Näytelmäturistina

Kävin piiitkästä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä ihan asiasta tehen. Matkaa kotoani näyttelypaikalle kertyy noin 600 m, seikka joka ilman muuta vaikutti näyttelyn vetovoimaisuuteen. Pari tuntia hujahti mukavasti slk- ja lpk -kehiä seuraten. 

Suomenlapinkoirissa kehässä oli Tsaban vastikään kotia vaihtanut veli Kellokas Hunga eli Humppa. Aivan hurmaava maalaiskoira, joka on tehnyt vaikutuksen uudessa kodissaan pihassapysyvyydellään ja upealla luonteellaan. Uuden emännän kanssa Humppa oli ehtinyt hetimiten käydä jo luonnetestissäkin. Näyttelyssä koiran  useammalla kilolla hoikistunut olemus palkittiin EH:lla ja hyvällä arvostelulla. Turkilla se hävisi paremmat sijat ja eihän se toki parhaimmillaan karvanlähdön jälkeen ollutkaan. Kovasti Humppa oli Tsaban urospentujen mallinen, varsinkin Moskun, samanlaisesta päästä ja taittokorvista johtuen.

Tuomarina slk:lla oli Jari Fors, tymäkästi puukko vyöllä roikkuen. Lpk:t arvosteli Hannu Talvi. Lapinporokoirakehästä mieleen jäi komea ruotsalainen valiouros, joka veikin kolmen uroksen joukossa sertin ja valmistui myös Suomen muotovalioksi. 

Muutoin aika kului lpk -kehää odotellessa mm. laikoja seuraten ja kennelnimiasioita pohtien :) Kyllähän suomenpystykorvien ja muiden perinteisten metsästyskoirarotujen nimet näyttelyluettelosta luettuna ovat koiran käyttötarkoitusta ja alkuperää kuvaavia, sekä sanoisinko suomalaiskansallisia. Kehässä ovat Söpö, Raisa, Riitu, Elmeri ja Kasperi. Ei mitään monimutkaisia suopursunhohteentalvenriitteenkoskikarpalonhajunmakuhohdevarjonhäivähdys, niin kuin lappalaisilla useasti :) Ja etuliitteetkin ovat mallia Jahtijaakon, Karhunpyytäjän ja Koppelonhaukkujan. Asiaa. Näyttelyn ROP oli kuulemma ollut suomenajokoira Juntti. 

Näytelmänseurannan jälkeen kipaisin omat koirat kotoa ja matkasimme kipin kapin uimareissulle. Polkaisin molemmille jäljet vanhenemaan menomatkalla. Tsabba veti janalta loppuun saakka vapautuneesti, ekaa keppiä se ei meinannut jaksaa paikallistaa, mutta löytyihän sekin. Rássin jäljelle laitoin Sportstrackerin päälle vasta ajovaiheessa, koska jälkeä polkiessani unohdin. No, lopulta unohdin ottaa sen pois päältä, joten kotona matkaa näytti kertyneen 6 km...

Muuten Rássin jälki oli ok, mausteena yksi pieni herpaantuminen. Rássi oli ilmeisesti vähän sivussa tai jäljellä oli jotain jännittävää harhaa, koska se yhtäkkiä käännähti takaisin ja varmisteli hetken matkaa takajälkenä ennenkuin kiepsahi taas menosuuntaan ja matka jatkui häntä heiluen. Kepit tosi hyvät, mutta niinhän ne on aina kun oma jälki+omat kepit.