PAJÄ1 & Rássi

Analyysi Rovaniemen 30.9 2012 jälkikokeesta tuoreeltaan. Dumarit Kauko Ruokolainen (jana) ja Eeva Äijälä (esineet, tottis).

Koe alkoi maastolla. Kostea keli aamuisen sateen jälkeen. Jälki ja jana sammal/jäkäläpohjaisessa maastossa, jota Rássi meni kuin peltopohjaa, rauhallisesti ja nenä maassa. Hyvä fiilis heti janalta. Tuuli painoi vähän vasemmalle, mutta Rássi oikaisi vielä suorempaan juuri ennen jäljen alkua. Yksi piste pois janalta, muuten jees.

Ensimmäiselle esineelle siisti ilmaisu. Matka jatkui kulmaan, joka oikein sujuva. Vauhti oli tosiaan Rássin metsäjäljeksi rauhallinen, mikä toi mukavasti luottamusta jäljen etenemisen suhteen. Kaikki ilmaisut hyviä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Pohja sopi Rássille erittäin hyvin ja se teki tarkkaa työtä. Sopi koiralle, jonka pahin vihollinen on itse aiheutettu kiire. Ennen vitoskeppiä pää nousi ja koira steppaili sivuaskelia. Luulin että keppihän se sielä pojottaa, mutta löytö olikin syötävää eli poronpaskaa. Nam! Huomautin koiraa, ja suun vielä käydessä Rássi palasi jäljelle. Vitoskeppiä se ei jäänyt ilmaisemaan, vaikka merkkasi. Nappasin sen mukaan ja jatkoimme kohti viimeistä keppiä. Tässä vaiheessa avoimessa maastossa tien reuna jo näkyi, joten ihan loppusuoralla oltiin. Koira retkahti kutoskepille maahan, keppi taskuun, palkka koiralle, valjaat pois ja autolle patukkaa riepotellen.
Job well done. Jälki 169 p.

Esineruutuun menin varmana, treeneissä kun sujuu aina niin näppärästi. No, varmat pettää aina. Täydet viisi minuuttia hyvää työskentelyä ja koko ruutu varmaan kahteen kertaan kaikki nurkat mukaan lukien tsekattuna ja tulos nolla esinettä. Rássi ihan selvästi löysi kahteen kertaan esineen, muttei tuonut. Jos ei homma olisi tullut yllätyksenä, olisin käskyttänyt sitä tuomaan löydön, mutta enpä uskonut näin käyvän. Onneksi toverit harrastajat keksivät alta aikayksikön syyn käytökseen. Tämä on minulle Se harrastuksen suola ja sokeri. Jos muuten koiraharrastuspiireissä onkin ihan normisti luonnollisena osana kyräilyä ja muuta sen semmoista selän takana panettelua ja "mie en leiki siun kaa":ta, niin myös vilpitöntä kannustusta ja neuvoja saa aina kokeneemmilta kun omat hommat tökkii. Esineet 0 p.

Tottikseen menimme viimeisen kolmen kimpassa. Ensimmäisenä lepovuorolle, sitten tottis ja paikkamakuu. Oli ennakkoon vähän hankala viritellä/olla virittelemättä koiraa, ja päädyin sitten ensin rauhoittelemaan ja lopulta virittelemään pallolla lyhyesti. Rássi napsautti nupit kaakkoon heti pallovirittelystä, järkee vai ei...Ylivireessä, levottomana kentälle. Ampumisista vire nousi entisestään, mutta tasaantui sitten seuraamiskaavion edetessä jonkin verran. Itse eksyin kaavioon ja kentälle ylipäätään, joten en niin ehtinyt koiraa tarkkailla. Kaavio meni vähän niin ja näin. Ylivireestä johtuen Rássi pyöritteli kapulaa jokaisessa luovutuksessa, teki epätarkkoja perusasentoja ja jäi sitten paikkamakuuseen vielä huutamaan minun perääni. Muuten paikkamakuu pysyi paikallaan ja koirakin hiljeni, luojan kiitos, kun toinen koira aloitti seuraamiskaavion. Huutaminen olikin ihan uutta käytöstä eli saavutettiin (?) aivan uusi taso koevireessä. Tottis 89 p.

Kakkostuloksella JK1 -koulari ja matka jatkuu avoimeen hyvillä mielin. Olen tosi iloinen jäljen sujuvuudesta ja mieli tekee taas pellolle, koska ainakin tässä vaiheessa tarkkuutta vaativa alusta sopii Rássin hermoille paremmin. Esineongelma ratkeaa taatusti treenejä muuttamalla ja tottiksen vire tasaantuu koekäyntien myötä, tai jotenkin muuten. Kun vire on matalampi, koira pystyy tarkempaan työskentelyyn. Oppia ikä kaikki, ja muita viisasteluja tähän loppuun.

Tässä meitsi on Pellossa ulkoilemassa Ritavalkealla...

...jä tässä ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa koirapuistossa, jossa mie olin aivan kahestaan  emännän kanssa, enkä käsittänyt yhtään mitä tässä ois niinku pitäny harrastaa.