JK3

Saimme paikan OKK:n jälkikokeeseen voittajaluokkaan heti JK2 :sta parin päivän päähän. Koe oli vain voittajanluokan koirille. Nätti alkusyksyn aamu valkeni Haukkisella janojen arvonnan ja muun alkutoimen sivussa. Sieltä sitten ajelimme Sanginjoen tielle. Ratamestari puotteli meidät omille janoillemme, ja eikun toimeksi.

Meillä oli sinänsä ihan selkeä jana, mutta Rássi oli jostakin syystä vaikeuksissa alusta alkaen. Se pyrki ensi voimakkaasti vasemmalle (ilmeisesti jollekin jäljelle), ja komennettiin väärältä jäljeltä janalle. Sitten kun sain sen etenemään suoraan, meni kyllä hyvin janaa eteenpäin. Jäljen kohdalla lähes takamerkillä tuli taas ihan käsittämättömiä ongelmia. Rássi halusi sinnikkäästi vain takajäljelle, eikä lähtenyt ajamaan oikeaan suuntaan millään. Aivan käsittämätön juttu. Päästin sen sitten kolmesti takajäljelle, koska toivoin sen kääntyvän normaaliin tapaan takajäljeltä oikeaan suuntaan ja jatkavan siitä niin kuin se on aina tehnyt. Eikä minulla ollut oikein muuta mahdollisuuttakaan, koska koira janalla haistoi kyllä jälkeä oikealle puolelle, mutta kääntyi taas päättäväisesti takajäljelle. Very weird.

Kolmas kerta toden sanoi, ja pääsimme matkaan. Eka keppi oli heti 30 metrissä, sen Rássi ilmaisi hyvin ja nopeasti. Matkalla kepille se merkkasi risteävän vanhan metsäautotien pohjan (varmaankin se janan alkua häirinnyt väärä jälki), mutta pysyi omalla jäljellä. Kepin jälkeen tuli piikki, joka meni hyvin. Jäljen jatko meni sitten ohjaajan huonon ohjauksen piikkiin. Keppejä ei nimittäin tullut vastaan ekaan 500 metriin, jolloin johtopäättelin meidän olevan harhalla. Alun hankaluudet janalla ilman muuta vaikuttivat päätökseen. En vain luottanut koiraan ja päätin keskeyttää kokeen suoritukset siihen. Jälkeenpäin selvisi, että se keppi nro 2 olisi ollut vasta 800 metrissä, että olisi pitänyt vain jatkaa...

No, eipä mitään. Epäonnen päivästä elettiin seitsemän päivää eteenpäin ja startattiin Muhokselle. Samanlainen, tyven keli. Jäljet arvottiin huoltoaseman pihalla ja ei kun janoille. Jana ei ollut ihan yhtä selkeä väylä kuin edellisessä kokeessa, mutta takamerkki näkyi hyvin kuivalla kankaalla. Minulla jännitti janan sujuvuus tai sujumattomuus ihan älyttömästi. Katsoin etukäteen todella tarkkaan lähetyssuunnan ja -paikan. Rássi autosta, valjaat päälle ja kädet tärisi. Aivan turhaan, koira teki moitteettoman janan. Vähän seilasi alkujäljellä, mutta kepin ilmaisi napakasti. Piikkikulman meni aivan nenä maassa. Työskentely oli moitteetonta koko jäljen ajan, kaikki kulmat varmoja ja kepit ilmaisi tarkasti. Hyvä ja nopea jälki. 170/170

Esineruutuun menimme viimeisinä. Tuuli oli lähes nollassa, mutta Rássi teki taas todella hyvän ruudun. Se etsi aktiivisesti ja juuri sopivassa vireessä. Palautukset aivan nappiin. 30/30

Tottiksessa teimme kolmen koirakon suoritukset. Meille ensin paikkamakuu. Sitten tauolle ja sieltä omalla vuorolla tottikseen. Samat virheet kuin edellisessä tottiksessa eli ylivire -> äänet ja kapulan pyörittelyt. 93/100

Kokonaispisteet 293, sij. 1/3 ja reilu 1-tulos. Hyvin meni, well done!

ps: Rássin emällä Hupilla on pentuja :) Muutama narttu vapaana <3


Vielä on hyvät uimakelit!



Kommentit

  1. Mikä putki päällä teillä. Wau! Hienoa ja siinä se on odottamassa ensi kevättä vai onko vielä koe tiedossa tälle syksylle!
    One atitaville ja ahkerille!

    VastaaPoista
  2. Wau! again! tehän tehtailette koulareita oikein urakalla! Onnea ekasta kiinityksestä käyttövalioon! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos onnitteluista :) Kyllä meillä harkinnassa ois vielä yhet kokeet tälle syksyä. Pitäis niitä ens kesää varten tarvittavia asäm -koulareita yrittää kerätä. Vaan katotaan ny :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tsekattuja

Passikuvia

Kuvaterveisiä Pietan penskoilta ja Kennelliitolta