Pennelit reenaa erkkariin ja Rássin lte:n osa-alueet

Viikon päästä on Oulussa Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttely tokoineen ja terveystarkkeineen. Kasvateistani Jalo on tulossa Hyvinkäältä tarkkeihin ja haistelemaan erkkaritunnelmia. Tsaban viime pennuista kaikki kolme tyvärtä esiintyvät pentukehässä, kuten myös lpk-sijokkini Jaska. Turistikoirana paikalle on tulossa ainakin Tsaban ekoista pennuista Johka -poika, joka kastroituna ei tietenkään kehään mene. Tsabba aloitti juoksut, joten se ei edes turisteile erkkaripaikalla, sattuu vielä melkein tärppipäivätkin juuri viikonlopulle.

Mutta pennelit ovat nyt treenanneet pari kertaa yhdessä näyttelyshommia :) Hampaita niiltä on katsottu ennenkin pentukursseilla, ja häiriötäkin on alakoululaisilla siis ollut, mutta on se silti kova juttu noin pienille! Slk -pentujen 5-7kk narttukehään on ilmoitettu peräti 11 koiraa. Itse esitän Jaskan lpk -kehässä, joten toivottavasti joku ystävällinen sielu kuvaa mustia tytteleitä viereisessä kehässä!

Mustia pentuja hämärässä kuvatessa salama tuottaa säihkysilmiä, muuten kiva kuva Elmosta ja Tyynestä :)

Nemillä on korvat pystyssä! Siksi tämä kuva pitää olla surkeasta laadusta huolimatta blogissa!

Ai tä? sanoo Jaska

Jo väsynyttä porukkaa

Kävimme Tyynen (L. Petäjän Sara) kanssa tekemässä myös ekat peltojäljet. Hienosti se rauhottui jäljelle ja eteni määrätietoisesti pikkujäljen loppuun askel askeleelta. Nimikinhän sillä on enne, (pelto)Sara. Harmi kun ei otettu jälkeä videolle. Lpk-Jaska on käynyt tutustelemassa agi/toko -alkeisiin OKK:lla, jossa jatkaakin toko-opiskeluja, ja slk- tytöt taas ovat aloittaneet käymällä pentukurssit Activella. Oikein mukavaa porukkaa on jengistä kehkeytymässä :)

Rássi sen sijaan kävi leikkimässä Hynysen Reijon kanssa luonnetestissä Haukiputaalla. Jahka saan videon näytettäväksi, niin palaan tarkemmin asiaan :) Osa-alueet: Toimintakyky +2, Terävyys +3, Puolustushalu +3, Taisteluhalu +3, Hermorakenne +1, Temperamentti +1, Kovuus +3, Luoksepäästävyys +3 ja laukausvarma +++ yht. 185p. Ja koko ajan oli niin pirun hauskaa :D

JK3

Saimme paikan OKK:n jälkikokeeseen voittajaluokkaan heti JK2 :sta parin päivän päähän. Koe oli vain voittajanluokan koirille. Nätti alkusyksyn aamu valkeni Haukkisella janojen arvonnan ja muun alkutoimen sivussa. Sieltä sitten ajelimme Sanginjoen tielle. Ratamestari puotteli meidät omille janoillemme, ja eikun toimeksi.

Meillä oli sinänsä ihan selkeä jana, mutta Rássi oli jostakin syystä vaikeuksissa alusta alkaen. Se pyrki ensi voimakkaasti vasemmalle (ilmeisesti jollekin jäljelle), ja komennettiin väärältä jäljeltä janalle. Sitten kun sain sen etenemään suoraan, meni kyllä hyvin janaa eteenpäin. Jäljen kohdalla lähes takamerkillä tuli taas ihan käsittämättömiä ongelmia. Rássi halusi sinnikkäästi vain takajäljelle, eikä lähtenyt ajamaan oikeaan suuntaan millään. Aivan käsittämätön juttu. Päästin sen sitten kolmesti takajäljelle, koska toivoin sen kääntyvän normaaliin tapaan takajäljeltä oikeaan suuntaan ja jatkavan siitä niin kuin se on aina tehnyt. Eikä minulla ollut oikein muuta mahdollisuuttakaan, koska koira janalla haistoi kyllä jälkeä oikealle puolelle, mutta kääntyi taas päättäväisesti takajäljelle. Very weird.

Kolmas kerta toden sanoi, ja pääsimme matkaan. Eka keppi oli heti 30 metrissä, sen Rássi ilmaisi hyvin ja nopeasti. Matkalla kepille se merkkasi risteävän vanhan metsäautotien pohjan (varmaankin se janan alkua häirinnyt väärä jälki), mutta pysyi omalla jäljellä. Kepin jälkeen tuli piikki, joka meni hyvin. Jäljen jatko meni sitten ohjaajan huonon ohjauksen piikkiin. Keppejä ei nimittäin tullut vastaan ekaan 500 metriin, jolloin johtopäättelin meidän olevan harhalla. Alun hankaluudet janalla ilman muuta vaikuttivat päätökseen. En vain luottanut koiraan ja päätin keskeyttää kokeen suoritukset siihen. Jälkeenpäin selvisi, että se keppi nro 2 olisi ollut vasta 800 metrissä, että olisi pitänyt vain jatkaa...

No, eipä mitään. Epäonnen päivästä elettiin seitsemän päivää eteenpäin ja startattiin Muhokselle. Samanlainen, tyven keli. Jäljet arvottiin huoltoaseman pihalla ja ei kun janoille. Jana ei ollut ihan yhtä selkeä väylä kuin edellisessä kokeessa, mutta takamerkki näkyi hyvin kuivalla kankaalla. Minulla jännitti janan sujuvuus tai sujumattomuus ihan älyttömästi. Katsoin etukäteen todella tarkkaan lähetyssuunnan ja -paikan. Rássi autosta, valjaat päälle ja kädet tärisi. Aivan turhaan, koira teki moitteettoman janan. Vähän seilasi alkujäljellä, mutta kepin ilmaisi napakasti. Piikkikulman meni aivan nenä maassa. Työskentely oli moitteetonta koko jäljen ajan, kaikki kulmat varmoja ja kepit ilmaisi tarkasti. Hyvä ja nopea jälki. 170/170

Esineruutuun menimme viimeisinä. Tuuli oli lähes nollassa, mutta Rássi teki taas todella hyvän ruudun. Se etsi aktiivisesti ja juuri sopivassa vireessä. Palautukset aivan nappiin. 30/30

Tottiksessa teimme kolmen koirakon suoritukset. Meille ensin paikkamakuu. Sitten tauolle ja sieltä omalla vuorolla tottikseen. Samat virheet kuin edellisessä tottiksessa eli ylivire -> äänet ja kapulan pyörittelyt. 93/100

Kokonaispisteet 293, sij. 1/3 ja reilu 1-tulos. Hyvin meni, well done!

ps: Rássin emällä Hupilla on pentuja :) Muutama narttu vapaana <3

Vielä on hyvät uimakelit!

JK2 -kertomus

Muhos 29.8 2013 torstai-ilta. Kuuden koiran koe, joista neljä koirakkoa paikalla. Kaikki belgejä, yksi tervu ja kolme malinoissia. Jaoimme samalla itsellemme mestaruudet tervu-, näyttelymalinois-, urosmalinois- ja käyttömalinoisluokissa ;) Koulari 3/4 koiralle. Lähes tyven, viileä ilta. Maasto kuivaa KoskaLieSatanutViimeksiEnEdesMuista. Tuomarina Allan Aula.

Ensin tottis. Rássi ylivireessä, minä jännityksessä. Hakkui minua laukauksilla (haa, tätä ei ennen olekaan nähty), piti kuitenkin paikkansa varsin hyvin. Kaikki muu ihan jees ja korrektia, noutojen palautuksissa kapula pyöri suussa (haa, tämä on nähty tyyliin aina). Noutoihin lähtöäänet. Eteen meno puutteellinen, mutta yleisöystävällinen ja hauska. Koirasta näkyi vain hännänpää kun se tykitti suoraan pusikkoon eikä todellakaan pysähtynyt. Tuomariarvostelua Rássi oli kuunnellut tarkkaavaisesti pää kallellaan. T87.

Maastot alkoivat esineruudulla. Loistava, perfect 30 p. Pistotin sen suoraan ekalle esineelle, täydellinen palautus, suu ei käynyt yhtään. Toiselle pistolle painoi hyvällä työskentelyllä takarajaan, kääntyi vasempaan ja palasi vasenta sivua pitkin, sai hajun ja palautti esineen vasemmasta takakulmasta välittömästi. Minä: "Hieeeno koira!" Tuomari-Allu: "Hienoja olette molemmat!"

Jäljelle kiva jana, jolle tosin aioin koiran lähettää janapuun vasemmalta puolelta risukkoon ja tuomari kehotti kuitenkin vaihtamaan puun puolta, jotta koiran ei tarvitse painaa suoraan risukkoon. Good point. Jälki noin 5 m janan takamerkiltä. Koira eteni täydellisesti suoraan eteen, liina suoraksi täyteen 10 m ja ohjaaja perään. Jäljen kohdalla koiralla tuli epävarmuus. Se oli lähdössä vasemmalle, kääntyikin takaisin janalla ja tunnusteli oikeaa, päätti sittenkin lähteä vasemmalle.
Liina kiristyy täyteen kymppiin ja tuomari käskee takaisin janalle. Koira pyydetään takaisin niin kuin käsky kuului, liina jää kiinni kannon ympäri. Ohjaaja löysää otteen liinasta, koira palaa janalle ja lähtee hieman epävarmana oikeaan suuntaan. Nappaan kiinni liinasta ja koira lähtee etenemään määrätietoisemmin. Olipa jännittävää.
Hyvin onnistuin olemaan janalla passiivisena ja annoin Rássin tehdä työt. Siitä annan itselleni muutamia omavaltaisia pisteitä.
Eka keppi jäi niin kuin arvata saattaa. Loput nousivat mukavasti suorilla, nopeilla ilmaisuilla. No problem. Ei mitään ongelmia kulmissa. Koira jäljesti tyvenessä ihan jäljen päällä. Polkijan jalanjäljet nimittäin paikka paikoin erottuivat kuivassa jäkälikössä.
En palannut etsimään ekan suoran keppiä, vaan kaarsin autolla reilussa etuajassa luovuttamaan ne viisi koiran löytämää kepukkaa. Pisteethän riittivät enivei koulariin, ja mulle siinä tapauksessa tuloksella ei ole mitään väliä. Sunnuntaina nimittäin korkataan kolmonen.
M174. YHT. 261 ja kakkostuloksella JK2.

Olen minä kyllä erityisen viisas ja hauska otus!

HK1

Tiistain iltakokeessa Rássin kanssa korkattiin haun osalta koeura. Tottis oli Heikinharjun kentällä ja maastot Hiukkavaaran takana.

Tottiksessa jo totuttuun malliin koevire oli älytön. Ois ehkä pitänyt ottaa alas sitä jollain, mutta millä. Paikkamakuussa kuului ääntä ensin niin kuin arvasinkin, mutta rauhoittui pian hiljaiseksi. Tai sitten en vain kuullut, koska seuraamiskaviota suorittava lpk haukkui suoraa huutoa. Sen seuraamiset jäivätkin sitten lyhyeen ja valitettavasti koe epäonnistui heidän kohdallaan tällä kertaa. Me jatkoimme lyhyehkön paikkamakuun jälkeen seuraamiseen, jossa siis kerta kaikkiaan koira äänteli alussa. Piru kun ei siihen voi puuttua kokeessa, eikä sitä myöskään tapahdu kuin kokeessa. Ylivireisyydestä johtuen seuraaminen oli muutenkin normaalia huonompaa kun ei keskittyminen tietenkään ollut ihan parasta. Rássi rauhoittui kuitenkin kaavion edetessä, teki nopean istumisen ja ok maahanmenon. Noudoissa alkoi taas nostaa virettä, ja A-esteellä olikin sitten siinä tilassa, että huudahti lähtiessä ja palautti komeasti hypyn kautta. Sieltä vielä nätti palautus eteen, ja puutteelliseksihan se meni. Eteenmeno oli aika huikea, siinä taas ylivireisyydestä ei ole haittaa :D Kaikki muu A-esteen yli noutoa lukuunottamatta erinomaista, joten tottis 93 p.

Henkilöetsintä olikin aika hazardi lähtökohtaisesti. Olin itse hyvin huonovointinen. Oli niin paha olo, etten voinut juoda mitään ja aavistelinkin että kysessä ei ollut mikään jännittäminen vaan oikein sairastaminen. Rássin kokeita edeltävät reenit menivät melko lailla niin kuin niitten ei olisi pitänyt mennä. Kolmen viikon treenitauko hausta oli varmaan tehnyt tehtävänsä ja se lähti treeneissä kahdesti ekalle pistolle rulla suussa. Kolmannella yrityksellä ylimääräiset höyryt oli purettu ja homma alkoi luistaa. Ja tämä oli siis kesän eka kerta kun ilmaisun kanssa on ollut ongelmaa, vaikka sitä on pistotettu helteellä kunnon äärirajoilla ym. paikkaa, jossa olisi voinut sekoilla ilmaisussa.

Hyvä puoli Rássilla on, että se pystyy tekemään hyviä pistoja ja etsii maalimiehiä hyvällä motskalla, toiminnassa nopeutta löytyy. Koe alkoi kuten pelkäsinkin mutten toivonut, rulla suuhun ja pistolle. Koira kuitenkin etsi maalimiehet, eikä tehnyt valeita. Ekalla pistolla näin koiran käytöksestä että kävi maalilla, joten ei ongelmaa. Näyttö hyvä. Toisella puolella heti olisi löytynyt toinen maalikin, mutten hyväksynyt ilmaisua kun en kerta kaikkiaan tiennyt juoksiko se vain rulla suussa vai ilmaisiko. Kuulin kuitenkin, että maalilla oli käynyt. Vaihdoin taas puolta ja sitten alkoi koiraki pelittämään. Radan kolmas maali, meille toinen ukko nousi ihan mallikkaasti. Huh! Ilmaisu niin menee vaihtoon. Alunperinkin siitä olisi pitänyt tehdä haukkuva, kuten minua silloin kehoitettiinkin tekemään. Enkä edes oksentanut, vaikka nieliksitytti tuossa vaiheessa iltaa jo kovasti.

Esineruutu oli ensin ihan kummallista juoksentelua. Lähetin sen toisen kerran, ja sitten se rupesikin töihin, etsi ja toi samantien esineen nätillä luovutuksella. Tuomari arvioi ettei se heti tiennyt mistä oli kyse, ja siltähän se näytti. Tein sille kuitenkin ennen ruudulle menoa autolla esineen haun läheltä vihjeeksi, mutta niin vain kävi tässäkin jotain mitä treeneissä ei koskaan. No, jotain pistemenetyksiähän siitä tuli, muttei epäonnistumista kuitenkaan.

Maastot kaiken kaikkiaan 194 p. Yhteensä 287p ja 1-tulos. Lopputulemana suurimmat ongelmat olivat tottiksen ylivireisyys ja maastossa rullan kanssa toimiminen pistolle lähdettäessä. Ukothan se kyllä etsii ja näytöillä käyttäytyminen oli kovin jees ja hallinta hyvä. Jos Rássi hakukokeita jatkaa, se ilmaisee jatkossa haukkumalla. Tällä hetkellä vain tilanne on se, että purutreenejä ja hakutreenejä on vaikea saada sopimaan samalle viikolle. Kummatkin kun ovat säännöllisen epäsäännöllisinä päivinä.

Helteitä on viimeiset pari päivää piisannut. Lapinkoira viihtyy ulkona varjossa, kun taas belgi on läähättänyt siellä missä minäkin olen eli tässä tapauksessa maannut sairaana mahataudissa sisällä.

Viisas koira etsii varjoa.

Valiompi Rássi :)

Oulu 20.4 2013, tuomarina Heli Kelhälä, toko evl

Liikkeet suoritusjärjestyksessä

Paikkaistuminen 9 (etutassujen nostelua)
Paikkamakuu 6,5 (sama kuin aina ennenkin, lonkan vaihtoa ;) )
Ruutu 9
Seuraaminen 9 (ohjaaja unohti kuinka paljon täyskäännöksessä paikallaan pitikään kääntyä, muuten erinomaista)
Luoksari 9 (makuussa toinen kyynärä ylhäällä)
Zeta   8 (aloin sekoilemaan viimisellä pätkällä, koira teki ihan oikein)
Ohjattu 8 (kantaa kapulaa hyvin, luovuttaessa otteessa levottomuutta)
Metsku 9
Tunnari 7,5
Kaket 9,5

yht. 274,5, sij. 1/5 -> TK4

Oli mukava koe, paikkana ratsastusmaneesi Kuivasjärvellä. Rássi oli suoritusten välit autossa, loppupalkat (pallo) samoin. En siis ottanut sille mitään palkkoja lähemmäs kenttää, eikä tuo niitä tarvinnutkaan. Kaikki liikkeet tuntuivat hyviltä. Luoksari on selvästi hidastunut, vaikka en ole stoppeja ottanut viime kokeen jälkeen ollenkaan. Nyt siis vauhtiluoksaria niin maan prkleesti. Samoin liikkeitten väliset siirtymät olivat minun makuun löysät.

Oli meijän viimiset tokot, joten ihan kiva oli lopettaa tähän suoritukseen :) Tuomarin sanoin, hyvää työskentelyä.

Mamma ja mamman muru TK4 TK2 JK1 BH Tarkatan Karpalo

Eeveeällää ja mahan kasvatusta

Lauantaina 23.3 kävimme Rássin kanssa toisen kerran evl-kokeessa. Kokeet olivat Kempeleessä ratsastusmaneesissa. Ihan mukava paikka, eikä pehmeä pohjakaan haitannut menoa. Liikejärjestys oli eka setti: ruutu, seuraaminen, zeta ja hyppynouto, toinen setti: luoksari, kaket, tunnari ja ohjattu, lopuksi otettiin paikkaistuminen ja paikkamakuu.

Tuomarina Heli Kelhälä ja pisteet seuraavasti:

Istuminen 10

Makuu 6,5 (levoton)

Seuraaminen 9,5 (kymppi meni ohi suun kun ohjaajan piti hetki epäröidä kumpaan suuntaan se Oikea olikaan)

Zeta 9 (tais olla seuraamisessa jotain hyppyä alussa ja seisominen ei ihan napakka)

Luoksari 6 (maahanmeno hidas, vinohko edessä)

Ruutu 9 (sivulletulo saisi olla sujuvampi, oisko siinäkin ollu pomppua)

Ohjattu 9 (tais kuulua ihan ääni kun Rássi puras kapulaa)

Metsku 9 (levoton ote)

Tunnari 6,5 (osui heti omalle, otti suuhun, pudotti, haistoi viereistä, palasi omalle ja toi, puraisi myös tunnarikapulaa)

Kaket 7 (kaksoiskäsky seisomiseen)

yht 264 p, 1-tulos, sijoitus 2/3

Voi, tulispa se kolmas ykkönen nopeasti! Mieli tekee jo keskittyä ihan vain tottiskaavioon ja sitten heti maastoihin kun kelit sallii. Kävimme saamassa neuvoja vireenhallintaan ja sitä nyt työstetään. Matalampaa virettä eli jarrua perusasentoon ja korkeaa eli kaasua seuraa-käskystä. Tokoista palauttelin purutyynyn kanssa ja siitäpä vedettiinkin sitten hyvät seuraavat tottistreenit.

Tsabba kasvattelee mahaa ja tissejä. Pääsiäisenä tulee 43 vrk täyteen, ajankohtaista on madotus ja penturuualle siirtyminen. Se on tyytyväinen mammakoira. Ruokahalu kasvaa, mutta kovasti haluttaa myös treenailla ja taistella narupallosta kun kerran toistakin koiraa treenitään. Tsabba on niin pieni koira turkkinsa sisällä, että sen ultrannut ell oli ihmeissään kun vakaasti ilmoitin Tsaban olevan "selvästi tiine". Paino oli 30 vrk kohdalla 14,7 kg ja minun silmään kyljet olivat selvästi levenneet. 

Katin Sirmalle syntyi eilen viisi lapinporokoiran pentua, sisko- ja velipuolia Loihakka K-pennuille. Hauskoja merkkejä kuulosti olevan kaikilla. Mukava seurata mitä samaa tai erilaista Runtu on jättänyt tähän pentueeseen. 

Onnea Arapiekkaan!!

Uutisvirtaa

Rássin tokot Kemijärvellä tuottivat EVL1 tuloksen 262 p. ja sijoituksen 1/4 luokassa. Tuomarina Allu.
Liikkeet menivät näin:
Paikkaistuminen 9 -nosteli yhden kerran molempaa etujalkaa jätettäessä ja korjasi kerran asentoa liikkeen aikana
Paikkamakuu 10
Vapaana seuraaminen 10
Ruutu 10
Ohjattu 8 -pureskeli kapulaa
Metsku 10 -pieni ääni josta ei vähennyksiä
Tunnari 0 -toi vierestä, sai hakea oikean nollauksen jälkeen. ei pureskellu!
Luoksari 10
Kaket 6 -yksi m-i jäi välistä

Zeta 9 -aloin sekoilemaan s-i-m ekassa käskyssä, annoin käskyn jota ei ole olemassakaan ja siitä hämmästyneenä vartaloavun (pakko oli kattoa mitä koira teki)

Kaksi ekaa settiä oli aika jees, mutta sitten aloin jännittämään viimeistä settiä ihan hirvittävästi. Rássi oli extra matalassa vireessä. Syöttelin ja makauttelin sen huolella ennen ekoja suorituksia, enkä näyttänyt vilaustakaan pallosta tai patukasta ennen kuin vasta vähän ennen seuruuta ja silloinkin hyvin vähän. En siis nostanut ollenkaan vaan vain laskin. Toimi kohtuu hyvin, mutta viiminen pätkä oli liian matalassa vireessä.

Ensi kerralla siis kuitenkin nostan sitä vähän enemmän, että saan kovuutta suoritukseen. Nyt se epäröi vähän. Vaikka suoritti kaiken pikkuviilauksia -ja tunnaria- lukuunottamatta aivan oikein. Matalasta vireestä huolimatta nopea luoksari ja nopeat palautukset, nopea merkille meno lähes hyvään asentoon. Ja itse asiassa vaikka jäi ohjatussa merkille vinoon kohti oikeaa, haki näpsäkästi vasemmalta!

EVL-tokoilijan lumiriehaa

Koska Rássin emälle on suunnitteilla toiset pennut, sen siasrukset ovat nyt intoutuneet terveystarkkeihin. Muutenkin on ollut mukava kuulla että koko K-pentue on tervettä porukkaa kaikilla tavoin. Rássikin kävi tarkkauttamassa Akuutissa silmänsä, kaikki ok sanoi Kaisa W.

Astutin Tsaban alunperin Hallalle suunnitellulla Jekulla l. Karvapallon Roihun Polttaja. En saanut jto:n suositusta Halla x Jekulle ja asiaa pyöriteltyäni päätin siirtää Hallan astutusta syksyyn. Pitäisi löytää mieleinen uros sille siihen mennessä, jotta nyt jo toisen kerran siirrettävän astutuksen kanssa päästäisiin eteen päin. Iän puolestahan Hallalla ei ole kiire, se täyttää syksyllä neljä.

Tsabba sen sijaan täyttää kuusi vuotta alkukesästä ja tekee nyt toiset ja viimeiset pentunsa, mikäli astutus tuottaa tulosta. Sen ekasta pentueesta sijoitustyttöni Iita on näillä näkymin jäämässä pois jalostuksesta 0/2 kyynärien vuoksi. Toivon siis tästä toisesta pentueesta jatkoa Tsabasta kasvatukseen.

Jekun taustat ovat mielenkiintoiset takaa löytyvän rotuunotetun Sierkiksen vuoksi. Sierkis oli Veikko Saukosken porotyössään käyttämä uros. Jekku sai elämänsä ensimmäisestä näyttelystä Pekka Teiniltä nyt helmikuussa EH:n hyvällä arvostelulla, eikä ERI ollut kaukana sekään. Se on kaunis tumma parkki, hyväturkkinen ja hyväluustoinen. Jekun sisko Taiga (BH TK1 Karvapallon Tulen Tuijottaja) sai kasaan Kemijärven viikonlopun tokoissa TK1:n puhtaalla ALO1-suoralla. Taiga on ulkomuodollisesti tyttöversio veljestään ja oikein mukavan oloinen koira kaikin puolin.

Tsabba on juoksuista huolimatta treenaillut oikein mukavasti tokojaan, ja nythän se vaikka tekisi pennutkin voisi olla kisakunnossa elokuussa Roi:n kokeisiin. Niistä voisikin ottaa tavoitteen :)

PAJÄ1 & Rássi

Analyysi Rovaniemen 30.9 2012 jälkikokeesta tuoreeltaan. Dumarit Kauko Ruokolainen (jana) ja Eeva Äijälä (esineet, tottis).

Koe alkoi maastolla. Kostea keli aamuisen sateen jälkeen. Jälki ja jana sammal/jäkäläpohjaisessa maastossa, jota Rássi meni kuin peltopohjaa, rauhallisesti ja nenä maassa. Hyvä fiilis heti janalta. Tuuli painoi vähän vasemmalle, mutta Rássi oikaisi vielä suorempaan juuri ennen jäljen alkua. Yksi piste pois janalta, muuten jees.

Ensimmäiselle esineelle siisti ilmaisu. Matka jatkui kulmaan, joka oikein sujuva. Vauhti oli tosiaan Rássin metsäjäljeksi rauhallinen, mikä toi mukavasti luottamusta jäljen etenemisen suhteen. Kaikki ilmaisut hyviä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Pohja sopi Rássille erittäin hyvin ja se teki tarkkaa työtä. Sopi koiralle, jonka pahin vihollinen on itse aiheutettu kiire. Ennen vitoskeppiä pää nousi ja koira steppaili sivuaskelia. Luulin että keppihän se sielä pojottaa, mutta löytö olikin syötävää eli poronpaskaa. Nam! Huomautin koiraa, ja suun vielä käydessä Rássi palasi jäljelle. Vitoskeppiä se ei jäänyt ilmaisemaan, vaikka merkkasi. Nappasin sen mukaan ja jatkoimme kohti viimeistä keppiä. Tässä vaiheessa avoimessa maastossa tien reuna jo näkyi, joten ihan loppusuoralla oltiin. Koira retkahti kutoskepille maahan, keppi taskuun, palkka koiralle, valjaat pois ja autolle patukkaa riepotellen.
Job well done. Jälki 169 p.

Esineruutuun menin varmana, treeneissä kun sujuu aina niin näppärästi. No, varmat pettää aina. Täydet viisi minuuttia hyvää työskentelyä ja koko ruutu varmaan kahteen kertaan kaikki nurkat mukaan lukien tsekattuna ja tulos nolla esinettä. Rássi ihan selvästi löysi kahteen kertaan esineen, muttei tuonut. Jos ei homma olisi tullut yllätyksenä, olisin käskyttänyt sitä tuomaan löydön, mutta enpä uskonut näin käyvän. Onneksi toverit harrastajat keksivät alta aikayksikön syyn käytökseen. Tämä on minulle Se harrastuksen suola ja sokeri. Jos muuten koiraharrastuspiireissä onkin ihan normisti luonnollisena osana kyräilyä ja muuta sen semmoista selän takana panettelua ja "mie en leiki siun kaa":ta, niin myös vilpitöntä kannustusta ja neuvoja saa aina kokeneemmilta kun omat hommat tökkii. Esineet 0 p.

Tottikseen menimme viimeisen kolmen kimpassa. Ensimmäisenä lepovuorolle, sitten tottis ja paikkamakuu. Oli ennakkoon vähän hankala viritellä/olla virittelemättä koiraa, ja päädyin sitten ensin rauhoittelemaan ja lopulta virittelemään pallolla lyhyesti. Rássi napsautti nupit kaakkoon heti pallovirittelystä, järkee vai ei...Ylivireessä, levottomana kentälle. Ampumisista vire nousi entisestään, mutta tasaantui sitten seuraamiskaavion edetessä jonkin verran. Itse eksyin kaavioon ja kentälle ylipäätään, joten en niin ehtinyt koiraa tarkkailla. Kaavio meni vähän niin ja näin. Ylivireestä johtuen Rássi pyöritteli kapulaa jokaisessa luovutuksessa, teki epätarkkoja perusasentoja ja jäi sitten paikkamakuuseen vielä huutamaan minun perääni. Muuten paikkamakuu pysyi paikallaan ja koirakin hiljeni, luojan kiitos, kun toinen koira aloitti seuraamiskaavion. Huutaminen olikin ihan uutta käytöstä eli saavutettiin (?) aivan uusi taso koevireessä. Tottis 89 p.

Kakkostuloksella JK1 -koulari ja matka jatkuu avoimeen hyvillä mielin. Olen tosi iloinen jäljen sujuvuudesta ja mieli tekee taas pellolle, koska ainakin tässä vaiheessa tarkkuutta vaativa alusta sopii Rássin hermoille paremmin. Esineongelma ratkeaa taatusti treenejä muuttamalla ja tottiksen vire tasaantuu koekäyntien myötä, tai jotenkin muuten. Kun vire on matalampi, koira pystyy tarkempaan työskentelyyn. Oppia ikä kaikki, ja muita viisasteluja tähän loppuun.

Tässä meitsi on Pellossa ulkoilemassa Ritavalkealla...

...jä tässä ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa koirapuistossa, jossa mie olin aivan kahestaan  emännän kanssa, enkä käsittänyt yhtään mitä tässä ois niinku pitäny harrastaa.

Mistähän alottas

nämä päivitykset? No vaikka nyt ensalkuun siitä, että uimassa on käyty ahkerasti ja pyöräiltykin jonkun verran.

Tsaban oli yhtenä näistä sadepäivistä pakko mennä pitkäksi aikaa veteen (hyi, märkää!) koska se koki velvollisuudekseen puolustaa meitä joutsenilta. Tuossa kuvassa siis ärhäkkää haukkumista ja vahdinpitoa. Samalla kerrattiin joutsenten avustuksella hauku-hiljaa-hauku -käskytyksiä :)

Paremmalla kelillä, ei näy joutsenia.

Vesi hurmaa

Rássi kävi Kemissä PAJÄ kokeessa alottelemassa PK -uraa, mutta ilman tulosta jäätiin tällä kertaa. Tottiksessa tuomarina oli Juhani Petäjistö, 79 p "erinomainen koira, ohjaajan toiminnassa parantamisen varaa" ja paikkamakuu nollillle. Jäljellä tuomarina Kari Nuutinen, janalta 36 p (takajälki) ihan ok, mutta sitten jatkuva vesisade ja hämärtyvä ilta veivät voiton ohjaajasta, kun Rássi ajautui harhalle. Esineille ei ehditty lain.

Oli joka tapauksessa hauska "vähän isommissa" kokeissa käydä, tottistakin tehtiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja porukkaa oli ihan mukavasti. Sää nyt olisi voinut olla kuivempi, mutta sehän on mitä on.

Kokeitten jälkeen Tsabba jäi Koijariin hoitoon ja Rássi lähti minun kanssani käymään pääkaupunkiseudulla. Koijarissa on niin hienot tilat, että Tsabba oli hoidossa viihtynyt erinomaisesti, syönyt kunnolla vieraasta paikasta huolimatta ja päässyt kauneudenhoidollisissa toimenpiteissä talvikarvastaankin siinä sivussa. Sen karvanlähtöhän on ollut massiivinen talven tarhailun seurauksena kasvaneen upean turkin jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Koijari-reissulla myös Jarin kanssa hyviä keskusteluja (luento :D ) koirahommista, koulutusasioista, ja ylipäätään.

Pääkaupunkiseudun reissu alkoi meidän osalta aamulla klo 7 metsäjäljellä Sipoossa. Ei ollut mikään ylen pitkä jälki, mutta mukavasti kumpuilevassa maastossa ja 5 keppiä siellä. Hyvä jana, hienosti lähti jälki etenemään ja kaikki kepit nousivat varmasti. Ennen viimeistä keppiä suoralta jäljeltä harha, ja yhden kepin ilmaisi yhtäkkiä tuomalla keppiä minulle. Oikosulku. Muut normaalisti maahanmenolla. Oisko kuitenkin niin, että vierasta jälkeä ajaessa epävarmuus näkyy tuommoisina erikoisina hasseina.

Iltapäivällä Ojangolla tottista, ja koska esteitä oli tarjolla, myös kettistä. Rássi yritti särkeä ittensä, muttei onnistunut.

Illalla päräytimme vielä HEPeKon raunioradalle tapaamaan treenien merkeissä Rássin siskoa Karmaa. Sekä tottistelemassa, että raunioilla mukana oli myös Katin Aksu Pieni Porokoira. Aksulle tehtiin mainio treeni makkararinkiä raunioilla, ja se oli tosi taitava, rohkea ja ketterä pikkukoira, hauska katella kuinka pikkukoira hoksailee!
Rássille vaikeita syvälle piiloihin menneitä ukkoja kolme kappaletta. Meillä ei ollut rullia mukana, joten patukat suorapalkkoina. Eka maali oli Rássille melkoisen jännittävä piilo, betoniputkihässäkkä johon koiran piti mennä kokonaan sisälle löytämään, sisällä pimeää, maanpinnan pudotusta ja pinnanvaihto. Löysi kuitenkin ja varovasti meni ihan perille asti maalimiehen pikkurohkaisulla.

Toinen oli samanmoinen, vähän helpompi kuitenkin, ja Rássi alkoi saada juonesta kiinni. Kolmannesta Rássilla oli selvästi haju korkealla paikalla, mutta se ei millään ymmärtänyt mistä haju tuli. Meinasi alkaa vähän haistelemaan ruohoa, mutta huomautuksella jatkoi etsintää ja viimeinenkin maali löytyi ihan läheltä, vähän syvemmältä romuista vain. Maalimieheltä oli sitten saanut nappastua samantien patukan pois, joten varmaan jäi hyvä mieli :D
Oli jännittävä seurata miten se sulatteli etsintätehtävää sille aivan uudenlaisessa ympäristössä. Ei mitään täysillä viiteenkymppiin meininkiä, mutta aktiivisesti se teki töitä ja kolusi paikkoja. Piilot olivat vaikeita siksikin, ettei sen ole tarvinnut rullaa hakea syviltä piiloista, eikä näin erikoisiin paikkoihin tarkentaa maalimiehen hajua. Hyvä harjoitus!

Karma (Tarkatan Kardemumma) on Rássia selvästi isompi, luonteikas ja näyttävä narttu. Kaikki rauniokuvat KatiS

Karma ja Marika

Karma löytää, häntä vispaa

Sinne siis!

Rássi etsii

Sinne vaan sisään koko koira!

Leikkivä maali sieltäkin löytyi!!

Toko VOI, naps!

Sateinen Tornio tarjosi kosteat puitteet Rássin toko voi-luokan korkkaukselle. Belgillä on karvanlähtö ja ohjaajan märät kädet olivat lähtemättömästi karvakuorrutuksessa. Aika vinkeää kätellä tuomaria :)

Onnistumiset ensin:
-loistava tunnari palautuksen pientä kapulan pureskelua lukuunottamatta
-täydellinen ruutu takarajalle
-erinomainen seuruu, tuomarin sanoin "tällaista harvoin näkee". Itsehän en sitä nähnytkään joten Alluun luotan ;)
-innokkaat noudot, joista laukkapalautukset
-hyvät kaket, joista yksi m-i hieman matalampi
-sähäkkä luoksari jäätävällä stopilla

Epäonnistumiset:
-paikkamakuun tunnetilassa täydellinen epäonnistuminen. Ikinä koskaan en ole paikkamakuuseen vienyt niin levotonta koiraa. Rássi hyppi jopa tuomaria vasten juoksutarkastuksessa.
-liikkeestä istumisessa en keskittynyt tarpeeksi ja toisaalta olin jo matkalla Tornioon tullut siihen tulokseen, että liikkeestä istumisen se seisoo. Kyseessä siis ns. varma liike. Oli käynyt istumassa ja noussut seisomaan, epävarmuutta käskystä siis
-kaikissa noudoissa metsku mukaanlukien kapulan suussa pyörittelyä

Puolen vuoden koetauon tuloksena todettavissa oli ohjaajan hermostuneisuutta ja epäloogisuutta kokeen alussa. Ohjaajan tunnetila ihan jees, kun vauhtiin päästiin. Koira oli vallaton liikkeiden välissä ja kylkeytymässä liikkuriin aina kapulan liikkurin kädessä havaitessaan.

Paikkamakuu 8 (oisko voinu mennä levottomuudesta enemmänkin, epäilen että olisi), liikkeestä istuminen nolla, tunnari 9 (pieni pureskelu, pari hampaan kuvaa kapulassa), kaikki muut liikkeet 10. Pisteet yhteensä 278, sij 2/3 VOI1. Tuomarina Allan Aula. Allu ei ottanut pisteitä noutojen kapulan pyörittelyistä, koska koira ei purrut kapulaa. Joo, sillä saralla on töitä tehty ja tehdään näköjään edelleenkin.

Next stop EVL.

Viikonloppu vietettiin Hirvikarissa leireillen. Harmittavasti varsinainen ongelma jäljellä eli ryysääminen tuli näkyville vasta leirin kolmannessa ja viimeisessä jäljessä. Parhaimmat neuvot/vinkit/kokemukset taisivat tulla muilta belginomistajilta. Kaikista kirkkaimpana oivalluksena vielä se, että koira jatkaa päivienkin tauon jälkeen seuraavalla jäljellä siitä viretilasta, mihin edellinen jälki jäi. Niinhän se on, vaikken ole sitä osannut ottaa huomioon.

Tsaban maha toimii normisti, jeee! Pikkukoira olisi ollut hyvä saada tokokokeisiin ennen juoksuja, koska silloin se on parhaimmillaan. Juoksujen jälkeen muutenkin temperamentiltaan rauhallinen koira on flegu. Ja jotain täytyy varmaan keksiä heti seuraaviin epiksiin, jotka toivottavasti ovat pian ja joihin vieläkin toivottavammin pääsemme osallistumaan. Laisin koe Rovaniemellä voisi olla se jonkinlainen tavoite juoksuista riippuen.

On se vain

...helppoa kun on hyvä koira :) Minä kävin tokoissa kämmäilemässä oikein huolella, mutta Rássi teki parhaansa niin kuin aina. Mikä tuossa lajissa oikein on, etten osaa vähintään joka toisessa kokeessa olla lisäämättä omia kiemuroitani. Ja samoja luokkia olen jauhanut, uhh.

Siis Torniossa 26.11.2011, tuomarina Marja-Leena Hituri.

paikkamakuu         10 (oli kehään palatessani vähän vinossa vasemmalle ja etutassut sisäänpäin, what)
seuraaminen           10 (kuvankaunista, sanoi tuomari, ja päivän paras vasemmalle käännös...avo oli evl:n jälkeen kuiteski ;) )
liikkeestä maahan  10
luoksari                   9 (no tässä liikkuri sanoi "jätä koira" ja minä käskin koiran maahan.joo. siitä piste pois. koira ei yllätyksekseni pysähtynyt yhtä napakasti kuin yleensä, johtui varmaan alkusekoilun aiheuttamasta hämmentyneisyydestäni jollain tapaa. mutta siis merkille stop)
liikkeestä seis        7 (sanoin tosi huonosti käskyn ja aivan tunsin kuinka Rássi otti askeleita, höh. that never happens!)
nouto                    9,5 (tuomari loppupalautteessa kehui, mutta pikkuhyppy taaksepäin luovutuksessa ja hieman vino loppuasento vielä ottivat puoli pistettä)
kaket                    5 (no tämä oli nolo, ei siinä tapahtunut oikein mitään hyvää. treeneissä menny ihan normisti, mutta nyt unohin ottaa rennon alun ja jotenki Rássi oli jännittynyt ja jäykkä ja ENNAKOI prkle ekaa kertaa ikinä maahanmenon)
hyppy                    10
kokonaisvaikutus  10

175 p, 1-tulos ja TK2

Tuomari oli oikein asiallinen. Sanoi, että olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt lyhyesti. No, tietenkin jäi kiinnostamaan mitä muuta olisi sanonut. Joka tapauksessa sen sanoi, että koira on hyvähermoinen ja yhteistyöhaluinen ja meidän suhde on kunnossa. Ja palkintojenjaossa lähetti terveisiä Rássin kasvattajalle.

Mulla itellä ei mee kyllä yhtään putkeen Tornion hallissa. Ei ole mennyt yhdenkään koiran kanssa kolmesta. Rássin kanssa tietysti parhaiten, koska se haluaa tehdä minun kanssa mitä vain, tekee parhaansa ja nauttii. Tuomari ei turhan pitkään liikkeitten välissä selitellyt, vain tärkeimmät. Päivi Lamminen muuten edellisessä kokeessa veti kaikki liikkeet putkeen ja antoi palautteen vasta lopussa kaikista liikkeistä.

Tällä kertaa kokeilin ennen paikkamakuuta oikein kunnon rauhoittamisen lattialle ja ainakin tulos oli Rássin paras ikinä. Koskaanhan se ei ole noussut paikalta, mutta kaikkea muuta venkoilua on ollut aina siinä vaiheessa kun aika käy pitkäksi. Makuutin sitä hallissa häiriössä puolihuolimattomasti ja sitten otin sen ihan kyljelleen vielä. Siitä Rássi pääsee puolella sanalla takaisin vireeseen, joten se ei ole ongelma. Mutta paikkamakuun ja seuraamisen välinen ero toiminnassa on haaste. Pitäis löytää nappi, jolla koira kytketään puoliteholle ja sitten taas löysätään pari pykälää korkeammalle teholle.

No, joka tapauksessa Rássi oli kokeen jälkeen oma ittensä vaikka minua hermostutti niin että ääni värisi. Kotona koiralla oli virtaa kovasti jäljellä. Oisko sitten ollu se ylijäämävirta mikä paikkamakuussa ei ollu käytössä...

Luokkavoittaja ja sen kaveri ei-sinne-päinkään

Kuvassa luokkavoittaja oikealla :)

Piirinmestaruustokot Pellossa olivat ja menivät. Rássi ei ollut aivan parhaassa suoritustilassa, mutta silti Lammiselta 180 p, avo1-tulos ja luokkavoitto. Pisteitä meni omista virheistä, mm. huono ja kiireinen käsky seisomisen liikkeellelähtöön-> koira jäi napottamaan paikalleen, ja noutokapulan heitto kehästä ulos. Sitten tuo meidän murheenkryyni paikkamakuu, levottomuudesta vähennettiin tällä kertaa -2,5 p eli puoli pistettä vähemmän kuin edellisenä vkonloppuna. Sehän ei kyllä makuusta lähde, mutta vaihtaa lonkkaa ja on malttamaton. Kuulemma jännittävä kattella ;)

Sekä Rássi että Tsabba olivat kummissaan, kun rauhallinen kotihalli (jossa yleensä treenataan yksin) olikin täynnä ihmisiä ja kehänauhat ja kaikki. Että kotikenttäetua ei minusta ollut kuin hyppyesteellä. Se on liikkeenä Rássilla tutulla esteellä varma.

Tsabba sen sijaan ei herännyt tokotunnelmiin koko aikana. En saanut sitä todellakaan heräämään missään vaiheessa. Autosta ulos tullessa haukkui kyllä napakasti muut koirat, mutta hallilla se alkoi jo makoilla. Kehään mennessä tiesin jo varmasti, ettei sitä nappaa. Herkut se söi, muttei mitään normi "repusta löytyy palkat, nyt siis suorittamaan" -kiirettä. Tein kuitenkin kaikki liikkeet, joista siis kolmea lukuunottamatta kaikki nollia. Tsabban virettä ei vain saa ylös tuommoisessa kehänauhakoomatilanteessa. Miksi sitten tein kaikki liikkeet loppuun (kysyi tuomarikin)? -Koska sille ei voi oikein antaa periksikään. Pehmeän koirani tunnen ja tiedän, että seuravalla kerralla kun sitä ei kisassa nappaa, se yrittäisi vielä vähemmän. No, yllätyksenähän tuo ei tullut aiempaan kokemukseen nojaten ja vuoden totaalitauko kisaamisesta huomioon ottaen. Eikä se ollut millänsäkään kokeen jälkeen, heti illalla repeili kateudesta kun tein palauttavia Rássille. Ja niinpä sitten sai tehdä niitä koeliikkeitä kisojen jälkeen kotipihalla, eikä ollut riemulla rajaa.

Epiksien kautta uuteen nousuun. Liikkeethän se osaa voittajan tuloksen verran ja treeneissä on tosi innoissaan. Vielä kun treeni-into siirtyy kisatilanteeseen, niin hyvin menee. Agilitykisoissa tuli aikoinaan väsytettyä Tsaban into liialla treenillä ja kisaamisella, vuoden satunnaisemman treenin jälkeen into oli palannut.

Talvikuukausille ohjelma on hahmotettu. Rássille ei ollut mitään tarkoitusta tehdä TK2 -koularia, mutta nyt siis se on yhtä ykköstä vaille. Tämän vuoden puolella Lapissa on enää yhdet tokot, joihin olemme toisella varasijalla. Jos se ei onnistu, niin jätän ehkä koularin väliin ja helmikuussa mennään korkkaamaan voittaja.  Rássilla on niin pientä vaille tokon voittajan liikkeet valmiit, ja pari kk aikaa treenailla lähes pelkkää tottelevaisuutta. Pk-tottiksen eteenmeno on vaiheessa kohti varmuutta liikkeen tarkoituksesta, muuten tottiksen pitäisi olla liikkeiden osalta jokseenkin hanskassa. Keppien ilmaisua vahvistellan talvi, ja jos päässään mettäjäljelle keväällä kelien puolesta ajoissa, niin sitten pk-jälkikoe olisi seuraavana vuorossa ja tokot jäävät helmikuun jälkeen (pitkälle) tauolle.

Sirma käväisi Katin ja Àksun kanssa Pellossa. Pekka kuvasi Sirman lonkat ja kyynärät. Näyttivät ihan kohtuullisilta matkalla kohti Limanin tarkempaa syyniä. Vähän eroa lonkissa oli keskenään, mutta ei mitään järkkyä kuitenkaan. Erinomainen nukahtaja se on, ei voi muuta sanoa.

Àksu -pentu on oikein reipas ja nätti pikkupenneli. Mukavan sosiaalinen ja rohkea, kävi reippaasti leikkimässä Rássin ja Tsaban kanssa. Järkevältä ja tasapainoiselta vaikuttaa, ei arkaile ääniä eikä pintojakaan. Katin kertoman mukaan oli matkustanut vaivatta ja kotiutunut väliaikaismajoitukseen bernhardilaisen kaveriksi ongelmitta. Jännä nähä mitä siitä tulee :) Jonkinlaista lpk-kuumeilua on ilmassa, ja sijoituspentu pitäisi löytää sekin sitä odottavaan kotiin. Ensin sijoituspentu, sitten ehkä itelle jalostustoivein. Iso ehkä. Harrastuskaveria on Rássissa näillä näkymin ihan yllin kyllin.

Kuumeilua lisäävät kuvat K-pennuista. Tässä Jalo äitinsä kanssa. Sirma kurkistaa alhaalta ja Àksukin häärää Rokun kanssa taustalla. Roku on muuten raamikas kaveri, kehittyy ihan erityyppisesti kuin Jalo. Molemmat ovat mukavia pentuja, joskin tyypilliseen tapaan äänekkäitä :)

Beehoota ja tokottelua

Rássi kävi tepastelemassa Sodankylässä BH-kokeen läpi. Koira vaikutti siltä, että tuli tehtyä vasta lämmittelykaavio ja nyt alkaa varmaan treenit! Paikkamakuussa tutut kaksi ryömimisliikettä ja lopussa pientä vinotusta. Plääh. Muuten meni oikein hyvin. Ite jännitin sen verran, että käskyt kajahtivat piiiikkasen liialla volyymilla ja alkuseuruussa -yhäkin tuttuun tapaan- parit hyppyaskeleet Rássilla. kaupunkiosuudella se oli itse varmuus, eikä noteerannut mitenkään häiriöitä. Pysähtyvää autoa se ensin ohmetteli ja sitten meinasi hypätä autoon tutustelemaan kuskiin, mutta palautin neidin maan pinnalle. Kovasti kehuja koiralle tuli tuomarilta ja muutamalta muultakin :) Hyvä Rasseli!

Pohdin ja emmin vieläkin Tsaban ilmoa tokoihin. En nyt oikein saa selvää onko se koevalmis vai ei. Tänään se toimi kuin unelma, eilen oli ihan alavireinen. Liikkeet sinänsä vaikuttas olevan ok. Ehkä ilmoa, ehkä en.

Rássi jatkaa varmaankin vielä tänä syksynä toko-avossa. Se ihmettelee syvästi tokohypyn muuttumista esteen takana seisomisesta istumiseksi. Itse olin unohtanut, ettei avossa tarvi vielä istu-seiso-maahan. Ja luoksarin pysäytyksenkin olin unohtanut. Kuinka huono muisti sitä ihmisellä voikin olla.

Parit kuvat Jalosta:

Ja Rokusta:

Ja Muskasta:

Rássi 20.8.11 Kemijärvi

Kuvat Saara Kangasniemi

Ensimmäiset viralliset tokot Rássilla menivät ihan jees. Paikkamakuussa oli samaa hermostuneisuutta kuin epävirallisissakin, mutta tuomari ei siitä rokottanut. Sen sijaan seuruun tiiviydestä (estää ohjaajan liikettä hmmm ?), pienellä hypyllä perusasentoon siirtymisestä ja liikkeiden välisestä kiittämisestä/innostamisesta kyllä. Luoksarissa Rássi ennakoi perusasentoon liikkurin käskystä, se oli selkeä virhe. Hypyssä viimeisessä perusasennossa pylly meni juuri juuri maahan. Tulos ALO1 188 p KP sij. 1/6, tuomarina Erkki Shemeikka.

Tuo paikkamakuu ihmetyttää, lienee reenin paikka. Rássi nytkähtelee ihan selvästi luoksaria ennakoiden. Paikallaanhan se pysyy, mutta aika vaikia on toko alo:n paikkamakuussa koiraa tuijotella.

Uusi huoli tuli perjantain kokeenomaisissa treeneissä raviradan tuntumassa: hevoset. Ràssi reagoi niihin yllättävän reippaasti ja Sodankylän koekenttähän on esteradan vieressä, glups! Oli yllätys kyllä.

Tsabba veti samoissa reeneissä putkeen kaikki voi:n liikkeet. Ei mitenkään suurella menestyksellä. Jostain syystä ruutu oli hukassa ja metskuun ei voinut koskea. Taisi prinsessaa kolea sadekeli syödä. Aamulla metsku oli vielä ihan normi nouto. No, tulipahan reenattua mammaloman jälkeen ekaa kertaa oikein tosissaan.

K-järven kokeiden jälkeen olimme kaupunkilomalla kerrostalossa. Maalaiskoirat saavat välillä tuntumaa vilkkaampaan ympäristöön :) Rássin mielestä parasta olivat talon lapset, kaikenlaista estehyppykisaa ja muuta touhotusta riitti lasten kanssa. On kiva huomata kuinka kivasti se touhuaa lasten kanssa. Tsabbaa lähinnä huokautti nuorison melskaus. Mutta tulipahan silläkin käytyä lapsuusmaisemissa :D

Ai niin, vielä mahtiuutinen Tsaban Naltio -pentujen isästä: Nuka valmistui AVA: ksi (agilityvalio) viikonlopun ageissa!! Hieno juttu, taisi olla suomenlapinkoirien kautta aikojen kolmas AVA :))