Vesireissu ja muita liikkuja

Rássi kävi testaamassa Oulun Koirauimalan vesialtaan perjantai-illan kunniaksi. Loiskui, pärskyi, vettä nieltiin ja kaikki kinkereihin osallistujat kastuivat. Kärsivällisesti paikan ohjaaja nappasi koiraa kiinni altaan reunoillta, kun se yritti palauttaa palloa kuivalle maalle. Muutenkin belki oli kovasti hämmästyksissään lelun kanssa ympäri allasta karkaavasta omistajastaan. Ei ole tämmöstä ennen sattunut, aina on suoraviivaisesti haettu ja palautettu...Kovalla paineella Rássi yritti saavuttaa minua, tosin parhaiten touhu onnistui kun koiralla oli pallo jo suussa ja se vain tavoitteli minua palauttaakseen pallon.

Rássi teki henkilökuntaan vaikutuksen myös kilpauimaritaidoillaan potkaisemalla altaan reunasta vauhtia käännöksissä lähtiessään kohti pallon palautussuuntaa. Meidän omat lelut osoittautuivat huonoiksi, mutta onneksi Koirauimalassa oli talon puolesta käytännöllisemmät vesilelut.

Ennen altaaseen menoa suihkuteltiin hiekat turkista ja jälkeen pestiin itse pesupaikalla kloorit pois ja kuivailtiin pyyhkein ja lopuksi vielä föönilläkin. Lopputulemana toteamme koiran liikkuneen kovasti ja unihan se illan päälle vetaisi raskaasti altaassa merirosvoa leikkineen seikkailijan, joka nukkui pitkään seuraavaan aamuun.

Föönin jäljiltä pörröinen tervu

Muutoin alamme huomisesta asti panostamaan treeneissä vaihteeksi hallintaan. Sekä haku- että tottistreenit menivät viime viikolla Rássin vedellessä touhut enempi omiin nimiinsä. Keskiviikon tottiksiin vaikutti tosin myös koiran omistajan pitkä työpäivä, jonka jälkeen syöksyimme suoraan kotoa pienen pissalenkin jälkeen hallille. Oli sitä patoutunutta energiaa sitten. Edes apuohjaajien seisominen metrisen edessä ei estänyt Rássia palauttamasta kapulaa A:lta hypyn kautta takaisin. Se sikaili myös varastamalla noudolle, mikä sinänsä on ennenkuulumatonta.

Hakuilusuunnitelma huomiselle on: irtorullat, ääniavut suorille pistoille ja rullan palautukset reilusti keskilinjalla edenneelle ohjaajalle. Radalle saavutaan hyvässä hallinnassa. Maalimiehille pallopalkat, mutta ei taisteluleikkiä ennen viimeistä maalia. Rássi on tuonut nyt kahdesti kiintorullan "sieltä päin", joten sitä toimintaa emme enää mahdollista.

Tsaban haukkuminen tokossa on niinikään lähtenyt lapasesta. Seuraamiset ja jäävät ovat vielä ok, mutta ruutuun mennessä pitäisi jo keskittyä enemmän tekemään kuin räkyttämään ja häröilemään. Nyt siis viikonlopun kunniaksi valoisan aikana ulkokentälle tokoilemaan. Palkat hallituista, hyvistä suorituksista. Molemmille.

Loihakka Naltio Humpan eli Iitan PEVISA -tulokset on saatu. Lonkat B/A, polvet 0/0, silmät ok, kyynärät 2/0. Liman näki kyynärässä kohtalaisia muutoksia, luultavimmin varislisäkkeessä. Eikä hän uskonut uusintakuvauksen muuttavan tulosta. Lisäksi hän totesi viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä olevan jonkinlaista nikaman välimuotoa. Nikaman välimuoto ei sinänsä Limanin mukaan ole este jalostuskäytölle, eikä vaikuta koiran elämään ellei lantio ole kovin vino ja sillä tavoin vaikuta lonkkiin.

Harmittaa tietysti kuitenkin juuri tuo kakkosen kyynärä, koska Iita on muuten hyväturkkinen, kaunis ja luonteeltaan oikein miellyttävä koira, jonka mielelläni olisin nähnyt jatkavan Tsabba-Nuka yhdistelmästä seuraavaan sukupolveen. Lisäksi harmittaa luustotarkkiensa puolesta ok vanhempien pennuilla ilmenneet virheet nimenomaan luuston osalta. Samalla ruualla on kuitenkin kasvaut myös A/A lonkkaa ja puhdasta kyynär- ja polvitulosta, lisäksi kesäpennuilla oli hyvät mahdollisuudet opetella liikkumaan omaan tahtiinsa vapaasti omalla pihalla. Ei tarvinnut liukastella lattioilla. Mielenkiinnolla odottelen Iitan veljien terveystarkkeja ja seuraan mitä sieltä aikanaan lausutaan.

Kovasti malttamattona suunnittelen Rássin evl -taipaleen alkua, ja jopa sitä näyttelykoettelemusta, kunhan saan handlerin ja tuomarin puolesta näyttelypvän sopimaan. Ehkä tuossa ensi keväänä olisi huiman H:n yrityksen paikka :D

Juoksee, juoksee

Kärkeen parit lpk-kuvat :)

Arkistojen kätköistä viime kesältä pikku-Roku, kuvan otti KatiS

Ja edelläkuvatun isä, tuoreessa kuvassa Runtu :)

Muutoin meillä on menty kiimojen merkeissä. Ensin Rássi, sitten Tsabba. Belgin juoksut ovat juuri juuri ohi, joten palasimme hallitreeneihin. Slk puottelee karvaansa ja juoksuttelee vielä viikon. Paimensukuisten Katselmusta harkitsemme, sattuu ehkä vähän epäsuotuisaan aikaan. Mutta, jos Kiisalle ja Riitalle aika sopii, alamme suunnittella suunnittelua ;) Suunnittelen myös mahdollisesti toista pentuetta Tsaballe, ehkä jopa sitten seuraavista juoksuista. Tässä pari kuvaa Tsaban ensimmäisen pentueen kohta vuoden täyttävistä koirista seuraavassa järjestyksessä: ylin L. Naltion Valo "Jeri" kuva J. Ryynänen, kesk. L.Naltion Tsokka "Mosku" kuva E. Aaltovirta, alin L: Naltion Humppa "Iita" kuva A. Virtanen.

Rássi otti pitkästä aikaa pitempää seuraamiskaaviota ja mitäs perkelettä, sillä ei vietti kanna enään edes 30 askelta. Viime kesänä BH -kokeen aikaan kaksikaan seuraamiskaaviota ei saanut liekkiä sammumaan ja häntää laskemaan, mutta nyt häntä vaipuu jo alkumatkalta. Syytämmekö tokotreenejä? Vai ylipäätään vääränlaisia treenejä? Täytyy nyt alkaa sitten keskittymään tuohon ongelmaan. Samoin saan tosiaan nähdä vaivaa liikkeestä istumisen kanssa, jonka olen mitä ilmeisimmin väärän palkkauksen kanssa saanut pilattua. Nyt on luotettava siihen väittämään, että koira palaa helposti ensin opittuun, koska selkeästi olen palkannut "lähes istumisesta" ja saanut aikaan "lähes istuvan" koiran. Tosin joskus se vain nytkähtää istumaan päin. Aaargh!

Sirman astutus ei onnistunut. Ehkä pientä toivoa on, mutta aika häviävän pientä uroksen käyttäytymisestä päätellen. Koirat siis ovat olleet kahdestaan päivän valvomatta, mutta mitä luultavimmin onnistumista ei ole sen kummemmin saatu aikaan valvomatta kuin monen monista valvotuistakaan yrityksistä. Harmi, uros on hienoluonteinen työkoira, jolle jälkeläisiä haluaisi ilman muuta nähdä tulevan.

Maanantaina aloitan aivan tuoreen tokoryhmän ohjaamisen. Ilmoittautumisia on ihan mkavasti, joten "hävikkiäkin" passaa matkan varrella tulla. Tähtäimessä ryhmäläisillä pitäisi olla alo-koe, mutta saa nyt nähdä missä kunkin koirakon kohdalla mennään. Ihan mukavata joka tapauksessa, ja muistaa itsekin kummasti taas kiinnittää huomiota perusasioihin kun niitä toisille ohjaa :)