Kuvia ja nimiä

Loihakka Lokan Rautaneito, Loihakka Lokka Rock ja Loihakka Lokan Rauta-airo

"Nti NakkiLokki Tingviini" eli Loihakka Lokan Rautaneito

 

Rillipääpoika eli Loihakka Lokan Rauta-airo

 

Musta poika eli Loihakka Lokka Rock

Hampaat!

Kolme viikkoa

Pennut oppivat viikossa käyttelemään jalkojaan eteen -ja taaksepäin varsin vikkelästi. Mikä siinä onkin, että koiranpennut haluavat alkaa vauhdilla peruuttelemaan heti kun koordinaatio alkaa toimia.

Kynsienleikkuuta on harjoiteltu ja matolääkettä syöty äipän kanssa porukalla. Pissaamassa käydään sanomalehdellä, tai ainakin etujalat ovat pissa-asioilla lehden päällä. Pissa saattaa lirissä muuallekin. Minne nyt takajalat sattuvat jäämään.

Matolääkkeen lisäksi pennut ovat maistelleet Viskaalin naudan jauhelihaa, Vom Junioria ja turvotettua nappulaa kermaviilillä tai piimällä höystettynä. Perinteiseen tapaan ruoka alkaa maistua ja tassut pitää työntää ruokakuppiin. Piimätassuilla sitten on mukava tepsutella elämässä eteenpäin.

Tästä klikkaamalla syy valokuvien puutteeseen. Ensinnäkin tietysti valoisan ajan rajallisuus, ja siksi toisekseen vain nukkuvista pennuista saa tarkkoja kuvia :) Muuten niitä löytyneitä jalkoja käytellään vilkkaasti.

Kaikki edelleen hyvin pennuilla ja Unnalla.

Kaksi viikkoa

Tyttö

Poika1

Poika2

Pennut painavat 1,5 kg ja ovat avanneet silmänsä. Kaksiviikkoissynttäreitten kunniaksi koko konkkaronkka muutti olohuoneeseen. Hylkäsimme pentulaatikon ja aloitimme erilaisiin pintoihin tutustumisen. Niin ne asiat ajassa etenee, että Unnan pennut syntyivät samaan pentulaatikkoon, jonne Unnakin sisaruksineen muutama vuosi sitten syntyivät. Edelleenkin pennut nukkuvat paljon, mutta hetkittäiset kävelyharjoituksetkin jatkuvat ruokailujen ja nukkumisen välillä.

Tytölle ja kakkospojalle taitaa tulla rillikuvio silmien ympärille. Tytön parkkiväriin on tullut vaalennoksia eli vaalea puskee pohjalta läpi. Mustempi poika on perinyt emänsä värin valkoista vatsapiirtoa myöten. 

Pentujen kuvaaminen on hyvin haastavaa, joten näillä epätoivoisilla räpsyillä mennään :) Ensimmäiset pennunkatsojat tulevat viikonloppuna käymään. Todennäköisestihän pennut nukkuvat tai ovat tissillä, mutta pentuturkkiakin pääsee jo vähän tuoksuttamaan.

Väriä pukkaa

Kyllä se vain niin on, että toiselle mustalle pojalle on tulossa ainakin valesilmät. Muutenkin turkki on nyt mattavärisempi ja ruskeasävyisempi musta. Parkkitytöllä on jo selvää merkkiä aukeamattomien silmien ympärillä ja jaloissa vaaleamman ruskeat polvisukat. Lisäksi neitokaisella on nilkkasukkaa ja valkoisia varpaita niin kuin vähemmän mustalla veljelläänkin. The Musta poika sen sijaan pysyy mustana :)

Ikää on 9 vrk ja painoa vähän alle kilon. Viikonloppuna päästään varmaan kilon rajapyykin yli. 

Melkoisia mörssäreitä

Ikää pennuilla tänään melkein viikko eli 6 vrk. Tyttökin painaa jo 700 gr ja pojat huitelevat 700 gr paremmalla puolella. Pojat ovat itse asiassa lähes grammalleen saman painoisia, vaikka rakenteeltaan vähän erilaisia. Ei ole mikään ongelma tälle porukalle tuplata syntymäpainoa viikossa, vaan aika tarkkaan tuplaustahdissa mennään :)

Unna syö osin raakaa (Vom, Mush, Viskaalin) ja osin Golden Eaglen pentunappulaa höystettynä kermaviilillä ja piimällä. Ruokahalu tässä imetysvaiheessa on luonnollisestikin kaiken kaikkiaan hyvä niin kuin pitää ollakin, mutta erityisesti raaka ruoka katoaa kupista alta aikayksikön. Pennut tulevat aikanaan jatkamaan samalla linjalla, eli osin raakaa ja osin nappulaa.

Pentuja Loihakkaan

Pitkästä aikaa meillä on pennun tuoksua kotona. Unnan (TK1 Loihakka Petäjä Akmeeli) ja Kassun (BH TK2 RTK1 vepe voi1 Kulkuselän Lordi) pentueeseen syntyi kaksi mustaa urosta ja yksi parkki narttu. Nartulla on valkoinen merkki rinnassa ja näyttää, että sille tulisi lisääkin merkkejä ajan kanssa. Mustilla uroksillakin vähän pilkottaa valkoista, joten voi olla, että niillekin jonkinlaista merkkiä vielä kehkeytyy. 

Unna huolehtii pennuista hyvin ja tunnollisesti. Tässä vaiheessa se ei poistu pentulaatikosta kuin pakotettuna. Itse synnytys oli vähän turhan jännittävä, kun ponnisteluvaihe ei alkanutkaan vielä reilun parin tunnin kuluttuakaan vesien mentyä. Ilmeisesti ensin menikin tyhjän sikiöpussin vedet. Pennut syntyivät harvakseltaan reilun tunnin välein. Ensimmäisen, ison pojan ponnistus maailmaan kesti peräti 25 min, mutta muut kaksi tulivat maailmoihin ison pojan raivaamaa reittiä omalla ajallaan varsin rivakasti. 

Unnan pennut syntyivät vuorokausilla 64, niin kuin ennustinkin. Maha oli aika pieni, joten osasin odottaa pientä pentuetta. Itse synnytys oli erilainen Unnalla kuin emällään, joka teki molemmat viiden pennun pentueensa vaivattomasti kahden tunnin sisään. Vahvat emonvaistot Unnalla kuitenkin on kuten Tsaballakin. Se ei hämmästellyt syntyneitä pentuja, vaan astui sujuvasti heti uuteen rooliinsa. Pennut voivat hyvin ja niiden painot lähtivät heti nousuun. 

Tällä pojalla on valkoista takajalkojen varpaissa

Parkki merkein tyttö

Musta poika, jolla valkoista rinnassa

Tsekattuja

Hyviä ja huonoja uutisia koiraterveysrintamalta. Ilokseni Loihakka Korpinmustalla on terveiden silmien ja polvien lisäksi myös terve sydän ja terveet kyynärät. Valitettavasti sillä on myös C/D -lonkat. Jalon kohdalla siis jalostussuunnitelmat jäävät ja luovuin jalostusoikeudestani tähän eläväiseen ja avoimeen, nuoreen uroskasvattiini.

Kyllä harmittaa nuo lonkat. Toki emällä on C/C lonkat, isällä B/B, ja indeksejähän ei vielä tämän pentueen alullepanovaiheessa ollut saatavilla. Iitan 2/0 kyynärien lisäksi tuli nyt toisen kerran oman kasvattisijokin kohdalla lunta tupaan. Toivon tietysti, että niiden sisarukset kävisivät tarkastuttamassa luustonsa, ja terveiksi todettaisiin.

Jalon sydämen tarkasti omistaja Pian pyynnöstä Apexilla Andrea Aduli. Jalolla on ollut pieni sivuääni sydämessä, ja Adulin lausunnossa todetaan havaitun "lievä pulmonaaliläpän dysplasia, millä ei vaikutuksia sydämen toimintaan tai verenkiertoon". Ei olisi myöskään ollut mikään este jalostukselle. Eläinlääkäri Andrea Gladulista Apexin sivulla kerrotaan seuraavaa mielenkiintoista tietoa: "Andrea Gladuli (MS (s.a. Cardiology) tekee Animagi-Apexissa ultraäänitutkimukset sydänsairautta epäiltäessä, anestesiatarkastuksissa sekä ns. viralliset sydäntutkimukset jalostuskäyttöä varten. Andrea on työskennellyt pelkästään sydänsairauksien parissa vuodesta 2002 alkaen.
Hän on työskennellyt maailman johtavien kardiologien kanssa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, sekä johtanut kardiologian osastoa Espanjassa Valencian eläinsairaalassa. Andrean erityismielenkiinnon kohteita ovat rytmihäiriöt ja Holter-tutkimukset (sydänsähkökäyrän pitkäaikaisseuranta) sekä rotutyypilliset sydänsairaudet.".

Jalosta on pidetty erinomaisen hyvää huolta kodissaan, jossa sen elämä jatkuu onnellisissa merkeissä tästä eteen päinkin. Se on muuten ollut perusterve ja allergiaton, ja liikkuu hyvin. Kaiken kaikkiaan jalostukseen käyttämättömyyden merkitys sinänsä yksittäisen, omalle perheelleen tärkeän koiran elämässä on hyvin pieni.

Myös oma Tsabbani on poikkeuksellisesti sairastanut. Tsaballa on ollut korvatulehdus ensimmäistä kertaa elämässään. Kahden viikon lääkekuuri, korvatipat ja maksanmakuiset Rimadyl-kipulääkkeet haettiin apteekista, kun toinen korva alkoi punoittaa ja Tsabba ravisteli sitä. Kipeä korva laskeutui hassusti taitolle, joten kyllä se varmaan koiralle kipeä olikin. Lääkekuuri ja kipulääke purivat kuitenkin nopeasti, eikä korva punoita tai vaivaa enää. Onneksi sekin on ollut koko tähän astisen elämänsä varsin terve koira.

Monenlaisia asioita koirasta tutkitaan joko jalostuskäyttöä ajatellen, tai muista syistä. Tutkitaan terveyttä eläinlääkärillä, todetaan yleinen terveydentila arjessa, otetaan geenitestejä, tutkitaan sukulaisten sairauksia. Paitsi terveys, myös koiran persoona ja luonne vaikuttavat siihen millaista elämä eläinkaverin kanssa on, tai miten sen kanssa voi harrastaa ja mitä. Rássin vein puhtaasta mielenkiinnosta luonnetestiin. Tästä klikkaamalla pääset mukaan lte-tunnelmiin.

Kuten testistä näkee, hauskaa riitti :D Rássi selvitti kaikesta touhottamisestaan huolimatta hyvin nopeasti ja järkevästi pimeän huoneen. Se oli minulle yksittäisenä osa-alueena tärkeä juttu, huomata kuinka sen toiminta on kuitenkin hanskassa. Ja toki normaalistihan Rássi on hallinnassa, eikä pää kolmantena jalkana sinkoamassa mihin haluaa.

Loppuun tuore kuva Loihakka Petäjän Käpälästä eli Varrista, varsinainen hurmuri! (Ja Rovaniemellä on lunta!)

Kuvaaja Joonas Suihkonen

Lumi tuli ja meni, siis paluu pelloille!

Kuvat otettu viikko sitten lyhyenä talvisena aikana.

Ensin jo näytti, että peltojälki tältä kaudelta oli ohi. Mutta niin kuin yleensä aina, ensilumi lähti vesisateiden myötä ja paluu pelloille oli taas ajankohtainen. Rássi kävi vähän Louella asti jälkiopissa, eli siis ohjaajaa enemmin kuin koiraa muistuteltiin siitä, mistä oikeastaan on kyse. Olin taas kerran päästänyt koiran valtaumaan jäljellä. Painetta vaan lisää Rássille, ja niinhän se alkoi jälki pellolla kulkea mallikkaasti.

Vaikea ymmärtää miksi ihan tietoisesti olen päästänyt sen metsässä varastamaan keppien ilmaisuiltakin omia aikojaan niin himoamalleen jäljelle. Sieltähän se kaikki vaikeus, liika vauhti ja epätarkkuus sitten alkaa.

Tsaban kanssa on itseksemme tehty kentälle menoja, ja liikkeitten välien palkkauksia. Tosin kokeisiin mennään näillä näkymin vasta keväällä. En ole ilmottautunut Lappalaisten syksyn hallivuorolle, joten esim. paikkamakuut on nyt suoritettu joko Rássin kanssa tai yksin. Olisi varmaan hyvä saada vähän kokeenomaisempaakin treeniä.

Turkki Tsaballa on kasvanut jo lähes täydeksi, rodun alkaa tunnistaa taas!

Ja loppuun Rássi hupailee agilitykepeillä vähän niinkö agilitykoirat ainaki. Vaihtelu virkistää, nääs.

Touhun viikonloppu

Loihakka Korpinmusta eli tutummin Jalo kävi Hyvinkäältä mutkan Oulussa. Samalla reissulla se ehti ihmetellä erkkarimeiningit, elämänsä toistaiseksi pisimmät ajomatkat ja Akuutin tutkimushuoneet. Silmät ja polvet ok (silmät Kaisa W. oli katsonut erityisen tarkasti emän retinopatiakuplien eli CMR:n vuoksi), ja kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliiton lausuttavaksi. Jalo on kovin mukavaluonteinen, vilkas ja suurikokoinen uros. Vuoden päästä varmaan alkaa jo näyttää millainen aikuinen, valmis uros siitä kasvaa.

Jaska kävi leikittämässä Jaloa, tai miten päin sen nyt ottaa. Ja menoa riitti!

Ai, se on tyttö!!

Sunnuntaina Jaska oli kuitenkin jo näyttelyhommissa pennut 5-7 kk luokassa.

Tuomarin (Perttu Ståhlberg) mielestä turkki, liikkeet ja rakenne ovat ok, kevyt nartun pää (vielä keskeneräinen toim.huom.), mutta valitettavasti häntä kiertyy liikkeessä selän päälle ;) Jeps, niin tekee :) Ja teki tietysti monilla muillakin erkkarikehässä juosseilla lapinporokoirilla.

Jaska esiintyi oikein hienosti ja energisesti kehässä, joten oikein mukava ensi esiintyminen pikkuneidille.

Mustat tytöt kävivät esittäytymässä Aila Lehmussaarelle niin ikään pennut 5-7 kk luokassa.

Unna

Kaikilla kolmella oli hyvin samanlainen arvostelu, hyvät kulmaukset ja ylälinjat, hyvät liikkeet ja turkit, hieman pitkät rungot ja kuonot. Tyyne ja Nemi mainittiin mukavanluonteisiksi ja Unna vähän ujoksi. Oli tosi mukavaa nähdä kasvatteja juoksemassa kehässä, vaikka aivan vain pentuluokka kyseessä olikin. Hyvät arvostelut, reippaita penneleitä ja aktiivisia omistajia :)

Unna

Tyyne, kuva Sini Nousiainen

Nemi

Tyyne ja Unna, kuva Sini Nousiainen

Nemi ja Anna-Stiina, kuva Sini Nousiainen

Kuva Sini Nousiainen

Lisää kuvia mustista tytöistäkin löytyy linkin takaa, eli Elina Seppäsen ottamia kuvia tästä :) Hienot liikekuvatkin on Elina napannut!

Lauantaina rotumestaruustokoissa mustien tyttöjen isän Jekun sisko Taiga avossa ja tyttärensä Lempi alossa voittivat molemmat luokkansa, melekosen hienoa, Heidi!

Tuomari Päivi Kivelä, liikkuri, Heidi ja Taiga