Luokkavoittaja ja sen kaveri ei-sinne-päinkään

Kuvassa luokkavoittaja oikealla :)

Piirinmestaruustokot Pellossa olivat ja menivät. Rássi ei ollut aivan parhaassa suoritustilassa, mutta silti Lammiselta 180 p, avo1-tulos ja luokkavoitto. Pisteitä meni omista virheistä, mm. huono ja kiireinen käsky seisomisen liikkeellelähtöön-> koira jäi napottamaan paikalleen, ja noutokapulan heitto kehästä ulos. Sitten tuo meidän murheenkryyni paikkamakuu, levottomuudesta vähennettiin tällä kertaa -2,5 p eli puoli pistettä vähemmän kuin edellisenä vkonloppuna. Sehän ei kyllä makuusta lähde, mutta vaihtaa lonkkaa ja on malttamaton. Kuulemma jännittävä kattella ;)

Sekä Rássi että Tsabba olivat kummissaan, kun rauhallinen kotihalli (jossa yleensä treenataan yksin) olikin täynnä ihmisiä ja kehänauhat ja kaikki. Että kotikenttäetua ei minusta ollut kuin hyppyesteellä. Se on liikkeenä Rássilla tutulla esteellä varma.

Tsabba sen sijaan ei herännyt tokotunnelmiin koko aikana. En saanut sitä todellakaan heräämään missään vaiheessa. Autosta ulos tullessa haukkui kyllä napakasti muut koirat, mutta hallilla se alkoi jo makoilla. Kehään mennessä tiesin jo varmasti, ettei sitä nappaa. Herkut se söi, muttei mitään normi "repusta löytyy palkat, nyt siis suorittamaan" -kiirettä. Tein kuitenkin kaikki liikkeet, joista siis kolmea lukuunottamatta kaikki nollia. Tsabban virettä ei vain saa ylös tuommoisessa kehänauhakoomatilanteessa. Miksi sitten tein kaikki liikkeet loppuun (kysyi tuomarikin)? -Koska sille ei voi oikein antaa periksikään. Pehmeän koirani tunnen ja tiedän, että seuravalla kerralla kun sitä ei kisassa nappaa, se yrittäisi vielä vähemmän. No, yllätyksenähän tuo ei tullut aiempaan kokemukseen nojaten ja vuoden totaalitauko kisaamisesta huomioon ottaen. Eikä se ollut millänsäkään kokeen jälkeen, heti illalla repeili kateudesta kun tein palauttavia Rássille. Ja niinpä sitten sai tehdä niitä koeliikkeitä kisojen jälkeen kotipihalla, eikä ollut riemulla rajaa.

Epiksien kautta uuteen nousuun. Liikkeethän se osaa voittajan tuloksen verran ja treeneissä on tosi innoissaan. Vielä kun treeni-into siirtyy kisatilanteeseen, niin hyvin menee. Agilitykisoissa tuli aikoinaan väsytettyä Tsaban into liialla treenillä ja kisaamisella, vuoden satunnaisemman treenin jälkeen into oli palannut.

Talvikuukausille ohjelma on hahmotettu. Rássille ei ollut mitään tarkoitusta tehdä TK2 -koularia, mutta nyt siis se on yhtä ykköstä vaille. Tämän vuoden puolella Lapissa on enää yhdet tokot, joihin olemme toisella varasijalla. Jos se ei onnistu, niin jätän ehkä koularin väliin ja helmikuussa mennään korkkaamaan voittaja.  Rássilla on niin pientä vaille tokon voittajan liikkeet valmiit, ja pari kk aikaa treenailla lähes pelkkää tottelevaisuutta. Pk-tottiksen eteenmeno on vaiheessa kohti varmuutta liikkeen tarkoituksesta, muuten tottiksen pitäisi olla liikkeiden osalta jokseenkin hanskassa. Keppien ilmaisua vahvistellan talvi, ja jos päässään mettäjäljelle keväällä kelien puolesta ajoissa, niin sitten pk-jälkikoe olisi seuraavana vuorossa ja tokot jäävät helmikuun jälkeen (pitkälle) tauolle.

Sirma käväisi Katin ja Àksun kanssa Pellossa. Pekka kuvasi Sirman lonkat ja kyynärät. Näyttivät ihan kohtuullisilta matkalla kohti Limanin tarkempaa syyniä. Vähän eroa lonkissa oli keskenään, mutta ei mitään järkkyä kuitenkaan. Erinomainen nukahtaja se on, ei voi muuta sanoa.

Àksu -pentu on oikein reipas ja nätti pikkupenneli. Mukavan sosiaalinen ja rohkea, kävi reippaasti leikkimässä Rássin ja Tsaban kanssa. Järkevältä ja tasapainoiselta vaikuttaa, ei arkaile ääniä eikä pintojakaan. Katin kertoman mukaan oli matkustanut vaivatta ja kotiutunut väliaikaismajoitukseen bernhardilaisen kaveriksi ongelmitta. Jännä nähä mitä siitä tulee :) Jonkinlaista lpk-kuumeilua on ilmassa, ja sijoituspentu pitäisi löytää sekin sitä odottavaan kotiin. Ensin sijoituspentu, sitten ehkä itelle jalostustoivein. Iso ehkä. Harrastuskaveria on Rássissa näillä näkymin ihan yllin kyllin.

Kuumeilua lisäävät kuvat K-pennuista. Tässä Jalo äitinsä kanssa. Sirma kurkistaa alhaalta ja Àksukin häärää Rokun kanssa taustalla. Roku on muuten raamikas kaveri, kehittyy ihan erityyppisesti kuin Jalo. Molemmat ovat mukavia pentuja, joskin tyypilliseen tapaan äänekkäitä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tsekattuja

Passikuvia

Kuvaterveisiä Pietan penskoilta ja Kennelliitolta