Tsabbaa ei napannut vaihteeksi yhtään. Otettiin sitten vain noudot telineillä ja metskulla, koska niihin sitä ei tarvitse erikseen maanitella. Pikkuseuruut ja pallopalkka. Pallokin olisi sitten jäänyt kentälle, ei olisi kehannut enää palauttaa mulle. No joo, uintireissulla se touhusi kyllä oikein virkeänä omiaan. Autolle palasi kaulakarvat mustina, kun oli nuohonnut tulipaikan etsi itse ravintosi- periaatteella. Laavulle oli joku jättänyt makkarankuoria ja nekin ketterä lappalainen (en minä) kiipeili pöydiltä hakemassa parempiin suihin. Kaiken tämän ajan belgi käytti kepin noutamiseen vedestä tai ihan mistä vain.
Jälkeä on tehty vaihtelevalla menestyksellä. Keppien ilmaisu on huikeasti parantunut keväisestä, mutta väliin mahtuu toissapäivän muutenkin epäonninen jälki, jolla tuli niin kiire ettei ehtinyt ilmaista yhtään mitään. No joo, 1/6 kepeistä. Mulla on monestikin ajatuksena tehdä ihan perusjälki parilla kulmalla, mutta sitten jälkeä talloessa homma lähtee käsistä. Tuossakin oli yllättäen kaikki mausteet silmukasta maaston vaihtoon ja tienylitykseen.
Sitten tein niin vaikean jäljen nurmelle, että asfaltin suuntaiselta tienvierusjäljeltä tienpäälle kääntyvä kulma sai pikkubelgin melkein pyörryksiin. Löysi kyllä lopulta jäljen, mutta mitä lie jäljentekijä ajatellut näin ennen kokeita...Nurmelta ja pellolta esineet nousevat tosi hyvin ja vauhti on tasainen. Huomattavasti miellyttävämpää jäljenajoa kuin metsässä kompuroiminen. Toisin sanoen, koira on varmempi ja rauhallisempi koska tietää osaavansa, kai? Onhan peltoa tehty huomattavasti enemmän kuin muita alustoja. No, jännä nähä. Ennen kokeita keskityn tekemään vielä helpon, pitkän perusjäljen perusmettsään ja toivottavasti mukavan onnistumisen.
Loppuun Bitan ottama näpsy Pietan&Runnun komeista pojista. Kuvassa Jalo (L. Korpimusta) ja Roku (L.Korppi Routsa). Pojille pitäisi alkaa katsella sopivaa näyttelyä, jossa voisivat käydä näytillä. Varsinkin kun omistajalla on tarkoitus kastroida Roku jossain vaiheessa.
