Viisi viikkoa

Tässä meidän perjantai-illan huumaa: Instagram linkki

Pentujen kehitys viidestä viikosta eteen päin on hurjaa. Ne muuttuvat manaateista pieniksi koiriksi, joilla on kovasti omaa tahtoa ja kaikenlaisia ideoita. Moni ideoista on kasvattajan mielestä huonoja. Huonoja ideoita ovat esim. sähköjohtojen maistelu ja terassin alle kaivautuminen. Pentujen mielestä tämän viikon huono idea oli matolääkkeen syöminen. Pojat kakistelivat lääkkeen kanssa, mutta miehekkäästi nielivät, kun muukaan ei auttanut. Tyttö sen sijaan oli vakuuttunut, että yritän myrkyttää sen. Kaikki kuitenkin matolääkkeensä saivat nautittua (pentujen mielestä "nauttiminen" lainausmerkeissä).

Muitakin merkittäviä, uusia asioita pentujen reilun kuukauden mittaisella elämäntaipaleella on tapahtunut. Ensimmäinen automatka, ensimmäinen metsäretki, ensimmäinen pentueen yhteinen purutikkujen maisteluhetki ja ensimmäinen lounas ulkona. Kolmea pentua tulee käsiteltyä ja syliteltyä paljon jokaista. Toisaalta tuntuu, että niistä lähtee ääntä (ja pissaa) niin paljon, että ihmettelee miten sitä enemmän kanssa on pärjätty. 

Unna syö edelleen pentujen kakat, myös ulkona. Se leikittää kyllä pentuja mielellään, mutta harvemmin varsinaisesti menee syöttämään niitä. Tissillä pennut kuitenkin roikkuvat minkä ehtivät, kun emänsä menee siivouskeikalle pentulaan. Kuten Tsabbakin omiensa aikana, Unna hoitaa siivoushommat tunnollisesti, mutta alkaa muuten kaivata omaa elämäänsä takaisin. Tsabbahan ei luovutettuja pentujaan kaipaillut, ja näyttää siltä että Unnakin alkaa valmistautua pentujen lähtöön.

Kaikki pennut ovat toimeliaita ja reippaita. L. L.Rock eli Otso on utelias ja rohkea tutkimusmatkailija, L. L. Rauta-airo kiertyy jalkoihini nukkumaan, kun keitän kahvia tai laitan ruokaa keittiössä. L. L. Rautaneito on täynnä tiedostavaa naisenergiaa, ja perinyt mummonsa Tsaban vahvan oman näkemyksen asioista. 

Maanantaina onkin eläinlääkärin tarkastus ja sirutus edessä. Taas ajellaan autolla, tällä kertaa kohti keskustaa. 

Metsäretken paras kuva :)