Väriä pukkaa

Kyllä se vain niin on, että toiselle mustalle pojalle on tulossa ainakin valesilmät. Muutenkin turkki on nyt mattavärisempi ja ruskeasävyisempi musta. Parkkitytöllä on jo selvää merkkiä aukeamattomien silmien ympärillä ja jaloissa vaaleamman ruskeat polvisukat. Lisäksi neitokaisella on nilkkasukkaa ja valkoisia varpaita niin kuin vähemmän mustalla veljelläänkin. The Musta poika sen sijaan pysyy mustana :)

Ikää on 9 vrk ja painoa vähän alle kilon. Viikonloppuna päästään varmaan kilon rajapyykin yli. 

Melkoisia mörssäreitä

Ikää pennuilla tänään melkein viikko eli 6 vrk. Tyttökin painaa jo 700 gr ja pojat huitelevat 700 gr paremmalla puolella. Pojat ovat itse asiassa lähes grammalleen saman painoisia, vaikka rakenteeltaan vähän erilaisia. Ei ole mikään ongelma tälle porukalle tuplata syntymäpainoa viikossa, vaan aika tarkkaan tuplaustahdissa mennään :)

Unna syö osin raakaa (Vom, Mush, Viskaalin) ja osin Golden Eaglen pentunappulaa höystettynä kermaviilillä ja piimällä. Ruokahalu tässä imetysvaiheessa on luonnollisestikin kaiken kaikkiaan hyvä niin kuin pitää ollakin, mutta erityisesti raaka ruoka katoaa kupista alta aikayksikön. Pennut tulevat aikanaan jatkamaan samalla linjalla, eli osin raakaa ja osin nappulaa.

Pentuja Loihakkaan

Pitkästä aikaa meillä on pennun tuoksua kotona. Unnan (TK1 Loihakka Petäjä Akmeeli) ja Kassun (BH TK2 RTK1 vepe voi1 Kulkuselän Lordi) pentueeseen syntyi kaksi mustaa urosta ja yksi parkki narttu. Nartulla on valkoinen merkki rinnassa ja näyttää, että sille tulisi lisääkin merkkejä ajan kanssa. Mustilla uroksillakin vähän pilkottaa valkoista, joten voi olla, että niillekin jonkinlaista merkkiä vielä kehkeytyy. 

Unna huolehtii pennuista hyvin ja tunnollisesti. Tässä vaiheessa se ei poistu pentulaatikosta kuin pakotettuna. Itse synnytys oli vähän turhan jännittävä, kun ponnisteluvaihe ei alkanutkaan vielä reilun parin tunnin kuluttuakaan vesien mentyä. Ilmeisesti ensin menikin tyhjän sikiöpussin vedet. Pennut syntyivät harvakseltaan reilun tunnin välein. Ensimmäisen, ison pojan ponnistus maailmaan kesti peräti 25 min, mutta muut kaksi tulivat maailmoihin ison pojan raivaamaa reittiä omalla ajallaan varsin rivakasti. 

Unnan pennut syntyivät vuorokausilla 64, niin kuin ennustinkin. Maha oli aika pieni, joten osasin odottaa pientä pentuetta. Itse synnytys oli erilainen Unnalla kuin emällään, joka teki molemmat viiden pennun pentueensa vaivattomasti kahden tunnin sisään. Vahvat emonvaistot Unnalla kuitenkin on kuten Tsaballakin. Se ei hämmästellyt syntyneitä pentuja, vaan astui sujuvasti heti uuteen rooliinsa. Pennut voivat hyvin ja niiden painot lähtivät heti nousuun. 

Tällä pojalla on valkoista takajalkojen varpaissa

Parkki merkein tyttö

Musta poika, jolla valkoista rinnassa

Tsekattuja

Hyviä ja huonoja uutisia koiraterveysrintamalta. Ilokseni Loihakka Korpinmustalla on terveiden silmien ja polvien lisäksi myös terve sydän ja terveet kyynärät. Valitettavasti sillä on myös C/D -lonkat. Jalon kohdalla siis jalostussuunnitelmat jäävät ja luovuin jalostusoikeudestani tähän eläväiseen ja avoimeen, nuoreen uroskasvattiini.

Kyllä harmittaa nuo lonkat. Toki emällä on C/C lonkat, isällä B/B, ja indeksejähän ei vielä tämän pentueen alullepanovaiheessa ollut saatavilla. Iitan 2/0 kyynärien lisäksi tuli nyt toisen kerran oman kasvattisijokin kohdalla lunta tupaan. Toivon tietysti, että niiden sisarukset kävisivät tarkastuttamassa luustonsa, ja terveiksi todettaisiin.

Jalon sydämen tarkasti omistaja Pian pyynnöstä Apexilla Andrea Aduli. Jalolla on ollut pieni sivuääni sydämessä, ja Adulin lausunnossa todetaan havaitun "lievä pulmonaaliläpän dysplasia, millä ei vaikutuksia sydämen toimintaan tai verenkiertoon". Ei olisi myöskään ollut mikään este jalostukselle. Eläinlääkäri Andrea Gladulista Apexin sivulla kerrotaan seuraavaa mielenkiintoista tietoa: "Andrea Gladuli (MS (s.a. Cardiology) tekee Animagi-Apexissa ultraäänitutkimukset sydänsairautta epäiltäessä, anestesiatarkastuksissa sekä ns. viralliset sydäntutkimukset jalostuskäyttöä varten. Andrea on työskennellyt pelkästään sydänsairauksien parissa vuodesta 2002 alkaen.
Hän on työskennellyt maailman johtavien kardiologien kanssa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, sekä johtanut kardiologian osastoa Espanjassa Valencian eläinsairaalassa. Andrean erityismielenkiinnon kohteita ovat rytmihäiriöt ja Holter-tutkimukset (sydänsähkökäyrän pitkäaikaisseuranta) sekä rotutyypilliset sydänsairaudet.".

Jalosta on pidetty erinomaisen hyvää huolta kodissaan, jossa sen elämä jatkuu onnellisissa merkeissä tästä eteen päinkin. Se on muuten ollut perusterve ja allergiaton, ja liikkuu hyvin. Kaiken kaikkiaan jalostukseen käyttämättömyyden merkitys sinänsä yksittäisen, omalle perheelleen tärkeän koiran elämässä on hyvin pieni.

Myös oma Tsabbani on poikkeuksellisesti sairastanut. Tsaballa on ollut korvatulehdus ensimmäistä kertaa elämässään. Kahden viikon lääkekuuri, korvatipat ja maksanmakuiset Rimadyl-kipulääkkeet haettiin apteekista, kun toinen korva alkoi punoittaa ja Tsabba ravisteli sitä. Kipeä korva laskeutui hassusti taitolle, joten kyllä se varmaan koiralle kipeä olikin. Lääkekuuri ja kipulääke purivat kuitenkin nopeasti, eikä korva punoita tai vaivaa enää. Onneksi sekin on ollut koko tähän astisen elämänsä varsin terve koira.

Monenlaisia asioita koirasta tutkitaan joko jalostuskäyttöä ajatellen, tai muista syistä. Tutkitaan terveyttä eläinlääkärillä, todetaan yleinen terveydentila arjessa, otetaan geenitestejä, tutkitaan sukulaisten sairauksia. Paitsi terveys, myös koiran persoona ja luonne vaikuttavat siihen millaista elämä eläinkaverin kanssa on, tai miten sen kanssa voi harrastaa ja mitä. Rássin vein puhtaasta mielenkiinnosta luonnetestiin. Tästä klikkaamalla pääset mukaan lte-tunnelmiin.

Kuten testistä näkee, hauskaa riitti :D Rássi selvitti kaikesta touhottamisestaan huolimatta hyvin nopeasti ja järkevästi pimeän huoneen. Se oli minulle yksittäisenä osa-alueena tärkeä juttu, huomata kuinka sen toiminta on kuitenkin hanskassa. Ja toki normaalistihan Rássi on hallinnassa, eikä pää kolmantena jalkana sinkoamassa mihin haluaa.

Loppuun tuore kuva Loihakka Petäjän Käpälästä eli Varrista, varsinainen hurmuri! (Ja Rovaniemellä on lunta!)

Kuvaaja Joonas Suihkonen

Lumi tuli ja meni, siis paluu pelloille!

Kuvat otettu viikko sitten lyhyenä talvisena aikana.

Ensin jo näytti, että peltojälki tältä kaudelta oli ohi. Mutta niin kuin yleensä aina, ensilumi lähti vesisateiden myötä ja paluu pelloille oli taas ajankohtainen. Rássi kävi vähän Louella asti jälkiopissa, eli siis ohjaajaa enemmin kuin koiraa muistuteltiin siitä, mistä oikeastaan on kyse. Olin taas kerran päästänyt koiran valtaumaan jäljellä. Painetta vaan lisää Rássille, ja niinhän se alkoi jälki pellolla kulkea mallikkaasti.

Vaikea ymmärtää miksi ihan tietoisesti olen päästänyt sen metsässä varastamaan keppien ilmaisuiltakin omia aikojaan niin himoamalleen jäljelle. Sieltähän se kaikki vaikeus, liika vauhti ja epätarkkuus sitten alkaa.

Tsaban kanssa on itseksemme tehty kentälle menoja, ja liikkeitten välien palkkauksia. Tosin kokeisiin mennään näillä näkymin vasta keväällä. En ole ilmottautunut Lappalaisten syksyn hallivuorolle, joten esim. paikkamakuut on nyt suoritettu joko Rássin kanssa tai yksin. Olisi varmaan hyvä saada vähän kokeenomaisempaakin treeniä.

Turkki Tsaballa on kasvanut jo lähes täydeksi, rodun alkaa tunnistaa taas!

Ja loppuun Rássi hupailee agilitykepeillä vähän niinkö agilitykoirat ainaki. Vaihtelu virkistää, nääs.

Touhun viikonloppu

Loihakka Korpinmusta eli tutummin Jalo kävi Hyvinkäältä mutkan Oulussa. Samalla reissulla se ehti ihmetellä erkkarimeiningit, elämänsä toistaiseksi pisimmät ajomatkat ja Akuutin tutkimushuoneet. Silmät ja polvet ok (silmät Kaisa W. oli katsonut erityisen tarkasti emän retinopatiakuplien eli CMR:n vuoksi), ja kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliiton lausuttavaksi. Jalo on kovin mukavaluonteinen, vilkas ja suurikokoinen uros. Vuoden päästä varmaan alkaa jo näyttää millainen aikuinen, valmis uros siitä kasvaa.

Jaska kävi leikittämässä Jaloa, tai miten päin sen nyt ottaa. Ja menoa riitti!

Ai, se on tyttö!!

Sunnuntaina Jaska oli kuitenkin jo näyttelyhommissa pennut 5-7 kk luokassa.

Tuomarin (Perttu Ståhlberg) mielestä turkki, liikkeet ja rakenne ovat ok, kevyt nartun pää (vielä keskeneräinen toim.huom.), mutta valitettavasti häntä kiertyy liikkeessä selän päälle ;) Jeps, niin tekee :) Ja teki tietysti monilla muillakin erkkarikehässä juosseilla lapinporokoirilla.

Jaska esiintyi oikein hienosti ja energisesti kehässä, joten oikein mukava ensi esiintyminen pikkuneidille.

Mustat tytöt kävivät esittäytymässä Aila Lehmussaarelle niin ikään pennut 5-7 kk luokassa.

Unna

Kaikilla kolmella oli hyvin samanlainen arvostelu, hyvät kulmaukset ja ylälinjat, hyvät liikkeet ja turkit, hieman pitkät rungot ja kuonot. Tyyne ja Nemi mainittiin mukavanluonteisiksi ja Unna vähän ujoksi. Oli tosi mukavaa nähdä kasvatteja juoksemassa kehässä, vaikka aivan vain pentuluokka kyseessä olikin. Hyvät arvostelut, reippaita penneleitä ja aktiivisia omistajia :)

Unna

Tyyne, kuva Sini Nousiainen

Nemi

Tyyne ja Unna, kuva Sini Nousiainen

Nemi ja Anna-Stiina, kuva Sini Nousiainen

Kuva Sini Nousiainen

Lisää kuvia mustista tytöistäkin löytyy linkin takaa, eli Elina Seppäsen ottamia kuvia tästä :) Hienot liikekuvatkin on Elina napannut!

Lauantaina rotumestaruustokoissa mustien tyttöjen isän Jekun sisko Taiga avossa ja tyttärensä Lempi alossa voittivat molemmat luokkansa, melekosen hienoa, Heidi!

Tuomari Päivi Kivelä, liikkuri, Heidi ja Taiga

Pennelit reenaa erkkariin ja Rássin lte:n osa-alueet

Viikon päästä on Oulussa Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttely tokoineen ja terveystarkkeineen. Kasvateistani Jalo on tulossa Hyvinkäältä tarkkeihin ja haistelemaan erkkaritunnelmia. Tsaban viime pennuista kaikki kolme tyvärtä esiintyvät pentukehässä, kuten myös lpk-sijokkini Jaska. Turistikoirana paikalle on tulossa ainakin Tsaban ekoista pennuista Johka -poika, joka kastroituna ei tietenkään kehään mene. Tsabba aloitti juoksut, joten se ei edes turisteile erkkaripaikalla, sattuu vielä melkein tärppipäivätkin juuri viikonlopulle.

Mutta pennelit ovat nyt treenanneet pari kertaa yhdessä näyttelyshommia :) Hampaita niiltä on katsottu ennenkin pentukursseilla, ja häiriötäkin on alakoululaisilla siis ollut, mutta on se silti kova juttu noin pienille! Slk -pentujen 5-7kk narttukehään on ilmoitettu peräti 11 koiraa. Itse esitän Jaskan lpk -kehässä, joten toivottavasti joku ystävällinen sielu kuvaa mustia tytteleitä viereisessä kehässä!

Mustia pentuja hämärässä kuvatessa salama tuottaa säihkysilmiä, muuten kiva kuva Elmosta ja Tyynestä :)

Nemillä on korvat pystyssä! Siksi tämä kuva pitää olla surkeasta laadusta huolimatta blogissa!

Ai tä? sanoo Jaska

Jo väsynyttä porukkaa

Kävimme Tyynen (L. Petäjän Sara) kanssa tekemässä myös ekat peltojäljet. Hienosti se rauhottui jäljelle ja eteni määrätietoisesti pikkujäljen loppuun askel askeleelta. Nimikinhän sillä on enne, (pelto)Sara. Harmi kun ei otettu jälkeä videolle. Lpk-Jaska on käynyt tutustelemassa agi/toko -alkeisiin OKK:lla, jossa jatkaakin toko-opiskeluja, ja slk- tytöt taas ovat aloittaneet käymällä pentukurssit Activella. Oikein mukavaa porukkaa on jengistä kehkeytymässä :)

Rássi sen sijaan kävi leikkimässä Hynysen Reijon kanssa luonnetestissä Haukiputaalla. Jahka saan videon näytettäväksi, niin palaan tarkemmin asiaan :) Osa-alueet: Toimintakyky +2, Terävyys +3, Puolustushalu +3, Taisteluhalu +3, Hermorakenne +1, Temperamentti +1, Kovuus +3, Luoksepäästävyys +3 ja laukausvarma +++ yht. 185p. Ja koko ajan oli niin pirun hauskaa :D

Lappalaiskoiria Haukiputaan mettässä

Loihakka Petäjä Akmeeli eli Tsaban tytär Unna 5 kk

Tsabba :)

Kellokas Heavy Joik eli Halla ja Essi

Essin koirista Halla tunkee aina kameran eteen, Jaska taas lymyää varvikossa :)

Juskankankaan Luhtalemmikki eli sijoitustyttö Jaska 5 kk

Sannan nameja norkumassa Tsabba ja Unna...

...ja Halla ja Unna. Unnalla meinasi tulla jo hätä namivarastojen puolesta ;)

Hallalla on karvoja jäljellä lähinnä pussihousuissa ja hännässä :)

Unna pikku-karhu <3

Hela gänget

Äiti ja tytär 

Ja Essin kamerasta, Halla ja Unna Sannan kanssa

JK3

Saimme paikan OKK:n jälkikokeeseen voittajaluokkaan heti JK2 :sta parin päivän päähän. Koe oli vain voittajanluokan koirille. Nätti alkusyksyn aamu valkeni Haukkisella janojen arvonnan ja muun alkutoimen sivussa. Sieltä sitten ajelimme Sanginjoen tielle. Ratamestari puotteli meidät omille janoillemme, ja eikun toimeksi.

Meillä oli sinänsä ihan selkeä jana, mutta Rássi oli jostakin syystä vaikeuksissa alusta alkaen. Se pyrki ensi voimakkaasti vasemmalle (ilmeisesti jollekin jäljelle), ja komennettiin väärältä jäljeltä janalle. Sitten kun sain sen etenemään suoraan, meni kyllä hyvin janaa eteenpäin. Jäljen kohdalla lähes takamerkillä tuli taas ihan käsittämättömiä ongelmia. Rássi halusi sinnikkäästi vain takajäljelle, eikä lähtenyt ajamaan oikeaan suuntaan millään. Aivan käsittämätön juttu. Päästin sen sitten kolmesti takajäljelle, koska toivoin sen kääntyvän normaaliin tapaan takajäljeltä oikeaan suuntaan ja jatkavan siitä niin kuin se on aina tehnyt. Eikä minulla ollut oikein muuta mahdollisuuttakaan, koska koira janalla haistoi kyllä jälkeä oikealle puolelle, mutta kääntyi taas päättäväisesti takajäljelle. Very weird.

Kolmas kerta toden sanoi, ja pääsimme matkaan. Eka keppi oli heti 30 metrissä, sen Rássi ilmaisi hyvin ja nopeasti. Matkalla kepille se merkkasi risteävän vanhan metsäautotien pohjan (varmaankin se janan alkua häirinnyt väärä jälki), mutta pysyi omalla jäljellä. Kepin jälkeen tuli piikki, joka meni hyvin. Jäljen jatko meni sitten ohjaajan huonon ohjauksen piikkiin. Keppejä ei nimittäin tullut vastaan ekaan 500 metriin, jolloin johtopäättelin meidän olevan harhalla. Alun hankaluudet janalla ilman muuta vaikuttivat päätökseen. En vain luottanut koiraan ja päätin keskeyttää kokeen suoritukset siihen. Jälkeenpäin selvisi, että se keppi nro 2 olisi ollut vasta 800 metrissä, että olisi pitänyt vain jatkaa...

No, eipä mitään. Epäonnen päivästä elettiin seitsemän päivää eteenpäin ja startattiin Muhokselle. Samanlainen, tyven keli. Jäljet arvottiin huoltoaseman pihalla ja ei kun janoille. Jana ei ollut ihan yhtä selkeä väylä kuin edellisessä kokeessa, mutta takamerkki näkyi hyvin kuivalla kankaalla. Minulla jännitti janan sujuvuus tai sujumattomuus ihan älyttömästi. Katsoin etukäteen todella tarkkaan lähetyssuunnan ja -paikan. Rássi autosta, valjaat päälle ja kädet tärisi. Aivan turhaan, koira teki moitteettoman janan. Vähän seilasi alkujäljellä, mutta kepin ilmaisi napakasti. Piikkikulman meni aivan nenä maassa. Työskentely oli moitteetonta koko jäljen ajan, kaikki kulmat varmoja ja kepit ilmaisi tarkasti. Hyvä ja nopea jälki. 170/170

Esineruutuun menimme viimeisinä. Tuuli oli lähes nollassa, mutta Rássi teki taas todella hyvän ruudun. Se etsi aktiivisesti ja juuri sopivassa vireessä. Palautukset aivan nappiin. 30/30

Tottiksessa teimme kolmen koirakon suoritukset. Meille ensin paikkamakuu. Sitten tauolle ja sieltä omalla vuorolla tottikseen. Samat virheet kuin edellisessä tottiksessa eli ylivire -> äänet ja kapulan pyörittelyt. 93/100

Kokonaispisteet 293, sij. 1/3 ja reilu 1-tulos. Hyvin meni, well done!

ps: Rássin emällä Hupilla on pentuja :) Muutama narttu vapaana <3

Vielä on hyvät uimakelit!

JK2 -kertomus

Muhos 29.8 2013 torstai-ilta. Kuuden koiran koe, joista neljä koirakkoa paikalla. Kaikki belgejä, yksi tervu ja kolme malinoissia. Jaoimme samalla itsellemme mestaruudet tervu-, näyttelymalinois-, urosmalinois- ja käyttömalinoisluokissa ;) Koulari 3/4 koiralle. Lähes tyven, viileä ilta. Maasto kuivaa KoskaLieSatanutViimeksiEnEdesMuista. Tuomarina Allan Aula.

Ensin tottis. Rássi ylivireessä, minä jännityksessä. Hakkui minua laukauksilla (haa, tätä ei ennen olekaan nähty), piti kuitenkin paikkansa varsin hyvin. Kaikki muu ihan jees ja korrektia, noutojen palautuksissa kapula pyöri suussa (haa, tämä on nähty tyyliin aina). Noutoihin lähtöäänet. Eteen meno puutteellinen, mutta yleisöystävällinen ja hauska. Koirasta näkyi vain hännänpää kun se tykitti suoraan pusikkoon eikä todellakaan pysähtynyt. Tuomariarvostelua Rássi oli kuunnellut tarkkaavaisesti pää kallellaan. T87.

Maastot alkoivat esineruudulla. Loistava, perfect 30 p. Pistotin sen suoraan ekalle esineelle, täydellinen palautus, suu ei käynyt yhtään. Toiselle pistolle painoi hyvällä työskentelyllä takarajaan, kääntyi vasempaan ja palasi vasenta sivua pitkin, sai hajun ja palautti esineen vasemmasta takakulmasta välittömästi. Minä: "Hieeeno koira!" Tuomari-Allu: "Hienoja olette molemmat!"

Jäljelle kiva jana, jolle tosin aioin koiran lähettää janapuun vasemmalta puolelta risukkoon ja tuomari kehotti kuitenkin vaihtamaan puun puolta, jotta koiran ei tarvitse painaa suoraan risukkoon. Good point. Jälki noin 5 m janan takamerkiltä. Koira eteni täydellisesti suoraan eteen, liina suoraksi täyteen 10 m ja ohjaaja perään. Jäljen kohdalla koiralla tuli epävarmuus. Se oli lähdössä vasemmalle, kääntyikin takaisin janalla ja tunnusteli oikeaa, päätti sittenkin lähteä vasemmalle.
Liina kiristyy täyteen kymppiin ja tuomari käskee takaisin janalle. Koira pyydetään takaisin niin kuin käsky kuului, liina jää kiinni kannon ympäri. Ohjaaja löysää otteen liinasta, koira palaa janalle ja lähtee hieman epävarmana oikeaan suuntaan. Nappaan kiinni liinasta ja koira lähtee etenemään määrätietoisemmin. Olipa jännittävää.
Hyvin onnistuin olemaan janalla passiivisena ja annoin Rássin tehdä työt. Siitä annan itselleni muutamia omavaltaisia pisteitä.
Eka keppi jäi niin kuin arvata saattaa. Loput nousivat mukavasti suorilla, nopeilla ilmaisuilla. No problem. Ei mitään ongelmia kulmissa. Koira jäljesti tyvenessä ihan jäljen päällä. Polkijan jalanjäljet nimittäin paikka paikoin erottuivat kuivassa jäkälikössä.
En palannut etsimään ekan suoran keppiä, vaan kaarsin autolla reilussa etuajassa luovuttamaan ne viisi koiran löytämää kepukkaa. Pisteethän riittivät enivei koulariin, ja mulle siinä tapauksessa tuloksella ei ole mitään väliä. Sunnuntaina nimittäin korkataan kolmonen.
M174. YHT. 261 ja kakkostuloksella JK2.

Olen minä kyllä erityisen viisas ja hauska otus!