Lumi tuli ja meni, siis paluu pelloille!

Kuvat otettu viikko sitten lyhyenä talvisena aikana.

Ensin jo näytti, että peltojälki tältä kaudelta oli ohi. Mutta niin kuin yleensä aina, ensilumi lähti vesisateiden myötä ja paluu pelloille oli taas ajankohtainen. Rássi kävi vähän Louella asti jälkiopissa, eli siis ohjaajaa enemmin kuin koiraa muistuteltiin siitä, mistä oikeastaan on kyse. Olin taas kerran päästänyt koiran valtaumaan jäljellä. Painetta vaan lisää Rássille, ja niinhän se alkoi jälki pellolla kulkea mallikkaasti.

Vaikea ymmärtää miksi ihan tietoisesti olen päästänyt sen metsässä varastamaan keppien ilmaisuiltakin omia aikojaan niin himoamalleen jäljelle. Sieltähän se kaikki vaikeus, liika vauhti ja epätarkkuus sitten alkaa.

Tsaban kanssa on itseksemme tehty kentälle menoja, ja liikkeitten välien palkkauksia. Tosin kokeisiin mennään näillä näkymin vasta keväällä. En ole ilmottautunut Lappalaisten syksyn hallivuorolle, joten esim. paikkamakuut on nyt suoritettu joko Rássin kanssa tai yksin. Olisi varmaan hyvä saada vähän kokeenomaisempaakin treeniä.

Turkki Tsaballa on kasvanut jo lähes täydeksi, rodun alkaa tunnistaa taas!

Ja loppuun Rássi hupailee agilitykepeillä vähän niinkö agilitykoirat ainaki. Vaihtelu virkistää, nääs.

Uutimia

Perjantaina oli aivan ihana ulkoilusää, lämmin tuuli ja puolipilvistä. Syötiin porukalla vähän hilloja ja Tsabba ilotteli uudistuneessa, karvattomassa kesälookissaan jänkävesissä. Mikäpä se siinä jos kesäksi turkin puottaa, samannäköinenhän Tsabba oli viimeksikin pennutuksen jälkeen. Se on itse kovin iloinen turkittomana.

Aiemmin viikolla Tsabba kävi uusimassa rokotuksiaan. Samalla ell tsekkasi Tsaban pentujen jäljiltä melkoisen likaiset hampaat ja minä tätä ilmiötä hänelle ihmettelin. Edellistenkin pentujen jälkeen Tsaban hampaat olivat aivan möhnäiset. Mielenkiintoista oli, että eläinlääkäri kertoi hampaiden yleensä olevan jopa sitä likaisemmat mitä parempi emo pennuilleen on. No, Tsabba tosiaan on todella hyvä emä, vaikka hampaat nyt täytyykin sitten putsauttaa taas pentuilujen jälkeen. Liittyy kuulemma hormoonitoimintaan ja sen semmoiseen.

Viikko sitten Rássi depytoi niinkin vierailla areenoilla kuin koiranäyttelyssä. Romanialaistuomari ei oikein käyttölinjaista tervua arvostanut ja paukauttikin sen KÄY-T:n pöytään. No, sillä me emme mitään tee, koska luonnollisesti H:ta olimme hakemassa. Kiitos kuitenkin handlerille! Minun kanssahan Rássi ei juokse muuta kuin seuraamisliikettä, mutta toisaalta se ei kyllä oikein malttanut seisoskella kehässä kun näki minut kehän laidalla. Mammaa tuli ikävä, ja ihmekkös tuo kun on niin tylsä laji :)

Näyttelystä porhalsimme suoraan Jan Vartiaisen tottissemmaan. Oikein hyvät kaksi päivää, selkeäsanainen ja ohjauksessaan looginen kouluttaja. Varsin järkeviä vinkkejä pk-tottikseen mm. hyppyesteitten taakse sijoittumisessa.

Noin muuten Rássi on käynyt melko tiheään puruissa, ja edistynytkin kivasti. Vieläkin se on vähän sekaisin, mutta parempaa kohti mennään. Tottis sujuu hyvin, semma järkeisti treeniä pikantisti. Peltojälki on sillä mallilla, että huonompaa kohti on menty joten siinä täytyy puhaltaa peli poikki ja vaihtaa alusta (jolla aloittaa alusta). Varmaankin käydään elokuussa saamassa vähän ohjausta peltojäljelle.

Hakutreeneissä on käyty sen verran, että Rássista tehtiin entinen rullailmaisija ja nykyinen haukkuilmaisija. Voi miksi en tajunnut tuota jo alunperin! Luontainen haukkuilmaisija, hyvästi välineurheilu ja ruokarasiat, nyt tarvitaan enää koira+pk-liivit+narupallot  <3 Metsäjälkikoepaikka Rássille on maksettu ja ilmottu, joten janatreeniä pukkaa treenimuistilistalle. Kai sille joku jälkikin pitäisi ajaa että näkee miten kepit nousevat. Vähänhän se juoksupeikko vaanii pk-koekalenteria, Rássi on juossut viimeksi tammikuussa...

 Uusia kuvia Petäjä-pennuista! On kyllä melkoisen samanhenkistä porukkaa :)

 L. Petäjä Njarga eli Koda, kuva Tapani Tanhua

 L.Petäjän Piekka eli Nemi, kuvat Annastiina Junttila

 L. Petäjän Käpälä eli Varri varrimaisemissa, kuva Joona Suihkonen

L.Petäjä Akmeeli eli Unna Dagolas Rakastajatar l.Tinkan kyljessä nukkumassa

Ja vielä yksi Unnasta, kuva Sanna Rautio

"Auto on turbo, kuski on urpo"

Liittyy asiaan :D

Kuvat Tarkatan -leiriltä 24.-26.5 2013 by Annina Tikka:

ja Tarmo Aintila:

Rássi sai synttärilahjaksi purra kahtena päivänä Jan Skogsterin hihaa, kirjaimellisesti koska omaa ei ole. Oli ekat purut Tarkatan -leiriä lukuunottamatta sitten kesän 2011. Synttäripuruista ei ole kuvia, ja ehkä hyvä niin ;) 

Kaksi liinaa (liikaa), liinojen (epätoivoinen) käyttö, ohjaajan (huono) motoriikka ja nopea koira ei ole oikein toimiva paketti. Tai just siihen pakettiin koiraa ei ohjaaja saanut. Muuten ois suunta ollut vartioinnin opiskeluun, koskapa puruote on mikä ja on ja sillä mennään. Plääh, ihan paska laji, sopii mulle yhtä hyvin ku agility eli ei lainkaan ;)

Pennut on punnittu madotuksen kunniaksi ja todettu kovin tasakokoiseksi porukaksi. Isoimmat pennut Käpälä (Varri) ja Piekka (Nemi) painoivat n. 500 gr enemmän kuin keskenään varsin saman painoiset kolme sisarustaan.

Nappisilmät In jail

Ja portit aukesivat!

Pentujen puuhapäivä

Pennut elävät nyt sitä vaihetta, kun oma tila ei enään riitä, vaan portista pitäisi karata ulos aina kun voi. Toisaalta suuressa maailmassa meinaa salpautua henki, kun tulee niin paljon uutta. Sinne se on kuitenkin pennun mieli.

Lauantaiaamuna L. Petäjän Käpälää käytiin katsomassa koko oman perheen voimin. Pentu olikin lähes ainoa, joka jaksoi seurustella vieraiden kanssa. Loput nukkuivat päiväunia. Iltapäivän helteisiin lähdettiin ulkoilemaan oikein autokyydillä metsään. Järjestelyt häkeissä ja boxeissa eivät oikein onnistuneet pentuja mielestä sinne päinkään, joten menomatka oli varsin työläs. Lisäksi yksi tytöistä oli kuolannut matkapahoinvointia. Onneksi paluumatkalle ymmärsin järjestää olot joukkuetta miellyttävällä tavalla, ja matka kotiin päin sujuikin jo rauhallisesti pötkötellen hiljaisuuden vallitessa, eikä kellään ollut huono oloa.

Tänään ulkoillaankin pentujen kanssa ihan nurtsilla vaan. Rássi veti hyvän setin perjantain hakutreeneissä, joten PAHA näyttää todennäköiseltä pikemmin kuin arvasinkaan. Ei ikinä suorapalkkaa, vasta viimeiseltä maalilta patukka, ja melkosen kaavamaista treeniä, siitä meijän Rássi tykkää :) Oli hankala maasto perjantaina, ja jouduin pistottamaan vaikeampikulkuisille jänkätöppäreille normaalia tiheämpää. Siinäpä tulikin esille koiran peruskunto, joka tosiaan voisi olla parempi. Viimeiselle pistolle koira lähti jo Rássiksi rauhallisesti,ja ilmaisullekin oli maalilta lähtenyt hetken henkeä vedettyään. Uintitreeniä on siis luvassa kunnon kohottamiseksi. Ja tälle illalle peltojälki.

Sini muiden muassa oli mukana metsässä kuvaamassa pentuja, tässä muutamia näpsyjä:

Käpälästä hyvä otos!

Piekka

Akmeeli ja Käpälä Sannan sylissä

Akmeeli

Njarga boxissa varjossa

Piekka

Tsabba hoitaa Saran matkapahoinvoinnin pois

Väsyttää, on kuuma

Välillä tankataan

Njarga käpyjen keskellä

Vasemmalta Sara, Njarga, Akmeeli, Käpälä ja Piekka. 

Ja kotiin kun päästiin nin otettiin lounastarjoilut ilolla vastaan.  Kyllä reissussa tulee nälkä!

Poseerattuja kuvia

Loihakka Petäjä Njarga

Loihakka Petäjän Sara

Loihakka Petäjä Akmeeli

Loihakka Petäjän Käpälä

Loihakka Petäjän Piekka

Rássi on aloittanut hakukauden. Eka treeni oli neljä maalia, irtorullat, jokaiselle näytölle roikuin liinassa. Siitä on neljä päivää aikaa, enkä enään muista oliko apuja ja mitä muuta. Huolestuttavan kehno muisti ihmisellä ja koiranohjaajalla. 

Toinen treeni oli pelkällä kiintorullalla valmiit maalit etukulmiin L:ien päihin. Normisetti. Kolmas oli tyhjä ja olikin pitkä pisto. Pikkasen piti karjahtaa että palasi pistolta minun luokse keskilinjalle, eikä mennyt suoraan toiselle puolen omin neuvoin. Sitten yliheitto, ääniapu ja suora pisto. Kaikki ilmaisut jees. Viimisellä oli ottanut rullan, mutta päättänytkin virvoittaa itseään juomalla jängästä vettä, napannut sitten rullan uudestaan suuhun ja eikun töihin :) 

Rássi roiskii nyt rullaa suustaan eteen tullessaan ja siihen varmaan pitäisi puuttua. 

Hej, Hej helmikuuta!

Rássin juoksut meni jo, joten ekat evl-kokeet tulevat eteen nyt helmikuussa. Tsabba juoksuttelee vielä. Mahtava juttu on Rássin juoksujen aikana ollut ettei juoksutaukoa ole ollut tarpeen pitää ollenkaan. Sekä Activen hallilla että OKK:n kuplassa on saanut käydä treeneissä housut jalassa juoksuista huolimatta. Ainakaan Activella ei ryhmätreeneissä ole uroksilla ollut vaikeuksia treenata juoksunartun kanssa. Paikkamakuut ja -istumiset on tehty normaaliin tapaan. OKK:n tottistreenit Rássi on tehnyt viimeisessä parissa. 

Tottistreeneissä oleen edistytty virheiden korjauksissa hyvin, vaikkei vielä tarpeeksi. Kapula-asiaa on työstetty oikein tosissaan. Palkattu ruualla pelkkiä kapulan hakuja telineeltä ilman noutoa. Tehty saalisrauha. Tasamaanouto sujuu jo ilman huutamatta, joten edistystä on tapahtunut, mutta kapula kyllä väpäjää vielä. Varsinkin tunnarikapulat roikkuvat miten sattuu kun vire on korkealla.

Tsabba on treenaillut Activen hallilla tokojuttuja. Jonkun verran se on saanut porhaltaa myös agiesteitä treenien lopuksi, jos olen osannut lopettaa treenin ajoissa ja hyvä virta on ollut vielä päällä. En ole koskaan aiemmin laittanut sille ruokaa ruutuu, vaan sillä on ollut siellä lelu. Tämä siksi, ettei se alkaisi etsiä ruudusta ruokaa, koska silloin kyllä saan huudella kuuroille korville käskyjä. Nyt olen kuitenkin käyttänyt pari kertaa kuivattua kanaa ruutuun menoissa, koska vauhtia täytyy saada lisää. Hyvin sitä on tullutkin, mutta jonkinlaista taiteilua on a thin line tässä täytyy varmaan harrastaa. Toinen, aiempi jo etukäteen hyvin tiedostettu virheliikkeeni oli Tsaban haukuttaminen vireen nostamiseksi, sen tiesinkin jäävän ongelmaksi. Nyt Activella tosin on tuntunut, että uusi halli on vähentänyt ääniongelmaa. Vain noudot saavat Tsaban haukkumaan. Mulla on kyllä selvästi noitten noutojen kanssa työtä tehtävänä...Onneksi Tsabba sentään pitää kapulaa moitteetta.

Olen kysellyt lappalaiskoirien jalostustoimikunnalta useampaa urossuositusta, koska aikomani yhdistelmä Jekku x Halla ei sellaista saanut. Syynä oli kilpirauhasen vajaatoiminnan ja epilepsian keskivertoa korkeampi riski. Sen sijaan sain suosituksen vastoin uskomuksiani Jekku x Tsabba -yhdistelmälle ja Hallalle olen kysynyt toista urosta, jolle sain suosituksen. Nämä näkyvät toki rotujärjestön sivuillakin. Pikkasen pitää nyt pohtia mitä näitten suunnitelmien kanssa lopulta tekee.  Onneksi Hallan juoksu ei ole vielä alkanut.

Kati on astuttanut Sirman Runnulla, joten lapinporokoiria toivon mukaan on tulossa Arapiekkaan. Sieltä on tilauksessa minulle sijoitusnarttu, jolle kotikin on jo katsottuna :) 

Mitäkhän sitten

Viikon treenisuunnitelmat muuttuivat loppuviikon osalta täysin. Paitsi keskiviikkona sain ihan kalenterin mukaisesti todeta pk-tottisvuorolla, että Rássi käy siellä niin kierroksilla ettei hyvä heilaha. Ulvomista noudoissa ja kamikaze A:ta. Oman vuoromme loppuosuus käytettiin A-esteen turvalliseen ylittämiseen eestaas ja taasees. Hyvä huomio treenikavereilta, että sillä on kohta etupää rikki. Pitäs saaha tottisvire alas työntekomoodiin ennen kuin ollaan liian syvällä suossa.

Torstain koulutusohjaajakurssin treenikoirakkuus vaihtui vierailuun heijjän voi/evl -ryhmässä. Minua kiinnosti lähinnä paikkamakuu rivissä. Kuten jo totuttua, Rássi oli levoton uusien kavereitten kanssa. Se on kyllä kaavottunut tuohon. Istumisessa hyvä niinku pitiki. Muuten ei mitään kummallista. Hyvä luoksari osina ja kokonaisena, huonot kaket. Kaketreeneissä on nyt muutenkin palattu alkuun. Kesätauon jälkeen tarvitaan ihan selkeästi muistuttelua.

Perjantain lappalaisvuorolla ei käyty ollenkaan, koska nukuin. Käsittämättömän raskas viikko. Toisaalta kaipaisin Tsaballe lähinnä liikkuriapua tunnariin, enkä oikein luottanut sitä löytyvän kun muilla painoivat agikisat päälle.

Lauantaina ulkotreenit kentällä. Oikein kivat, jos ei oteta huomioon Tsaban haukkumista. Se nosti itseään kentän reunalla Rássin treenejä seuratessaan ja oli sitten aivan liekeissä. Seuraamiskaaviota, luoksaria ja ohjattua Tsaballe. Varmaan historiallisesti ensimmäisen kerran ikinä se oli sitä mieltä, että treenit olivat liian lyhyet ja haastoi minua itsepintaisesti leikkiin kun lopetin treenit. Jotain olen siis tehnyt oikein, mutta jotain myös hyvin väärin (ääntely).
Rássille ohjattua, seuraamiset, mukailtua zetaa ja loppuun eteenmenoja. Niihin on vain niin kiva päättää treenit :)

Sunnuntai on lenkkeilypäivä. Hakutreenit peruuntuivat. Olohuonetokoissa edelleen kaket ja tunnarikasat. Taidan varata uintia ja juoksumattoa Vesipedosta Rássille, paikka vaikuttaa houkuttelevalta. Täytyyhän se testata tuo paikkakunnan toinenkin koirauimala nyt kun sille linjalle on lähdetty.

Viikonloppuna moikkasin myös Hallaa. On se luonnetestinsä mukainen koira, tai toisinpäin asia pitäisi varmaan ilmaista. Hauska tapaus. Sille odotetaan juoksuja alkuvuodesta, joten urosasiaa pitäisi nyt alkaa touhuamaan tosissaan. Varaurosta ja ykkösurosta. Oikein odotan, että saisin nähdä minkä luonteisia jälkeläisiä sille tulee, takana emälinjassa kun on paljon rauhallistakin tempperamenttia.

Hallittua hakua ja Activen tokot

Viikonlopun ulkotokot onnistuivat hienosti. Olin jämeränä molemmille ja muistin vaatia oikeita suorituksia ja Tsabalta hiljaisuutta. Rássille ohjattua ja ruutua lopuksi. Ei ongelmia.

Lauantai-iltana käytiin katsomassa curly hevosia ja Rássi pääsi tutustumaan hevosten lisäksi vielä kaverini russeliin, joka onkin mainio tapaus. Rássin ja Minnin leikit menivät hienosti yksiin, vaikka mulla vähän epäilytti etukäteen mitä tuleman pitää.

Sunnuntain teemana oli hallintaa hakuradalla. Tiukasti seurautin alueelle ja siitä krepeillä merkkaamiltani kohdilta lähetin pistoille. Maaleilta ääniavut ja irtorullat, palkkoina pallot ilman taistelua (paitsi viimeinen). Kolmas oli tyhjä, jolle upposi hienosti. Olin itse vähän turhan lähellä lähetyspaikkaa, joten koira palasi pistolta vinosti taaksepäin kohti keskilinjaa. Neljäs pisto oli myös ääniapu ja irtorulla, mutta käytännön sanelemista syistä rulla oli vieras, patukantyyppinen juttu, ja sehän aiheutti hetkeksi päänvaivaa koiralle. Oliko kyseessä suorapalkka vai rulla? Rássi ratkaisi asian oikein ja toi rullan minulle. Hieman sylki eteensä tätä vierasta rullaa. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Hallitut suorat pistot ja hyvät rullailmaisut. Jatkamme tällä linjalla taas ensi viikonloppuna. Hakukelithän ovat mitä mainioimmat, ei lunta, ei pakkasta, muttei myöskään itikoita. Kyllä kelpaa metsässä köllötellä.

Tänään Activella Jenni Ojalan valmennusryhmässä. Aloitetaan positiivisista asioista. Tunnari Jennin liikkuroimana, hieno.
No sitten kaukot menivät sinne päin, ois tarvinut takapalkan ja rauhallisemman vireen. No, loppua kohti paranivat. Jenni antoi mietittäväksi takajaloille targetin ja kaksi eri maahanmeno- ja istumiskäskyä. Minähän olen niissä oikaissut ja luottanut toistoihin ja lihasmuistiin.
Ohjatussa toi perkele keskikapulan toisen kerran elämässään. Ei pysähtynyt vaikka karjaisin kiellon vaan toi keskikapulan perille asti. Ohjasin sitten vain hakemaan vasemmalta sen oikean kapulan, jonka haki tietysti muina miehinä. Sitten vielä kerran liikkuroitu ohjattu vasen, joka hyvä.
Paikkaistuminen ok. Paikkamakuussa lonkalle ekassa setissä. Toisessa setissä pyöritteli takamusta ja Jenni kehoitti alkamaan makuutreenit palkka etujalkojen välissä. Siten koira voisi keskittyä muuhun kuin kaipaamaan minua (ja äksöniä). Tähän alan kyllä pakostakin, paikkamakuissa kun suunta on ollut koko ajan rauhattomampaan paikallaoleskeluun.

Kuva Kaisa Heikkinen

Kuva Kaisa Heikkinen

Samalla lupasin mennä Activen tokoepiksiin sihteeriksi, liikkuroimaan jotakin (toivottavasti ei ylempiä luokkia, se on vain niin vaikiaa...) ja tietenki osallistumaan Rássin kanssa. Tsabankin kanssa olisin mielelläni osallistunut, mutta episten suolainen hinta 20 e /koira ehkä hieman jarruttaa. Huomena pk-tottikset, joissa jatkamme noutoja. Torstaina olemme Rássin kanssa tokon koulutusohjaajakurssilla ohjausharkkakoirina, liikkeinä ainakin ruutu ja ohjattu. Treenit videoidaan ja kurssin vetäjä kommentoi ne blogiin, hauskaa :)

Vesireissu ja muita liikkuja

Rássi kävi testaamassa Oulun Koirauimalan vesialtaan perjantai-illan kunniaksi. Loiskui, pärskyi, vettä nieltiin ja kaikki kinkereihin osallistujat kastuivat. Kärsivällisesti paikan ohjaaja nappasi koiraa kiinni altaan reunoillta, kun se yritti palauttaa palloa kuivalle maalle. Muutenkin belki oli kovasti hämmästyksissään lelun kanssa ympäri allasta karkaavasta omistajastaan. Ei ole tämmöstä ennen sattunut, aina on suoraviivaisesti haettu ja palautettu...Kovalla paineella Rássi yritti saavuttaa minua, tosin parhaiten touhu onnistui kun koiralla oli pallo jo suussa ja se vain tavoitteli minua palauttaakseen pallon.

Rássi teki henkilökuntaan vaikutuksen myös kilpauimaritaidoillaan potkaisemalla altaan reunasta vauhtia käännöksissä lähtiessään kohti pallon palautussuuntaa. Meidän omat lelut osoittautuivat huonoiksi, mutta onneksi Koirauimalassa oli talon puolesta käytännöllisemmät vesilelut.

Ennen altaaseen menoa suihkuteltiin hiekat turkista ja jälkeen pestiin itse pesupaikalla kloorit pois ja kuivailtiin pyyhkein ja lopuksi vielä föönilläkin. Lopputulemana toteamme koiran liikkuneen kovasti ja unihan se illan päälle vetaisi raskaasti altaassa merirosvoa leikkineen seikkailijan, joka nukkui pitkään seuraavaan aamuun.

Föönin jäljiltä pörröinen tervu

Muutoin alamme huomisesta asti panostamaan treeneissä vaihteeksi hallintaan. Sekä haku- että tottistreenit menivät viime viikolla Rássin vedellessä touhut enempi omiin nimiinsä. Keskiviikon tottiksiin vaikutti tosin myös koiran omistajan pitkä työpäivä, jonka jälkeen syöksyimme suoraan kotoa pienen pissalenkin jälkeen hallille. Oli sitä patoutunutta energiaa sitten. Edes apuohjaajien seisominen metrisen edessä ei estänyt Rássia palauttamasta kapulaa A:lta hypyn kautta takaisin. Se sikaili myös varastamalla noudolle, mikä sinänsä on ennenkuulumatonta.

Hakuilusuunnitelma huomiselle on: irtorullat, ääniavut suorille pistoille ja rullan palautukset reilusti keskilinjalla edenneelle ohjaajalle. Radalle saavutaan hyvässä hallinnassa. Maalimiehille pallopalkat, mutta ei taisteluleikkiä ennen viimeistä maalia. Rássi on tuonut nyt kahdesti kiintorullan "sieltä päin", joten sitä toimintaa emme enää mahdollista.

Tsaban haukkuminen tokossa on niinikään lähtenyt lapasesta. Seuraamiset ja jäävät ovat vielä ok, mutta ruutuun mennessä pitäisi jo keskittyä enemmän tekemään kuin räkyttämään ja häröilemään. Nyt siis viikonlopun kunniaksi valoisan aikana ulkokentälle tokoilemaan. Palkat hallituista, hyvistä suorituksista. Molemmille.

Loihakka Naltio Humpan eli Iitan PEVISA -tulokset on saatu. Lonkat B/A, polvet 0/0, silmät ok, kyynärät 2/0. Liman näki kyynärässä kohtalaisia muutoksia, luultavimmin varislisäkkeessä. Eikä hän uskonut uusintakuvauksen muuttavan tulosta. Lisäksi hän totesi viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä olevan jonkinlaista nikaman välimuotoa. Nikaman välimuoto ei sinänsä Limanin mukaan ole este jalostuskäytölle, eikä vaikuta koiran elämään ellei lantio ole kovin vino ja sillä tavoin vaikuta lonkkiin.

Harmittaa tietysti kuitenkin juuri tuo kakkosen kyynärä, koska Iita on muuten hyväturkkinen, kaunis ja luonteeltaan oikein miellyttävä koira, jonka mielelläni olisin nähnyt jatkavan Tsabba-Nuka yhdistelmästä seuraavaan sukupolveen. Lisäksi harmittaa luustotarkkiensa puolesta ok vanhempien pennuilla ilmenneet virheet nimenomaan luuston osalta. Samalla ruualla on kuitenkin kasvaut myös A/A lonkkaa ja puhdasta kyynär- ja polvitulosta, lisäksi kesäpennuilla oli hyvät mahdollisuudet opetella liikkumaan omaan tahtiinsa vapaasti omalla pihalla. Ei tarvinnut liukastella lattioilla. Mielenkiinnolla odottelen Iitan veljien terveystarkkeja ja seuraan mitä sieltä aikanaan lausutaan.

Kovasti malttamattona suunnittelen Rássin evl -taipaleen alkua, ja jopa sitä näyttelykoettelemusta, kunhan saan handlerin ja tuomarin puolesta näyttelypvän sopimaan. Ehkä tuossa ensi keväänä olisi huiman H:n yrityksen paikka :D

Päivittelyjä

Oulunsalossa päivälenkillä, aurinko paistoi! Eikä tuullut, vaikka kuvasta niinkin voisi päätellä.

Kahden viikon treenipäivitykset kompaktina kokonaisuutena tässä:

-Rássilla rullailmaisu kunnossa, tosin paukautti valeilmaisun toiselle ukolle. Taisi valeilmaisun ottaa "suurin piirtein sinne päin", koska kävi ojassa piilossa olleen maalin suunnassa, muttei maalilla. Näytölle lähdettyään ei tietenkään löytänyt enää perille, joten etsi ukon ja toi rullan uudestaan (en ollut liinassa kiinni). Ensi kerralla kiinto pois ja irtorulla kahdelle ukolle, ja jokunen tyhjä? Rássi oli ihan liian korkeassa vireessä, se haukkui varmaan koko ekan piston juostessaan. Vasta viimeisellä pistolla työskentely oli tasaantunut normimeiningiksi. 

-Rássin pk-tottisryhmässä otettu joka kerta paikkamakuita kuplahallissa. Häiriötä ainakin riittää. Humiseva ja kaikuva halli, sekä treenikavereitten vinkulelut ovat pitäneet siitä huolen. Seuraaminen ok, vasemmalle kääntymisissä olen tehnyt sille hitaita kääntymisiä, koska se hyppii osan käännöksistä. Täykkärit ok. Seuraavilla kerroilla painotetaan vaihteeksi noutoja ja jääviä?

-Rássin tokot ovat paikkaistumispainotteisia, ruutua ja ohjattua otettu pari kertaa. Metskunouto viime viikolla kerran, ei muita noutoja myöskään pk-treeneissä. Paikkaistuminen etenee, muttei ole valmis.

-Tsabba on tehnyt tokoa hyvällä meiningillä. Halli ei häiritse sitä yhtään, eikä muiden koirien haukkuminen juurikaan. Tsabba on tehnyt tunnaria lukuunottamatta kaikki voi-liikkeet kerran/vko. Perjantain vuorolla oli pikkasen vaisumpi leikkimään, vaikka ihan ok tekikin mm. hyppy- ja tasamaanoudot. Luoksarin stoppi oli yllättäen taas hidas, joten yritin takapalkalla. Joo ei. Koira ei pysty liikkumaan kunnolla eteen, kun takamagneetti vetää liikaa. Seuraavalla kerralla huippuruokapalkka kentän reunalle ja lyhyt aktivinen treeni. Koskahan sen ilmois kokeeseen?

-tunnarit olohuonetunnareina läheltä (pakosta, ei ole liikkeelle täysmittanen olohuone). Virtaa on ollut molemmilla liikaa, joten olen palannut käyttämään lattialla rauhoitusnamia ennen kapuloita. Vanha, hyvä konsti toimii.

Rássi haluaa muistuttaa kaikkia villasukkien käytöstä näin talvisäiden tullen.

Sijoitustyttö Iitan haltijat käyttivät sitä lauantaina Rovaniemellä Sarkasella terveystarkeissa. Silmät&polvet ok, luustokuvat ovat menneet lausuttaviksi. Ilmeisesti toisessa kyynärässä on jotain luupiikkiä, mutta jää nähtäväksi (=lausuttavaksi). 

Pikkasen jälkeä ja tokoa

Joka päivä yhä enenevässä määrin sataa vettä. Syksykelit todella. Rássille tällä viikolla yksi Suvin polkema 500 m jälki + esineruutu. Jäljellä helpohkon alun jälkeen tien ylitys (syvät ojat) ja siitä jatko melkoiseen pusikkoon. Tien ylityksen selvittelyssä meni sen verran aikaa, että kun Rássi löysi jäljen jatkon tien toiselta puolelta, se ei malttanut enää ilmaista jäljen kahta viimeistä keppiä, joista toinen oli heti tien tien ylityksen jälkeen. Liinasta seis viimeiselle kepille ja koira palasi saman tien suoraan kepille ilmaisemaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä jälki,  koira työskenteli aktiivisesti sekä tien ylityksen että vaihtelevan maaston.

Perjantaina hallilla yleisellä tokovuorolla, mukana molemmat koirat. Rássi teki ensin liikkuroituna ohjatun noudon molempiin suuntiin ja sitten merkin kautta ruutua. Ohjatut tosi hyviä, sen sijaan ekalle ruudulle se lähti väärään suuntaan. Oiskohan mulla ollu vartalo-ohjaus oikealle, vaikka käsi vinkkasi vasemmalle. Vaikea sanoa ilman videota. Koira korjasi kyllä käskytettäessä suunnan, mutta se on niin nopea että paljon ehtii tapahtua lyhyessä ajassa. Kaket jees, hyvät merkit.

Tsaballe seuraamispätkä, luoksarin stoppia ilman maahanmenoa ja ruutua lelulla ja ilman. Se jää tyhjään ruutuun liian eteen, joten oikeaa paikkaa ruudussa täytyy reeniä erikseen seuraavaksi. Muuten hyvä ilme, haukkumiseen otin kantaa jonkin verran. Suotavaa olisi, ettei se haukkuisi liikkeen aikana, vaikka liikkeiden väleissä haukkuukin nykyisin ihan aina. Loppupalkkana kanankauloja, muuten palkkaus pallolla ja ruudussa Rássin todepatukalla.

Pari kanankaulaa autossa syönyt Rássi palasi takaisin halliin ja paikkaistumiseen Jetan viereen. Siitä samaan syssyyn tehtiin sitten vielä paikkamakuu. Istuessa läähätteli, mutta hallikin oli tosi lämmin. Muuten jämerästi paikallaan. Makuu ihan hyvä, lonkalle se alkoi kallistua, mutta melkoisen suorassa kuitenkin. Voi, kun se kokeessakin voisi tehdä noin rauhallista paikkamakuuta!

Rauha kaavassa ja ilmaisussa hyvä tahto

Järkyttävän huonojen, kaoottisten ja epätoivoisten Rovaniemen ilmaisutreenien jälkeen analysoimme kuitenkin porukalla jatkosuunnitelmaa Rássin ilmaisuongelman parantamiseksi. Hyviä neuvoja sain sitten myöhemmin muiltakin, kiitos niistä kaikille :) Parit ilmaisutreenit on otettu nyt periaatteella: patukkapalkat pois ja ruoka tilalle, ei mitään apuja maalimiehiltä eikä ohjaajalta jos koira jää odottelemaan suorapalkkaa, lelupalkka vasta ohjaajalta ja kaavaa, kaavaa, kaavaa ilman poikkeuksia. Näytölle hallinta.

Yhtä nopeasti kuin meni rikki, on Rássi alkanut korjatakin ilmaisujaan. Ruokapalkka selvästi rauhoittaa sitä, vaikka ensin koira ei meinannutkaan uskoa todeksi ettei mitään muuta saa, ja pientä turhaumaaki kehitti. Tämänpäiväiset ilmaisut olivat jo melko hyvät. Vain kerran jäi tarjoamaan paikkamakuuta palkan toivossa, mutta siitäkin joutui itse päättelemään tien ulos, eli rulla suuhun ja kaava käyntiin. Muut ilmaisut olivat jo hyviä, selkeitä ja vauhdikkaita ilman hätäilyä. Lopuksi viimeiseltä näytöltä se sai sivulletulosta minulta ison patukan ja kantoi sen tyytyväisenä autolle. Alan jo tuntea koiran siksi samaksi mikä on asunnossani pari vuotta majaillut ;)

Yllättävän helposti se on myös antanut periksi maalimiesten loppuleikistä. Rássi on saanut treenien lopuksi yleensä taisteluttaa maalimiehiä vapaasti. Se on siis tarjonnut väsymättä patukkaa kaikille vuoronperään ja sitä on leikitetty. Nyt päätimme ottaa senkin pois ainakin joksikin aikaa. Tässä on nyt vähän sama juttu kuin eteenmenossa oli purutyynyn kanssa. Ajatus purutyynystä voitti kaiken muun, eikä koira pystynyt toimimaan järkevästi.

Kemissä kouluttaja luonnehti Rássia "moottoroiduksi koneeksi" ja niinhän se on, varsinaista motskutreeniä se ei tarvitse suorapalkkojen muodossa ja pääasiallinen suorapalkkojen etu eli nopea vahvistus suorasta pistosta ei ole suinkaan ainut keino korjata vinoja pistoja, jos sen pistot suoristamista kaipaavat. Hyvä treeni, parempi mieli :) niin kuin tapana on sanoa.

Tsabba teki tänään ennen Rássin ilmaisutreeniä pienen pätkän liikkuroitua seuraamista ja luoksarin. Näytin sille autolla palkan ja pistin taskuun. Sen jälkeen palkkoja ei näytetty, eikä annettu ennen minitreenin loppua. Erittäin innokas pikku pystykorva. No, se on nyt ottanut tavaksi räkyttää minulle liikkeiden välit, mutta aivan sama. Se on kuitenkin aktiivinen, ja luulenpa että talvella tehdään uusi visiitti tokon voittajaluokkaan. Koskapa olemme muuttamassa Ouluun, Tsabba tulee saamaan kovasti kaivattua treeniseuraa aika mukavasti syksyn ja talven mittaan :D

Rássi teki hallitokoa alkuviikosta, ohjattua ja ruutua merkin kautta. Oikein kivasti. Enemmän mielenvaivaa tokon ylimpää luokkaa ajatellen aiheuttavat ryhmäliikkeet, koska meidän ryhmäliikeseura on joko Tsabba tai Jetta ilman vaihtoehtoja. No, Oulu korjannee senkin asian.

Jalostuslainaan pyydetty Halla -neitonen menee tulevana sunnuntaina luonnetestiin, kiva juttu sekin. Minulle ja muille kiinnostuneille. Omistaja sen sijaan arveli kokeen keskeytyvän, syy: hermot (omistajan) :D

Hakua

Onhan nuista briarditytöistä pakko tulla hyvälle tuulelle :D

Tämmönen näky oli perjantaina ekana vastassa hakuilupaikalle tullessani. Kuvassa ne ei kuvan laadusta johtuen näytä niin kaksosilta, mutta paikan päällä siskokset olivat niin samiksia, niin samiksia :)

Tulin vähän myöhässä, joten muut olivat jo ehtineet tallata alueen. Autokin jäi siinä sitten ihan keskilinjalle vievän polun viereen. Rássi sai auton perässä siis nostaa ittiään oikein huolella omaa vuoroaan ootellessa. En tiennytkään sen osaavan ulvoa...

Molemmissa etukulmissa suorapalkkamaalit, palkkoina ruokarasiat, toinen maali kevythäkissä ja toinen pressun alla. Keskilinjalle Rássi tuli pettävän hallitusti. Ekalta pistolta (se tekee kaikki pistot vinoon oikealle ja kaartaa sieltä taaksepäin vasemmalle, höh) tuli lähes haukkuilmaisu kaupan päälle välittömästi kun Rássi sai hajun. Toinen etukulma jees, tarjosi maalille jopa saman tien makuun.
Sitten kaksi tyhjää, ekan teki tapansa mukaan "taaksepäin" ja ihan rajalle asti. Toinen oli parempi. Heitin sen suoraan keskilinjalta toiselle puolen, sen suhteen ei ongelmaa.
Seuravaksi laitoin koiralle kiintorullan kaulaan ja kaksi viimeistä maalia olivat ilmaisumaaleja, loppupalkkana patukkaa. Halusin suoremman piston, joten eka valmis ääniavulla. Toisella valmiilla maalilla Rássi mietti hetken mitä tekisi, otti sitten irtorullan ja kiidätti minulle. Näytöt hyvät.
Haku on niin Rássin laji jos joku.

Tänään teimme parit omatoimitunnarit pihalla, Rássilla kumpikin erinomainen. Toinen kymmenestä metristä ja toinen ehkä neljästä. Tsabba oli kiireinen, nosteli vähän vääriä ilmaan työskennellessään, mutta toi oman harvinaisen haipakkaa kyytiä. En ole huolissani sen hoppuilusta. Kiireen saa varmasti karsittua ennen kokeita pois, intoa sille on hankalampi lisätä.

Loppukevennyksenä Rássi marjastaja tältä aamulta. "Ai sie löysit näin hyvän marjapaikan! Minäpä tulen tähän kaveriksi. Ootko muuten huomannu miten paljon helpompi näitä on kerätä makuultaan? Miten niin samalla mättäällä hankala kerätä??"

Sekalaisia treenejä

Tarkoituksena hallille mennessäni oli ottaa Rássille hyppytekniikkaa ja Tsaballe pientä tokojuttua. Kokosin hyppytekniikkaa varten esteitä kun huomasin, että hallin remontin vuoksi kepit, putki, keinu ja pussikin olivat ihan siinä hollilla. Pikku ratahan siitä syntyi sitten ja aivan kerta kaikkiaan agitreenit :)

Rássi on Nasten jälkeen ensimmäinen koirani, joka ei ole käynyt ohjatuissa agitreeneissä. Mielestäni sen kyllä näkee sen hypyissä. Tein sille ensin pelkkää suoraa ja kaartuvaa hyppyrataa kuuden jalan väleillä ja matalilla rimoilla. Suoritus parani koko ajan, joten palkaksi se pääsi tekemään (hulluamaan) radan pätkää. Joo, se on nopea, minä en. Käsittämätön on se raivo, jolla Rássi puikkii kepit menemään, vaikka sillä ei mitään palkkaa lopussa näykään, ei ole koskaan ollut. Mutta kun periaatteena on tehdä täysillä se mitään tehdään niin silloin on :) Vasemmalta puolen ohjaus keppeihin ei toimi, kummallakaan koiralla. Vika on siis ilman muuta minussa, liian lähelle keppejä taidan ainakin  tunkea.

Tsabba oli aivan intopinkeänä noin kahden vuoden agitauon jälkeen. Itse asiassa Tsaban viimeinen startti oli muutama kuukausi Kolariin muuton jälkeen, ja silloinkin sen alkurata oli treenitauon jälkeen Tsabaksi tosi nopea. Jonnekin A-esteelle se muistaakseni sitten jäi kontaktille seisoskelemaan ja siihen se vauhtikin hiipui. Mutta kieltämättä nyt keveästi treenaillessa tuntui, että muutamaan viralliseen starttiin sen voisi kyllä treenata. Enempis noin pienen maxin ei tarvitse kisailla.

Hakutreeneissä on käyty noin kuukauden tauon jälkeen kahdesti ja perjantaina tehdään jo toiset treenit tälle viikolle. Rássi on kehittynyt oivaan suuntaan, rullailmaisu on hyvällä mallilla. Pelkän kiintorullan kynnyksellä ollaan, lisää umppareita ja risteilytreeniä täytyy ottaa seuraavaksi. Hallintaan maalimiehellä ollessa täytyy myös kiinnittää huomiota, koskapa se ryntää maalimiehen kimppuun heti minun maalimiehelle suunnatulla "palkka" -sanalla.

Tsabbakin teki kolme suorapalkkamaalia aktivointimielessä. Juoksut lähestyvät ihan aikataulun mukaisesti ainakin Tsaballa, mutta melkoisella varmuudella myös Rássilla. Nehän juoksevat samaan aikaan. Tsabasta lähestyvät juoksut huomaa selvemmin merkkailun vuoksi. Myös hakuradan keskilinjaa autolle palatessa...

Tokossa Tsabba on edelleen keskittynyt aktiiviseen tekemiseen eli treenejä pidennetään ihan vähän kerrallaan, jotta aktiivisuus ei pääse treenissä loppumaan. Hyviä seuraamispätkiä, mutta Tsabba on toisaalta aina ennen juoksuja hyvässä tokopössiksessä. Toisin kuin juoksujen jälkeen :(

Rássin tokoissa on tehty ohjatun suuntia, merkkiä ja kapulan pitoa. Merkki on hyvä, ohjatun suunnat kaipaavat vielä toistoja, ja keskikapulaa ei ole laitettu vielä ollenkaan. Mutta hyvällä mallilla enivei. Tunnareita molemmat ovat tehneet pihatreeneinä. Rássilla ok, Tsaballa ok jos malttaa haistella palikat eikä nappaa ekaa. Tsaban tunnari ei silloin kuitenkaan ole paineessa tehty, vaan enempi vallaton, joten niitä on nyt ollut mukava tehdä. Se pystyy korjaamaan tekemisensä ja suorittamaan reippaasti uuden, onnistuneen tunnarin.

Jälkimetsässä käytiin tekemässä molemmille vain yhdet treenit viime viikolla. Sielläkin pieni tehokoira Tsabba oli innokkaana keppien jäljillä. Se oikein tosissaan etsi kepit vaikka suurimman osan ajasta jäljestikin vähän sivussa jäljeltä tavanomaiseen eleettömään tyyliinsä. Johtuneeko lie juoksukierron ajasta vai mistä, mutta tuollaista jäljestämisen iloa ja keskittymistä en muista Tsaban kohdalla nähneeni kuin ekana jäljestyskesänä. Ja seuraavana kesänähän sainkin paineistettua kaiken ilon sen jäljestämisestä, ja valejäljet alkoivat. Kaksi huonompaa kesää siis välissä ennen kuin tänä keväänä tunnepuoli oli heti alusta parempi. Nyt siis meni oikein kivasti!

Rássille paljon kulmia vähemmän teräviä ja teräviä, jälki kulki rinteessä sekä alempana rehevämmällä maastopohjalla. Oikein hyvä jälki, tosin taas janalta ensin takajälki. Annoin sen itse selvittää takajäljeltä oikeaan suuntaan, en käskenyt takaisin janalle enkä mitään muutakaan. Mutta kepit kaikki hyvällä ilmaisulla ylös, ja kulmat ok.

Soisin juoksujen nyt alkavan ja menevän, niin pääsisi katselemaan kalenterista loppuvuoden ohjelmaa.

Eteen

Kemin kokeen jälkeen havahduin jättämään purutyynyn pois Rássin eteenmenoista, koska se etsii kunnes löytää (tai ei löydä jos sitä ei ole) purutyynyä kentän reunasta käskyistä välittämättä, eikä enään mene maahan ekasta käskystä. Mielikuva purutyynystä kentän laidassa on liian vahva. Päätin siis palata palkoissa palloon tai moniin palloihin. Rássi alkaa helposti ennakoimaan stoppia ja loikkimaan jänishyppyjä juoksemisen sijasta, joten haluan käyttää maasta löytyvää valmista palkkaa vaihtelevasti ohjaajalta tulevan vaihtoehtona. Samoin se juoksee herkästi kaarella jos ennakoi pysähdystä, joten targettia suoraan eteen on otettava.

Pari viikkoa on nyt siis reenailtu ilman purutyynyä. Eilen olimme taas tottistelemassa ja vaihteeksi vieraalla kentällä. Eteenmenopalkkana kentän laidan heinikossa oli pehmojalkapallo, jota käytin talvella hallissakin. Rássi sattumalta löysi pehmopallon jo ennen treenin loppua ja eteenmenoja, ja pallo/paikka tuntui vahvasti jäävän mieleen. Siinä määrin että vähän häiritsi keskittymistäkin aiemmista liikkeistä palkatessa. No, sitten tuli eteenmenon aika ja arvelin viimein vapauttavani koiran kaivattuun suuntaan.

Koira lähti eteen hyvin, suoraan ja vauhdilla. Otti pehmopallon suuhun, sylkäisi pois saman tien ja lähti etsimään purutyynyä ensin heinikosta ja kun ei löytänyt, metsänreunasta laajalla säteellä. Välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Otin sitten saatuani koiran takaisin kentälle vielä eteenmenon pari kertaa ilman targettipalkkaa käskyttämällä maahan ja palkka omasta taskusta. Toimihan se, mutta no joo. Ei se helpolla usko, ettei sielä jossain nyt vain purutyynyä ole. Huokauksien merellä aallot käyvät kiivaina.

Rássi kertoo omin sanoin: "No, minut käskettiin Eteen eli etsimään mahdollisimman nopeasti purutyynyä ja luonnollisesti ampaisin suoraan töihin. Luulin jo että heti löytyi suoraan edestä, mutta se olikin pallo joten luovuin siitä mahdollisimman nopeasti ja jatkoin varsinaisen tehtäväni parissa. Aika huonosti löytyi, vaikka Ohjaaja tuntui elävän mukana, tai jotain innostavaa ääntelyä sieltä kuului. Itse asiassa luulin jossain vaiheessa kuulevani käskyn palata kentälle, mutta ymmärsin toki ettei se niin voinut olla. Pettymys oli hirveä, kun mitään en onnistunut löytämään. Ennen löysin aina kentän laidasta purutyynyn, nykyisin niitä ei meinaa löytää millään. En tiedä mikä tässä ajassa on vikana. Täytyy vain jaksaa yrittää."

Parin viikon Savukosken lomalla tehtiin kovasti jälkiä, sekä pelloille että metsään. Osa pelloista oli niin vasta niitetty että olivat aika haastavia pohjia, mutta vanhempiakin löytyi. Hyvä asia oli, että poron jälkiä (ja poroja) pelloilla oli reippaasti, mutta pääsäntöisesti eivät suuremmin häirinneet harhojen muodossa. Metsäjälkiä tein parissa paikassa helpoilla (ihanteellisilla minun mielestäni) pohjilla. Metsäjäljet menivät tosi hyvin, vaikka  vitoskepin kanssa on jostain syystä aina hankalaa. Osaako se laskea viiteen vai siinäkö se raja menee mihin asti on kivaa ja helppoa, tiiä häntä. Pelloilla oli vaihtelevia olosuhteita ja suorituksia, kulmatyöskentelyyn toivoisin kyllä tarkkuutta.

Jäkimaastoja

Varmaan sääskiä silmissä

Kati kuvasi tokotreenejä Savukoskella.

Löysin ruutuun!

Toko on iloinen asia :) !