on Tsabankin omassa pentueessa havaittavissa jo nyt. On enempi työkoiratyyppistä ja toisaalta pehmeämpää. Hallan isä on sama kuin Tsaban pentujenkin, 4 -vuotiaana luonnetestattu Nuka. Kun Nukakin on minulle monien vuosien ajalta yhteisistä harrastuksista tuttu ja mieleinen koira, tuntuu Hallan suunniteltu pennutus siltä, miltä haluan kasvattamisen tuntuvankin. Urosvalinta on vielä auki, mutta urokselta vaadittavat ominaisuudet selvillä.

Halla Lappalaiskoiragalleriassa

Rauha kaavassa ja ilmaisussa hyvä tahto

Järkyttävän huonojen, kaoottisten ja epätoivoisten Rovaniemen ilmaisutreenien jälkeen analysoimme kuitenkin porukalla jatkosuunnitelmaa Rássin ilmaisuongelman parantamiseksi. Hyviä neuvoja sain sitten myöhemmin muiltakin, kiitos niistä kaikille :) Parit ilmaisutreenit on otettu nyt periaatteella: patukkapalkat pois ja ruoka tilalle, ei mitään apuja maalimiehiltä eikä ohjaajalta jos koira jää odottelemaan suorapalkkaa, lelupalkka vasta ohjaajalta ja kaavaa, kaavaa, kaavaa ilman poikkeuksia. Näytölle hallinta.

Yhtä nopeasti kuin meni rikki, on Rássi alkanut korjatakin ilmaisujaan. Ruokapalkka selvästi rauhoittaa sitä, vaikka ensin koira ei meinannutkaan uskoa todeksi ettei mitään muuta saa, ja pientä turhaumaaki kehitti. Tämänpäiväiset ilmaisut olivat jo melko hyvät. Vain kerran jäi tarjoamaan paikkamakuuta palkan toivossa, mutta siitäkin joutui itse päättelemään tien ulos, eli rulla suuhun ja kaava käyntiin. Muut ilmaisut olivat jo hyviä, selkeitä ja vauhdikkaita ilman hätäilyä. Lopuksi viimeiseltä näytöltä se sai sivulletulosta minulta ison patukan ja kantoi sen tyytyväisenä autolle. Alan jo tuntea koiran siksi samaksi mikä on asunnossani pari vuotta majaillut ;)

Yllättävän helposti se on myös antanut periksi maalimiesten loppuleikistä. Rássi on saanut treenien lopuksi yleensä taisteluttaa maalimiehiä vapaasti. Se on siis tarjonnut väsymättä patukkaa kaikille vuoronperään ja sitä on leikitetty. Nyt päätimme ottaa senkin pois ainakin joksikin aikaa. Tässä on nyt vähän sama juttu kuin eteenmenossa oli purutyynyn kanssa. Ajatus purutyynystä voitti kaiken muun, eikä koira pystynyt toimimaan järkevästi.

Kemissä kouluttaja luonnehti Rássia "moottoroiduksi koneeksi" ja niinhän se on, varsinaista motskutreeniä se ei tarvitse suorapalkkojen muodossa ja pääasiallinen suorapalkkojen etu eli nopea vahvistus suorasta pistosta ei ole suinkaan ainut keino korjata vinoja pistoja, jos sen pistot suoristamista kaipaavat. Hyvä treeni, parempi mieli :) niin kuin tapana on sanoa.

Tsabba teki tänään ennen Rássin ilmaisutreeniä pienen pätkän liikkuroitua seuraamista ja luoksarin. Näytin sille autolla palkan ja pistin taskuun. Sen jälkeen palkkoja ei näytetty, eikä annettu ennen minitreenin loppua. Erittäin innokas pikku pystykorva. No, se on nyt ottanut tavaksi räkyttää minulle liikkeiden välit, mutta aivan sama. Se on kuitenkin aktiivinen, ja luulenpa että talvella tehdään uusi visiitti tokon voittajaluokkaan. Koskapa olemme muuttamassa Ouluun, Tsabba tulee saamaan kovasti kaivattua treeniseuraa aika mukavasti syksyn ja talven mittaan :D

Rássi teki hallitokoa alkuviikosta, ohjattua ja ruutua merkin kautta. Oikein kivasti. Enemmän mielenvaivaa tokon ylimpää luokkaa ajatellen aiheuttavat ryhmäliikkeet, koska meidän ryhmäliikeseura on joko Tsabba tai Jetta ilman vaihtoehtoja. No, Oulu korjannee senkin asian.

Jalostuslainaan pyydetty Halla -neitonen menee tulevana sunnuntaina luonnetestiin, kiva juttu sekin. Minulle ja muille kiinnostuneille. Omistaja sen sijaan arveli kokeen keskeytyvän, syy: hermot (omistajan) :D

Hajalla son

Nimittäin Rássin rullailmaisu. Syynä eivät ole vieraat maastot tai maalit, niin kuin ensin tulkitsin, vaan suorapalkat. Kemin leiriä edeltävänä iltana hakutreeneissä ilmaisun suhteen kaikki oli normisti ok eli tosi hyvä, viimeisellä maalimiehellä suorapalkka. Koko kesän olen reeneissä ottanut osan maaleista suorapalkalla, osan ilmaisulla. Yleensä suorapalkka on ollut ainakin viimeinen maali. Ei ole suuremmin haitannut ilmaisuja. Sitten Kemissä ja sen jälkeen kaikissa hakutreeneissä Rássi on jäänyt maalille odottelemaan ja nyt jopa kaivamaan yhä pahenevaan tahtiin suorapalkkoja maalimiesten käsistä ja taskuista. Ottaa rullan vasta avustettuna ja toimii sen jälkeen kyllä ok. Mutta että ei ikinä enään yhtään suorapalkkaa Rássille! Pelkkää ilmaisua ottaessa tuo ei tule esille niinkään, mutta maasto menee vain huonompaan suuntaan, arrggh. Ja niin kun minä epäilin suorapalkkoja Rássille, koska se ei halunnut niille jäädä opittuaan rullan tuonnin. Kannattaisi kuunnella itseään, jälleen kerran.

Jäljellä sen sijaan sensaatiomaisia onnen tunteita. Suvi talloi eilen Rássille 500 m pitkän jäljen sekä korkeuseroltaan että alustaltaan vaihtelevaan maastoon. Jäljen hapatessa bongasimme maastossa erinäisiä marjastajia, sekä metsästäjän karjalankarhukoiran kanssa. Mulla oli janana metsätie, mutta vuorollaan marjastaja ja metsästäjä koiransa kanssa talsivat pitkin minun janaani, joten hylkäsin janan kokonaan. Syötin koiran suoraan jäljelle. Ensin mietin etten ajaisi kuin ekalle kepille, koska häiriöjälkiä oli niin paljon, mutta rohkaisin sitten mieleni. Huhhuh, se ajoi koko jäljen! Parissa kohdassa ja kulmassa se varmisteli ja otti vähän matkaa takajälkeä, mutta annoin sen vain tehdä töitä omaan tahtiin. Ja niinhän se tyttö teki :) Kaikki kepit ok.

Huomenna tehdään taas ilmaisuja ja tottista, vierailla tyypeillä. Pakkohan sen on uskoa, ettei ilman rullaa tule palkkaa...Tottiksessa teemana on ollut paikkamakuu, josta EI lähdetä ryömimään. Ei ole nyt tutuilla kentillä ryömiskellyt, tosin sillä on ollut "poliisi" kyttäämässä lähellä. Huomena katsotaan sitten vieraan kentän paikkamakuu ja kuinka korkealle se penteleen vire taas ampaiseekaan ;)

Näytelmäturistina

Kävin piiitkästä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä ihan asiasta tehen. Matkaa kotoani näyttelypaikalle kertyy noin 600 m, seikka joka ilman muuta vaikutti näyttelyn vetovoimaisuuteen. Pari tuntia hujahti mukavasti slk- ja lpk -kehiä seuraten. 

Suomenlapinkoirissa kehässä oli Tsaban vastikään kotia vaihtanut veli Kellokas Hunga eli Humppa. Aivan hurmaava maalaiskoira, joka on tehnyt vaikutuksen uudessa kodissaan pihassapysyvyydellään ja upealla luonteellaan. Uuden emännän kanssa Humppa oli ehtinyt hetimiten käydä jo luonnetestissäkin. Näyttelyssä koiran  useammalla kilolla hoikistunut olemus palkittiin EH:lla ja hyvällä arvostelulla. Turkilla se hävisi paremmat sijat ja eihän se toki parhaimmillaan karvanlähdön jälkeen ollutkaan. Kovasti Humppa oli Tsaban urospentujen mallinen, varsinkin Moskun, samanlaisesta päästä ja taittokorvista johtuen.

Tuomarina slk:lla oli Jari Fors, tymäkästi puukko vyöllä roikkuen. Lpk:t arvosteli Hannu Talvi. Lapinporokoirakehästä mieleen jäi komea ruotsalainen valiouros, joka veikin kolmen uroksen joukossa sertin ja valmistui myös Suomen muotovalioksi. 

Muutoin aika kului lpk -kehää odotellessa mm. laikoja seuraten ja kennelnimiasioita pohtien :) Kyllähän suomenpystykorvien ja muiden perinteisten metsästyskoirarotujen nimet näyttelyluettelosta luettuna ovat koiran käyttötarkoitusta ja alkuperää kuvaavia, sekä sanoisinko suomalaiskansallisia. Kehässä ovat Söpö, Raisa, Riitu, Elmeri ja Kasperi. Ei mitään monimutkaisia suopursunhohteentalvenriitteenkoskikarpalonhajunmakuhohdevarjonhäivähdys, niin kuin lappalaisilla useasti :) Ja etuliitteetkin ovat mallia Jahtijaakon, Karhunpyytäjän ja Koppelonhaukkujan. Asiaa. Näyttelyn ROP oli kuulemma ollut suomenajokoira Juntti. 

Näytelmänseurannan jälkeen kipaisin omat koirat kotoa ja matkasimme kipin kapin uimareissulle. Polkaisin molemmille jäljet vanhenemaan menomatkalla. Tsabba veti janalta loppuun saakka vapautuneesti, ekaa keppiä se ei meinannut jaksaa paikallistaa, mutta löytyihän sekin. Rássin jäljelle laitoin Sportstrackerin päälle vasta ajovaiheessa, koska jälkeä polkiessani unohdin. No, lopulta unohdin ottaa sen pois päältä, joten kotona matkaa näytti kertyneen 6 km...

Muuten Rássin jälki oli ok, mausteena yksi pieni herpaantuminen. Rássi oli ilmeisesti vähän sivussa tai jäljellä oli jotain jännittävää harhaa, koska se yhtäkkiä käännähti takaisin ja varmisteli hetken matkaa takajälkenä ennenkuin kiepsahi taas menosuuntaan ja matka jatkui häntä heiluen. Kepit tosi hyvät, mutta niinhän ne on aina kun oma jälki+omat kepit. 

Päivitys

Onpas hankala alkaa blogin päivitys parin viikon tauon jälkeen. Jos nyt alkuun toteaisi, että meidän treenailuja ovat sotkeneet ainakin kolaroitu menopeli, reissutyö ja molempien koirien juoksut. Tsabba on edelleen juoksussa, tärpeillä itse asiassa. Seuraavat juoksut siis sille odotettavissa ensi keväänä maaliskuussa. Sijoitustytteli "Tsaban tytär" Iitan terveystarkkeja on nyt suunniteltu seuraaviin Roi:n joukkotarkkeihin lokakuun loppuun.

Rássi on jälkeilyn ja tottistelun lisäksi käynyt Reija Niemisen erinomaisessa kaksipäiväisessä hakukoulutuksessa Kemissä. Rássi tekee hyvää risteilyä, uppoaa syvälle pistoille, tekee suorat pistot ja etsii maalit. Hyvät tyhjät. Häiriötä se ottaa vieraista ihmisistä ja maastoista, seikka joka näkyi ilmaisuissa tai paremminkin niitten puutteessa. Ei ottanut sen paremmin irtorullaa kuin kiintoakaan, ei itse asiassa edes yrittänyt, vaan jäi maalimiehelle tarjoamaan mm. maahanmenoa :) Samaten häiriö vaikutti rullan tuontiin väkijoukon läpi, rulla tipahti suusta kun olisi pitänyt tulla ihmisten vierestä/läpi minun luokseni keskilinjalle. Kummatkin reaktiot ovat täysin tuntemattomia tuttujen maalimiesten kanssa tutuissa maastoissa.

Samalla tavoin Rássi on tipahtanut konseptista tunnarissa liikkurin tullessa mukaan kuvaan ja jäljellä kun polkija olikin vieras. Maalaiskoiran elämää ja treeniseuran puutetta, jonka onneksi saa kyllä aina kilometreillä korjattua.

Vaihdan varmaan sille norskirullan ruotsalaisen tilalle jossain vaiheessa. Ei pitäisi olla mikään ongelma kun koira ylipäätään rullailmaisun osaa. Koulutuksessa pimeitten ratojen ja kisaohjauksen niksien lisäksi teimme Rássille ilmaisutreeniä painottaen käyttäytymistä maalimiehellä. Ensin koira maahan näytöllä ja sitten maalimiehen haastava homma on "puolustaa patukkaa hengellään". Maalimies provosoi koiraa mm. heiluttamalla patukkaa kädessään muttei missään nimessä anna koiran saada palkkaansa ennen ohjaajan lupaa. No, Rássi on sen verran nopea, että maalimieheltäkin vaaditaan nopeat reaktiot, mutta äkkiä koira tuon toisaalta erehdyksen ja pettymyksen kautta oppii. Ainakin aina yhden treenin aikana. Nyt viikonloppuna kokeilimme tätä treeniä ja täysin oli taas unohtunut koiralta saiko siihen patukkaan syöksyä vai ei. Seuraava vaihe treenissä on palkkaamaton maalimies eli kun koira odottaa sievästi maalilla ohjaaja kutsuukin koiran sivulle, ja siitä pallolla tms. palkaten lähtee kuljettamaan koiraa takaisin keskilinjalle.

Tuli taas niin paljon asiaa viikonlopussa, että onneksi palautelomakkeen kautta muistaa oman koiransa jutut. Loppukin uusi tieto varmaan jää johonkin ei-niin-aktiiviseen kansioon ohjaajan päänupissa. Yhtenä tärkeänä muistettavan asiana maalimiesten kunnollinen piiloutuminen, maastokuvioiset vaattet/viitat ja maahan lätyksi painautuminen ja vaihtuvat piilot/treenit.

Treenisuunnitelmaa jatkoon. Kemissä kouluttajan lisäksi  koko muukin porukka oli  erinomaista seuraa ja märissä olosuhteissa asenne kohdallaan :)

Muuten Rássi oli oma loistava itsensä Kemin reissulla(kin). Majapaikassa se otettiin autosta talon sisätiloihin vasta lähempänä ihmisten nukkumaanmenoaikaa perheen neliviikkoisten koiranpentujen temmellysrauhan vuoksi. Hetken aikaa Rássi viitsi makoilla sille osoitetulla paikalla, sitten se jo hellyydenpuuskassaan hyppäsikin perheen isännän päälle sohvalle makaamaan. Epäilin muuten että virtaa olisi ollut hallitsemattomuuteen asti koiran päivän kuluessa lähinnä autossa odottaen, mutta kai se on aikuistunut ja yllätyksekseni käyttäytyi aivan asiallisesti. 

Seuraavan viikon vietimme edelleen reissun päällä ja molemmat koirat saavat kyllä vähintään arvosanan 10+ hotelliasujina. Vaivattomia reissukavereita. Tsabba nyt oli aivan professionaali. Kun olin aamulla saanut meikattua itseni työkuosiin ja keräilin salkut kainaloon, pieni vaalea siirtyi sängyn alle nukkumaan. Että hei hei vain sinulle, mie pärjään kyllä oli sitten koti tai hotelli :) 

Merkkipäivä, hellepäivä

Elviksen kuolemasta tänään 35 vuotta! Päivä on myös tämän kesän ehkä kolmas hellepäivä, ja minun synttäripäivä :) 

Lipsautin vahingossa päivällä avaimet kuistin alle lattian rakojen välistä. Hermo kiristyi kun en löytänyt mitään sopivaa välinettä, jolla onkia avaimia ylös. Sitten tajusin, että minullahan on koira koulutettu etsimään kadonneita esineitä. "Pistotin" Rássin terassin alle. Eka pistolla se arveli, että täälä on kuule liian ahdasta, tunki itsensä kyllä terassin alle, mutta pungersi saman tien takaisin. Toisella pistolla se nuuskutteli äänekkäästi dörttiä ja palasi avaimet suussa auringon valoon! Jesh! Kyllä kannattaa kouluttaa koiraa :)

Rássilla alkoi juoksut alkuviikosta. Huono juttu sikäli, että tänään ois nyt sitten ollut tokoepikset Roissa. Hyvä juttu sikäli, että se on ilmoitettu 30.9 jälkikokeeseen. Nyt voisi sitten juoksujen puolesta ilmota sen myös lokakuulle hakukokeeseen jännittämättä sitä puolta. Olemme varasijalla Kemiin Reija Niemisen hakukoulutukseen, mutta siinä vaiheessa Rássin juoksut taitaisi olla ihan loppusuoralla menossa. 

Rássille on tehty nyt kolme vierasta jälkeä peräkkäin. Se alkaa olla taas varmempi ilmaisuissaan ja muutenkin. Ero minun itse tallomaan ja vieraan tallomaan oli yhtäkkisesti melkoinen. Koira ravisteli vieraalla jäljellä ennen keppien ilmaisua, ja oli muutenkin monella tavoin epävarman oloinen. Toisaalta itsetallotuilla se on ollut tosi hyvä. Jokainen vieras jälki on nyt kuitenkin ollut huomattavasti parempi. Tuli varmaan tehtyä ennen kokeita ylipäätään aika paljon jälkeä, ja suurimmaksi osaksi itse tallottuja. 

Jäljen treenaus on kyllä ollut nyt tapahtumarikasta. Sunnuntain jäljen talloi vierailulla ollut lähisukulainen, jonka ohjeistus jäi mitä ilmeisimmin vajaaksi. Kaikki kuusi keppiä olivat ensimmäisellä 150 metrillä, ellei jopa tiheämmässäkin.

Eilisellä jäljellä treenikaveri eksyi metsään jäljen tehtyään. Itse jälki oli kyllä hyvä, vaihtelevassa maastossa ja pari kulmaa. Jos olisi ollut kokeneempi koira, olisi voinut ajaa vielä eksymäjäljen varsinaisen jäljen perään. (Onneksi kaveri löysi talon ja sai sieltä koordinaatit ja vettä juodakseen, oli nimittäin kuuma päivä kävellä pikkasen reilu tunti metsässä)

Hakutreeneissä olen keskittynyt korjaamaan taaksepäin kaartuvia pistoja. Mieleen muistui kyllä Halinin Villen neuvo, pitää kiinnittää huomiota mihin suuntaan koiran lähettää. Seuraaviin hakuiluihin on sitten jo ohjelma mietittynä. 

Sillä aikaa kun innokkaammat ui, Tsabba tarkastaa tulisijat mahdollisen lisäravinnon löytymisen varalta.

Ihana kesäilta :)

Huomenna menen tuomaroimaan tokoepiksiä Kittilään. Periaatteessa Tsabba voisi osallistua voittajaan, jos joku toinen tuomaroisi sille. Itse asiassa liikkurikin kyllä riittäisi. Täytyy vähän katsella paljonko koiria ylipäätään osallistuu ja kuinka myöhään menee.

Hyvää Synttäriä sulle!

Hakua

Onhan nuista briarditytöistä pakko tulla hyvälle tuulelle :D

Tämmönen näky oli perjantaina ekana vastassa hakuilupaikalle tullessani. Kuvassa ne ei kuvan laadusta johtuen näytä niin kaksosilta, mutta paikan päällä siskokset olivat niin samiksia, niin samiksia :)

Tulin vähän myöhässä, joten muut olivat jo ehtineet tallata alueen. Autokin jäi siinä sitten ihan keskilinjalle vievän polun viereen. Rássi sai auton perässä siis nostaa ittiään oikein huolella omaa vuoroaan ootellessa. En tiennytkään sen osaavan ulvoa...

Molemmissa etukulmissa suorapalkkamaalit, palkkoina ruokarasiat, toinen maali kevythäkissä ja toinen pressun alla. Keskilinjalle Rássi tuli pettävän hallitusti. Ekalta pistolta (se tekee kaikki pistot vinoon oikealle ja kaartaa sieltä taaksepäin vasemmalle, höh) tuli lähes haukkuilmaisu kaupan päälle välittömästi kun Rássi sai hajun. Toinen etukulma jees, tarjosi maalille jopa saman tien makuun.
Sitten kaksi tyhjää, ekan teki tapansa mukaan "taaksepäin" ja ihan rajalle asti. Toinen oli parempi. Heitin sen suoraan keskilinjalta toiselle puolen, sen suhteen ei ongelmaa.
Seuravaksi laitoin koiralle kiintorullan kaulaan ja kaksi viimeistä maalia olivat ilmaisumaaleja, loppupalkkana patukkaa. Halusin suoremman piston, joten eka valmis ääniavulla. Toisella valmiilla maalilla Rássi mietti hetken mitä tekisi, otti sitten irtorullan ja kiidätti minulle. Näytöt hyvät.
Haku on niin Rássin laji jos joku.

Tänään teimme parit omatoimitunnarit pihalla, Rássilla kumpikin erinomainen. Toinen kymmenestä metristä ja toinen ehkä neljästä. Tsabba oli kiireinen, nosteli vähän vääriä ilmaan työskennellessään, mutta toi oman harvinaisen haipakkaa kyytiä. En ole huolissani sen hoppuilusta. Kiireen saa varmasti karsittua ennen kokeita pois, intoa sille on hankalampi lisätä.

Loppukevennyksenä Rássi marjastaja tältä aamulta. "Ai sie löysit näin hyvän marjapaikan! Minäpä tulen tähän kaveriksi. Ootko muuten huomannu miten paljon helpompi näitä on kerätä makuultaan? Miten niin samalla mättäällä hankala kerätä??"

Marjahommia

Tänään monen tunnin marjareissu koirien kanssa. Ihana ilma, lämmintä ja leppoisaa tuulta. Tsabba kävi omaehtoisilla porojen paimennusreissuilla kolme (3) kertaa, joten sille tuli extrapaljon liikuntaa. Rássi ei viitsinyt olla niin tottelematon, joten se pääsi vielä uimaan marjastusreissun jälkeen.

Sammakko loikki meidän reitille

Emmie mitään poroja enään ku täälä vain tutkin pusikoita

Tsabba Marjastaja

Rássi Marjastaja ja Tsabba Marjastaja, lämmintä on ja öttiäisiä

Kyllä me mustikoita löydettiin!

Sekalaisia treenejä

Tarkoituksena hallille mennessäni oli ottaa Rássille hyppytekniikkaa ja Tsaballe pientä tokojuttua. Kokosin hyppytekniikkaa varten esteitä kun huomasin, että hallin remontin vuoksi kepit, putki, keinu ja pussikin olivat ihan siinä hollilla. Pikku ratahan siitä syntyi sitten ja aivan kerta kaikkiaan agitreenit :)

Rássi on Nasten jälkeen ensimmäinen koirani, joka ei ole käynyt ohjatuissa agitreeneissä. Mielestäni sen kyllä näkee sen hypyissä. Tein sille ensin pelkkää suoraa ja kaartuvaa hyppyrataa kuuden jalan väleillä ja matalilla rimoilla. Suoritus parani koko ajan, joten palkaksi se pääsi tekemään (hulluamaan) radan pätkää. Joo, se on nopea, minä en. Käsittämätön on se raivo, jolla Rássi puikkii kepit menemään, vaikka sillä ei mitään palkkaa lopussa näykään, ei ole koskaan ollut. Mutta kun periaatteena on tehdä täysillä se mitään tehdään niin silloin on :) Vasemmalta puolen ohjaus keppeihin ei toimi, kummallakaan koiralla. Vika on siis ilman muuta minussa, liian lähelle keppejä taidan ainakin  tunkea.

Tsabba oli aivan intopinkeänä noin kahden vuoden agitauon jälkeen. Itse asiassa Tsaban viimeinen startti oli muutama kuukausi Kolariin muuton jälkeen, ja silloinkin sen alkurata oli treenitauon jälkeen Tsabaksi tosi nopea. Jonnekin A-esteelle se muistaakseni sitten jäi kontaktille seisoskelemaan ja siihen se vauhtikin hiipui. Mutta kieltämättä nyt keveästi treenaillessa tuntui, että muutamaan viralliseen starttiin sen voisi kyllä treenata. Enempis noin pienen maxin ei tarvitse kisailla.

Hakutreeneissä on käyty noin kuukauden tauon jälkeen kahdesti ja perjantaina tehdään jo toiset treenit tälle viikolle. Rássi on kehittynyt oivaan suuntaan, rullailmaisu on hyvällä mallilla. Pelkän kiintorullan kynnyksellä ollaan, lisää umppareita ja risteilytreeniä täytyy ottaa seuraavaksi. Hallintaan maalimiehellä ollessa täytyy myös kiinnittää huomiota, koskapa se ryntää maalimiehen kimppuun heti minun maalimiehelle suunnatulla "palkka" -sanalla.

Tsabbakin teki kolme suorapalkkamaalia aktivointimielessä. Juoksut lähestyvät ihan aikataulun mukaisesti ainakin Tsaballa, mutta melkoisella varmuudella myös Rássilla. Nehän juoksevat samaan aikaan. Tsabasta lähestyvät juoksut huomaa selvemmin merkkailun vuoksi. Myös hakuradan keskilinjaa autolle palatessa...

Tokossa Tsabba on edelleen keskittynyt aktiiviseen tekemiseen eli treenejä pidennetään ihan vähän kerrallaan, jotta aktiivisuus ei pääse treenissä loppumaan. Hyviä seuraamispätkiä, mutta Tsabba on toisaalta aina ennen juoksuja hyvässä tokopössiksessä. Toisin kuin juoksujen jälkeen :(

Rássin tokoissa on tehty ohjatun suuntia, merkkiä ja kapulan pitoa. Merkki on hyvä, ohjatun suunnat kaipaavat vielä toistoja, ja keskikapulaa ei ole laitettu vielä ollenkaan. Mutta hyvällä mallilla enivei. Tunnareita molemmat ovat tehneet pihatreeneinä. Rássilla ok, Tsaballa ok jos malttaa haistella palikat eikä nappaa ekaa. Tsaban tunnari ei silloin kuitenkaan ole paineessa tehty, vaan enempi vallaton, joten niitä on nyt ollut mukava tehdä. Se pystyy korjaamaan tekemisensä ja suorittamaan reippaasti uuden, onnistuneen tunnarin.

Jälkimetsässä käytiin tekemässä molemmille vain yhdet treenit viime viikolla. Sielläkin pieni tehokoira Tsabba oli innokkaana keppien jäljillä. Se oikein tosissaan etsi kepit vaikka suurimman osan ajasta jäljestikin vähän sivussa jäljeltä tavanomaiseen eleettömään tyyliinsä. Johtuneeko lie juoksukierron ajasta vai mistä, mutta tuollaista jäljestämisen iloa ja keskittymistä en muista Tsaban kohdalla nähneeni kuin ekana jäljestyskesänä. Ja seuraavana kesänähän sainkin paineistettua kaiken ilon sen jäljestämisestä, ja valejäljet alkoivat. Kaksi huonompaa kesää siis välissä ennen kuin tänä keväänä tunnepuoli oli heti alusta parempi. Nyt siis meni oikein kivasti!

Rássille paljon kulmia vähemmän teräviä ja teräviä, jälki kulki rinteessä sekä alempana rehevämmällä maastopohjalla. Oikein hyvä jälki, tosin taas janalta ensin takajälki. Annoin sen itse selvittää takajäljeltä oikeaan suuntaan, en käskenyt takaisin janalle enkä mitään muutakaan. Mutta kepit kaikki hyvällä ilmaisulla ylös, ja kulmat ok.

Soisin juoksujen nyt alkavan ja menevän, niin pääsisi katselemaan kalenterista loppuvuoden ohjelmaa.

Eteen

Kemin kokeen jälkeen havahduin jättämään purutyynyn pois Rássin eteenmenoista, koska se etsii kunnes löytää (tai ei löydä jos sitä ei ole) purutyynyä kentän reunasta käskyistä välittämättä, eikä enään mene maahan ekasta käskystä. Mielikuva purutyynystä kentän laidassa on liian vahva. Päätin siis palata palkoissa palloon tai moniin palloihin. Rássi alkaa helposti ennakoimaan stoppia ja loikkimaan jänishyppyjä juoksemisen sijasta, joten haluan käyttää maasta löytyvää valmista palkkaa vaihtelevasti ohjaajalta tulevan vaihtoehtona. Samoin se juoksee herkästi kaarella jos ennakoi pysähdystä, joten targettia suoraan eteen on otettava.

Pari viikkoa on nyt siis reenailtu ilman purutyynyä. Eilen olimme taas tottistelemassa ja vaihteeksi vieraalla kentällä. Eteenmenopalkkana kentän laidan heinikossa oli pehmojalkapallo, jota käytin talvella hallissakin. Rássi sattumalta löysi pehmopallon jo ennen treenin loppua ja eteenmenoja, ja pallo/paikka tuntui vahvasti jäävän mieleen. Siinä määrin että vähän häiritsi keskittymistäkin aiemmista liikkeistä palkatessa. No, sitten tuli eteenmenon aika ja arvelin viimein vapauttavani koiran kaivattuun suuntaan.

Koira lähti eteen hyvin, suoraan ja vauhdilla. Otti pehmopallon suuhun, sylkäisi pois saman tien ja lähti etsimään purutyynyä ensin heinikosta ja kun ei löytänyt, metsänreunasta laajalla säteellä. Välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Otin sitten saatuani koiran takaisin kentälle vielä eteenmenon pari kertaa ilman targettipalkkaa käskyttämällä maahan ja palkka omasta taskusta. Toimihan se, mutta no joo. Ei se helpolla usko, ettei sielä jossain nyt vain purutyynyä ole. Huokauksien merellä aallot käyvät kiivaina.

Rássi kertoo omin sanoin: "No, minut käskettiin Eteen eli etsimään mahdollisimman nopeasti purutyynyä ja luonnollisesti ampaisin suoraan töihin. Luulin jo että heti löytyi suoraan edestä, mutta se olikin pallo joten luovuin siitä mahdollisimman nopeasti ja jatkoin varsinaisen tehtäväni parissa. Aika huonosti löytyi, vaikka Ohjaaja tuntui elävän mukana, tai jotain innostavaa ääntelyä sieltä kuului. Itse asiassa luulin jossain vaiheessa kuulevani käskyn palata kentälle, mutta ymmärsin toki ettei se niin voinut olla. Pettymys oli hirveä, kun mitään en onnistunut löytämään. Ennen löysin aina kentän laidasta purutyynyn, nykyisin niitä ei meinaa löytää millään. En tiedä mikä tässä ajassa on vikana. Täytyy vain jaksaa yrittää."

Parin viikon Savukosken lomalla tehtiin kovasti jälkiä, sekä pelloille että metsään. Osa pelloista oli niin vasta niitetty että olivat aika haastavia pohjia, mutta vanhempiakin löytyi. Hyvä asia oli, että poron jälkiä (ja poroja) pelloilla oli reippaasti, mutta pääsäntöisesti eivät suuremmin häirinneet harhojen muodossa. Metsäjälkiä tein parissa paikassa helpoilla (ihanteellisilla minun mielestäni) pohjilla. Metsäjäljet menivät tosi hyvin, vaikka  vitoskepin kanssa on jostain syystä aina hankalaa. Osaako se laskea viiteen vai siinäkö se raja menee mihin asti on kivaa ja helppoa, tiiä häntä. Pelloilla oli vaihtelevia olosuhteita ja suorituksia, kulmatyöskentelyyn toivoisin kyllä tarkkuutta.

Jäkimaastoja

Varmaan sääskiä silmissä

Kati kuvasi tokotreenejä Savukoskella.

Löysin ruutuun!

Toko on iloinen asia :) !

Mistähän alottas

nämä päivitykset? No vaikka nyt ensalkuun siitä, että uimassa on käyty ahkerasti ja pyöräiltykin jonkun verran.

Tsaban oli yhtenä näistä sadepäivistä pakko mennä pitkäksi aikaa veteen (hyi, märkää!) koska se koki velvollisuudekseen puolustaa meitä joutsenilta. Tuossa kuvassa siis ärhäkkää haukkumista ja vahdinpitoa. Samalla kerrattiin joutsenten avustuksella hauku-hiljaa-hauku -käskytyksiä :)

Paremmalla kelillä, ei näy joutsenia.

Vesi hurmaa

Rássi kävi Kemissä PAJÄ kokeessa alottelemassa PK -uraa, mutta ilman tulosta jäätiin tällä kertaa. Tottiksessa tuomarina oli Juhani Petäjistö, 79 p "erinomainen koira, ohjaajan toiminnassa parantamisen varaa" ja paikkamakuu nollillle. Jäljellä tuomarina Kari Nuutinen, janalta 36 p (takajälki) ihan ok, mutta sitten jatkuva vesisade ja hämärtyvä ilta veivät voiton ohjaajasta, kun Rássi ajautui harhalle. Esineille ei ehditty lain.

Oli joka tapauksessa hauska "vähän isommissa" kokeissa käydä, tottistakin tehtiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja porukkaa oli ihan mukavasti. Sää nyt olisi voinut olla kuivempi, mutta sehän on mitä on.

Kokeitten jälkeen Tsabba jäi Koijariin hoitoon ja Rássi lähti minun kanssani käymään pääkaupunkiseudulla. Koijarissa on niin hienot tilat, että Tsabba oli hoidossa viihtynyt erinomaisesti, syönyt kunnolla vieraasta paikasta huolimatta ja päässyt kauneudenhoidollisissa toimenpiteissä talvikarvastaankin siinä sivussa. Sen karvanlähtöhän on ollut massiivinen talven tarhailun seurauksena kasvaneen upean turkin jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Koijari-reissulla myös Jarin kanssa hyviä keskusteluja (luento :D ) koirahommista, koulutusasioista, ja ylipäätään.

Pääkaupunkiseudun reissu alkoi meidän osalta aamulla klo 7 metsäjäljellä Sipoossa. Ei ollut mikään ylen pitkä jälki, mutta mukavasti kumpuilevassa maastossa ja 5 keppiä siellä. Hyvä jana, hienosti lähti jälki etenemään ja kaikki kepit nousivat varmasti. Ennen viimeistä keppiä suoralta jäljeltä harha, ja yhden kepin ilmaisi yhtäkkiä tuomalla keppiä minulle. Oikosulku. Muut normaalisti maahanmenolla. Oisko kuitenkin niin, että vierasta jälkeä ajaessa epävarmuus näkyy tuommoisina erikoisina hasseina.

Iltapäivällä Ojangolla tottista, ja koska esteitä oli tarjolla, myös kettistä. Rássi yritti särkeä ittensä, muttei onnistunut.

Illalla päräytimme vielä HEPeKon raunioradalle tapaamaan treenien merkeissä Rássin siskoa Karmaa. Sekä tottistelemassa, että raunioilla mukana oli myös Katin Aksu Pieni Porokoira. Aksulle tehtiin mainio treeni makkararinkiä raunioilla, ja se oli tosi taitava, rohkea ja ketterä pikkukoira, hauska katella kuinka pikkukoira hoksailee!
Rássille vaikeita syvälle piiloihin menneitä ukkoja kolme kappaletta. Meillä ei ollut rullia mukana, joten patukat suorapalkkoina. Eka maali oli Rássille melkoisen jännittävä piilo, betoniputkihässäkkä johon koiran piti mennä kokonaan sisälle löytämään, sisällä pimeää, maanpinnan pudotusta ja pinnanvaihto. Löysi kuitenkin ja varovasti meni ihan perille asti maalimiehen pikkurohkaisulla.

Toinen oli samanmoinen, vähän helpompi kuitenkin, ja Rássi alkoi saada juonesta kiinni. Kolmannesta Rássilla oli selvästi haju korkealla paikalla, mutta se ei millään ymmärtänyt mistä haju tuli. Meinasi alkaa vähän haistelemaan ruohoa, mutta huomautuksella jatkoi etsintää ja viimeinenkin maali löytyi ihan läheltä, vähän syvemmältä romuista vain. Maalimieheltä oli sitten saanut nappastua samantien patukan pois, joten varmaan jäi hyvä mieli :D
Oli jännittävä seurata miten se sulatteli etsintätehtävää sille aivan uudenlaisessa ympäristössä. Ei mitään täysillä viiteenkymppiin meininkiä, mutta aktiivisesti se teki töitä ja kolusi paikkoja. Piilot olivat vaikeita siksikin, ettei sen ole tarvinnut rullaa hakea syviltä piiloista, eikä näin erikoisiin paikkoihin tarkentaa maalimiehen hajua. Hyvä harjoitus!

Karma (Tarkatan Kardemumma) on Rássia selvästi isompi, luonteikas ja näyttävä narttu. Kaikki rauniokuvat KatiS

Karma ja Marika

Karma löytää, häntä vispaa

Sinne siis!

Rássi etsii

Sinne vaan sisään koko koira!

Leikkivä maali sieltäkin löytyi!!