Kevät ei keiku

Pitkä on odottavan aika, mahaansa kasvattavan Tsaban ja jälkiharrastajan. Tsaban maha oli pitkään hyvinkin pieni, mutta on nyt viimeisen viikon kunniaksi kasvanut enemmän. Tiedä sitten tuleeko hyvin vähän isohkoja pentuja vai normimäärä. Toivomme tietysti mammakoiran parhaaksi jälkimmäistä.

Olen olemattoman vähän kiinnostunut saattamaan maailmaan tietyn värisiä suomenlapinkoiria, melkein kaikki muut koiran ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Tässä synnytyksen lähestyessä on kuitenkin virinnyt toive kokomustista tai -parkeista pennuista. Ensisijaisesti Tsaban mahassa omaan käteen tuntuvan liikkeen haluaa ehjänä ja turvallisesti maailmaan, mutta samaan tapaan kuin viimeksikin Tsaban pennuttaessani alan vasta tässä vaiheessa tosissaan hahmottaa yhdistelmästä mahdollisesti syntyvät värit :)

Rássi mököttää yksinään treenikentällä. Se on päättänyt treenata ja varmistaa tavoitteen toteutumisen kieltäytymällä poistumasta kentältä auton suuntaan. No, ois me treenattu joka tapauksessa, kunhan verkkalenkiltä käveltiin kentän poikki autolle (paitsi Rássi).

Peltojäljelle halajaa mieli, tai vaikka metsäänkin, mutta näin kauden aluksi kuitenkin tasaisemmalle pohjalle. Tulee ihan viime kevät mieleen, kevät pitkä kuin nälkävuosi. Alkukesästä olisi heti jälkikoekin suunnitelmissa. Saa nähdä montako jälkeä ehtii tehdä ennen sitä. Oi kesä, oi sula maa!

Hakua

Onhan nuista briarditytöistä pakko tulla hyvälle tuulelle :D

Tämmönen näky oli perjantaina ekana vastassa hakuilupaikalle tullessani. Kuvassa ne ei kuvan laadusta johtuen näytä niin kaksosilta, mutta paikan päällä siskokset olivat niin samiksia, niin samiksia :)

Tulin vähän myöhässä, joten muut olivat jo ehtineet tallata alueen. Autokin jäi siinä sitten ihan keskilinjalle vievän polun viereen. Rássi sai auton perässä siis nostaa ittiään oikein huolella omaa vuoroaan ootellessa. En tiennytkään sen osaavan ulvoa...

Molemmissa etukulmissa suorapalkkamaalit, palkkoina ruokarasiat, toinen maali kevythäkissä ja toinen pressun alla. Keskilinjalle Rássi tuli pettävän hallitusti. Ekalta pistolta (se tekee kaikki pistot vinoon oikealle ja kaartaa sieltä taaksepäin vasemmalle, höh) tuli lähes haukkuilmaisu kaupan päälle välittömästi kun Rássi sai hajun. Toinen etukulma jees, tarjosi maalille jopa saman tien makuun.
Sitten kaksi tyhjää, ekan teki tapansa mukaan "taaksepäin" ja ihan rajalle asti. Toinen oli parempi. Heitin sen suoraan keskilinjalta toiselle puolen, sen suhteen ei ongelmaa.
Seuravaksi laitoin koiralle kiintorullan kaulaan ja kaksi viimeistä maalia olivat ilmaisumaaleja, loppupalkkana patukkaa. Halusin suoremman piston, joten eka valmis ääniavulla. Toisella valmiilla maalilla Rássi mietti hetken mitä tekisi, otti sitten irtorullan ja kiidätti minulle. Näytöt hyvät.
Haku on niin Rássin laji jos joku.

Tänään teimme parit omatoimitunnarit pihalla, Rássilla kumpikin erinomainen. Toinen kymmenestä metristä ja toinen ehkä neljästä. Tsabba oli kiireinen, nosteli vähän vääriä ilmaan työskennellessään, mutta toi oman harvinaisen haipakkaa kyytiä. En ole huolissani sen hoppuilusta. Kiireen saa varmasti karsittua ennen kokeita pois, intoa sille on hankalampi lisätä.

Loppukevennyksenä Rássi marjastaja tältä aamulta. "Ai sie löysit näin hyvän marjapaikan! Minäpä tulen tähän kaveriksi. Ootko muuten huomannu miten paljon helpompi näitä on kerätä makuultaan? Miten niin samalla mättäällä hankala kerätä??"

Marjahommia

Tänään monen tunnin marjareissu koirien kanssa. Ihana ilma, lämmintä ja leppoisaa tuulta. Tsabba kävi omaehtoisilla porojen paimennusreissuilla kolme (3) kertaa, joten sille tuli extrapaljon liikuntaa. Rássi ei viitsinyt olla niin tottelematon, joten se pääsi vielä uimaan marjastusreissun jälkeen.

Sammakko loikki meidän reitille

Emmie mitään poroja enään ku täälä vain tutkin pusikoita

Tsabba Marjastaja

Rássi Marjastaja ja Tsabba Marjastaja, lämmintä on ja öttiäisiä

Kyllä me mustikoita löydettiin!

Hangenkantoviikko! (sydän, sydän, sydän)

Tällä viikolla päästiin viimein jäljentekoon. Tsaballa lähti kausi hyvin käyntiin, Rássille pamautin ihan ylivaikian toiseksi jäljeksi (pohjana mm. raviradan uraa), joten palattiin takaisin helppoon 200 m jälkeen ja lisäsin sille namejakin askeleille. Koskahan sitä oppis olemaan ahnehtimatta :(

No, jälkien lisäksi on treenattu pelkkiä keppi-ilmaisuja ja tottista hangella :) Mm. siitä kuvatodisteita.

Mie oon kova!

Minä arvioin olevani vielä kovempi! (tottistelemaan)

Ja sitten haettiin Iita Rovaniemeltä Katselmus -reissulle. Voi, kun se on niin pentu vielä, suloinen pikku-Iita.

Äiti ja tytär erityisen tasottomassa kuvassa. No, varmaan Katselmuksessa parempia. Tai  sitten sielä sataa räntää.