Sirman miesasiat

Kuvan c Jenny Kangas

Sirman (Dievaslas Beaiveloddi) astutus ei onnistunut helmikuussa. Yritimme astuttaa sitä työkäytössä hyvin toimivalla, lapsiperheessä asuvalla uroksella, mutta ei vain onnistunut uros yrittämisestään huolimatta. Sirma vietti hellustusreissullaan kaiken kaikkiaan kolme viikkoa, joten mahdollisuuksista ei ollut puutetta. Uros on innokas yrittäjä, mutta salaisuudeksi jäi miksei se hommissaan onnistu maaliin saakka pääsemään. Se on nimittäin yrittänyt ennenkin toisella nartulla, ja useampaan juoksuun. Vähän tulee samanlainen olo kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä katsoessa, lähelle se menee ja lupaavalta näyttää muttei kuitenkaan tulostaululla näy. Harmi juttu, naapuripalkisestakin tätä urosta soitetaan apuun porohommiin ja soisihan sitä moisten geenien jatkuvan. Toisaalta luonto tietää parhaiten.

Suunnitelma on nyt sitten astuttaa Sirma seuraavasta juoksusta Runtulla, joka astui onnistuneesti Pietan reilu vuosi sitten. Sirmallakin alkaa olla jo ensikertalaiseksi ikää, joten Kati haluaa pelata edellistä yritystä varmemman päälle. Eihän näistä astutusasioista koskaan tulosta tiedä etukäteen, mutta ainakin Runtu on tuttu uros, ja toki jalostuskäyttö mielessä Ruotsista alunperin tuotukin. Ei vähiten rotuunotetun porokoiraisänsä vuoksi. Runnun sisarukset ovat osoittaneet niin paimennus- kuin harrastusominaisuuksiakin, kuten toivomus kasvattajalla olikin.

Runtu ollaan aikeissa viedä luonnetestiin nyt keväällä, toivottavasti se saa paikan jo alkukesälle. Odotan uteliaisuudella ja mielenkiinnolla sen testiä, tykästyinhän talvella Runtun täällä hoidossa ollessa sen mutkattomaan reippauteen ja avoimuuteen. Pietan ja Runnun pentuja ei ole vielä terveystarkastettu, mutta ainakin osaomistamani Jalo menee tarkkeihin noin 1,5 vuotiaana eli tulevana syksynä. Sirman juoksuja odotellaan alkavaksi samoihin aikoihin.

Yhdistelmä tuntuu etukäteen ajateltuna mielenkiintoiselta sukutaulujen ja koirien luonteiden puolesta, ja mahdolliset pennuthan rekataan Katin vielä hyväksymiskäsittelyssä olevalle kennelnimelle. Ihmettelen, jos nimi ei ole ykkösvaihtoehtona mennyt Arapiekka.

Sirma ja veljensä D. Beahtu

Vielä kun Silipalle löytyisi sopiva uros, ja siitä pentu tulisi kotiin tai sijoitukseen, niin voisi seuraavat suunnitelmat olla vasta siinä seuraavassa sukupolvessa :)

Aurinkoisia tunnelmia

Pääsiäisenä koiria lähinnä juoksutettiin, mitään sen kummempaa treeniä ei harrastettu. Pyhien jälkeinen arki lähti käyntiin suorastaan raivokkailla tottiksilla, Tsabba täysin tavoistaan poiketen haukkui kaikkien liikkeiden välit ja Rássi oli muuten vain ihan pinkiänä. Mahtavat treenit! Varsinkin belggarin kanssa oli nautinto treenailla, kun se veti niin sydämensä pohjasta. Kyllä treenitauko tekee hyvää :)

Ihan tietoisesti en kieltänyt Tsabbaa haukkumisesta, koska on niiiin epätodennäköistä että se kokeessa haukkuisi kuitenkaan. Tein sille pari pitempää pätkää ilman palkkaa, ja vapautin yllättäen luoksarin stopista loppupalkalle (kissan märkäruokaa). Lyhyt treeni, mutta hyvässä (liiankin hyvässä) vireessä. 

Tsaban silmät tarkattiin erkkariviikonloppuna, ja Kaisa Wickström totesi ne aivan kertakaikkisen kirkkaiksi ilman mitään löydöksiä. Sen sijaan sillä oli poski ajettunut. Sekä Kaisa että Pekka katsoivat pattia ja epäilivät hammasjuuripaisetta. Ien näytti kuitenkin terveeltä, samoin hampaat. Lääkekuurilla mennään ja ainakin paise on laskenut.

Belggari nautti juoksulenkeistä Savukoskella. Juoksutin sitä vapaana moottorikelkalla, eikä tuntunut kunnossa olevan ongelmaa. Muuten varsinaisten päänvaivatreenien puute alkoi koirassa näkyä turhana touhottamisena ns. arjessa. Sainpahan ainakin aikaan korkeavireiset treenit, kun siitä hallille päästiin. Pitäisi korkata toko voi ennen kesän alkua, ja unohtaa sitten tokotemput puoleksi vuodeksi. Vielä en ole ilmoittanut mihinkään, tarjontaa on nyt heikosti 300 km sisään. 

Ouluun paimensukuisten Katselmukseen olen ilmoittanut sijokkini Iitan. Pääsiäisenä tapasin Iitan veljen Moskun, joka oli todella vankkaluustoinen ja hyväturkkinen nuori uros. Aiemmin avoin Mosku oli varmastikin ikään liittyen selkeästi pidättyväinen markkinoilla ihmispaljoudessa, mutta uskon sen menevän ohi. Tsabba kävi läpi samanlaisen vaiheen noin vuoden ikäisenä. Jännä nähdä minkälainen koira Iitasta on luonteensa puolesta kehittynyt.

Pääsiäiskuvia:

Tsaballa tarttuu lumi tassuihin, huoltotauko

Siinä on baanaa koiran vetää kelkan vierellä

Tauolla

Juoksee, juoksee

Kärkeen parit lpk-kuvat :)

Arkistojen kätköistä viime kesältä pikku-Roku, kuvan otti KatiS

Ja edelläkuvatun isä, tuoreessa kuvassa Runtu :)

Muutoin meillä on menty kiimojen merkeissä. Ensin Rássi, sitten Tsabba. Belgin juoksut ovat juuri juuri ohi, joten palasimme hallitreeneihin. Slk puottelee karvaansa ja juoksuttelee vielä viikon. Paimensukuisten Katselmusta harkitsemme, sattuu ehkä vähän epäsuotuisaan aikaan. Mutta, jos Kiisalle ja Riitalle aika sopii, alamme suunnittella suunnittelua ;) Suunnittelen myös mahdollisesti toista pentuetta Tsaballe, ehkä jopa sitten seuraavista juoksuista. Tässä pari kuvaa Tsaban ensimmäisen pentueen kohta vuoden täyttävistä koirista seuraavassa järjestyksessä: ylin L. Naltion Valo "Jeri" kuva J. Ryynänen, kesk. L.Naltion Tsokka "Mosku" kuva E. Aaltovirta, alin L: Naltion Humppa "Iita" kuva A. Virtanen.

Rássi otti pitkästä aikaa pitempää seuraamiskaaviota ja mitäs perkelettä, sillä ei vietti kanna enään edes 30 askelta. Viime kesänä BH -kokeen aikaan kaksikaan seuraamiskaaviota ei saanut liekkiä sammumaan ja häntää laskemaan, mutta nyt häntä vaipuu jo alkumatkalta. Syytämmekö tokotreenejä? Vai ylipäätään vääränlaisia treenejä? Täytyy nyt alkaa sitten keskittymään tuohon ongelmaan. Samoin saan tosiaan nähdä vaivaa liikkeestä istumisen kanssa, jonka olen mitä ilmeisimmin väärän palkkauksen kanssa saanut pilattua. Nyt on luotettava siihen väittämään, että koira palaa helposti ensin opittuun, koska selkeästi olen palkannut "lähes istumisesta" ja saanut aikaan "lähes istuvan" koiran. Tosin joskus se vain nytkähtää istumaan päin. Aaargh!

Sirman astutus ei onnistunut. Ehkä pientä toivoa on, mutta aika häviävän pientä uroksen käyttäytymisestä päätellen. Koirat siis ovat olleet kahdestaan päivän valvomatta, mutta mitä luultavimmin onnistumista ei ole sen kummemmin saatu aikaan valvomatta kuin monen monista valvotuistakaan yrityksistä. Harmi, uros on hienoluonteinen työkoira, jolle jälkeläisiä haluaisi ilman muuta nähdä tulevan.

Maanantaina aloitan aivan tuoreen tokoryhmän ohjaamisen. Ilmoittautumisia on ihan mkavasti, joten "hävikkiäkin" passaa matkan varrella tulla. Tähtäimessä ryhmäläisillä pitäisi olla alo-koe, mutta saa nyt nähdä missä kunkin koirakon kohdalla mennään. Ihan mukavata joka tapauksessa, ja muistaa itsekin kummasti taas kiinnittää huomiota perusasioihin kun niitä toisille ohjaa :)

Rássi treenailee

Perjantaina hallilla apuri kuvasi Rássin tekemisiä. Olen ottanut "vielä nopeampaa" istumista palkkaamalla pallolla heti liikkeestä kun koira istuu. Seurauksena se ei enää istu, vaan jää odottamaan palloa. Josko jatkossa muistaisi olla ottamatta moisia harjotteita ilman apparia. Arvatenkin on tullut palkattua myös sinne päin tekemisestä. Olisiko tehty varmaan viisi toistoa ennen kuin koira alkoi tehdä liikkeestä istumista asiallisesti.

Kuvattiin myös hyppäämistä. Rássi saisi hypätä kauempaa, ottanemme okserin käyttöön.

Tsabba treenaili pihalla aivan intopinkiänä. Se on semmoinen tyttö, että ennen juoksuja on energiaa vaikka muille jakaa. Juoksujen jäkeen ei tapahu mitään. Pitäisi päästä tuota pre-juoksut tilannetta käyttämään hyväksi kokeissa :)
Ja koska viikonloppuna meillä oli kylässä juoksuinen Sirma, Rássi aloitti juoksut sunnuntaina. Juoksuväliksi jäi nyt vain 4 kk, kun edellinen oli 7 kk. Silloinhan Tsabba aloitti juoksut ja Rássi kaksi päivää perässä. Toivoa soppii, että seuraavat juoksut tulevat vasta joskus pitkän ajan kuluttua...

Tunnari varustettuna liikkurilla ei ole belgillä sujunnut aiempaa paremmin hallilla. Otin sunnuntaina ensin sisällä kotona kaksi perfect tunnaria ja sitten siirryimme pihalle ja Kati liikkuroimaan. Eka oli normaali kaaos. Ei mitään järkeä. Ykskaksyllättäen seuraavat kaksi se teki aivan moiteetta, hienossa vireessä ja tarkasti kapulalta kapulalle siirtyen. Ekalla onnistuneella kerralla oli vähän hajustuneempi oma (epäonnistuneelta tunnarilta jäänyt), mutta toinen tehtiin ihan kisamaisesti. Jee!! On siis toivoa paremmasta :)

Rássi hallilla

Tsabba kylkeytyy yövieraaseen

Säädetään tunnaria eli pahat palikat

Nykytilanne: "kyllä se kotona osaa", virheettä ja useita toistoja peräjälkeen
Ongelma: hallilla liikkurin kanssa vire nousee, kapulat tippuvat suusta, tulee kiire ja vääräkin nousee rapatessa
Suunnitelma kotitunnari: nostetaan maltillisesti virettä, vaaditaan oikeaa suoritusta
Suunnitelma hallitunnari: Suvin arvokkaalla avustuksella useita toistoja, aluksi lähempää ja helpommin, hivuttamalla kohti varmempaa suoritusta
Motto: toistoilla tie toivottuun tunnelmaan

Vaihe1 tänään hallilla: olikohan 4 tai 5 toistoa ensin kahdella, sitten kolmella kapulalla, edettiin huonosta vähän parempaan suoritukseen. Aloitettiin miniseuruutuksella, vire hyvin korkealla, lopetettiin suht hyvään tunnariin jossa noin 3 metristä koira haki rauhallisesti oman (kolmesta) ja palautti suhteellisen nätisti (vähän roikku suupielestä ninku James Deanin sätkä). Olisin vielä ahneuksissani jatkanut, Suvi kehotti lopettamaan siihen. Hyvä näin.

Pahat palikat

Pikkureissu

Viikonlopuksi karautimme Savukoskelle. Perjantaina ennen reissua Rássi kävi yleisellä tokovuorolla häiriössä pitkästä aikaa pikkutreenit. Mulla oli auto pohjasta kiinni lumessa (13. pvä perjantai), joten vähän myöhästyimme treeneistä. Otettiin noutoa ja seuruutusta. Rássi ei ollut ihan parhaimmillaan. Treenien alkupuolella se joutui yllätetyksi, kun nuori bortsu halusi tulla pallopalkkaan osingoille. Rássilla meni pitempi hetki hakiessa hyvää keskittymistä taas, vaikka jatkoin suoriltaan bortsulta seuruutuksella ja palkalla,"ei tässä mitään niin kummallista". Niin ku ei oikein ollukkaan.

Viikonloppuna ei muuten treenattu lainkaan. Sunnuntaina vähän purutyynyä Rássille ja Tsabbakin pääsi palkkautumaan purutyynystä tehytyään suurin piirten viisi askelta hienoa seuraamista. Siitä sitä ei riemua puutu, kun Tsabba "tappaa" pahan purutyynyn, jota pieni lapinkoiratyttö ei siis kerta kaikkiaan voi ottaa kiinni muualta kuin kahvoista...Mutta Tsaban näkökulmasta se ON hyvä lelu, koska Rássikin tykkää siitä, pakko olla :)

Maanantainakin otettiin vielä vain kakeja ja puolenkymmentä tunnaria (1,5 metrin päästä). Mutta tiistaina oltiin jo hallilla. Pakko vähän kertailla, että onko sitä treenattu vai ei, koskapa tokot ja uuden luokan korkkaus odottaa helmikuussa.

Kovasti innoissaan odotetaan myös Sirman juoksuja, josko se tulee astutusreissulle tänne pohjoiseen. Ja miten kaikki onnistuu ;)

Että tämmönen retki!

"On A Sunday Morning"

Erittäin viisas liike sunnuntailta. Videoin koko tunnin treenin ja katselin sen kotona kera muistiinpanovälineiden.   Yksin käpöstellessä ei millään nää kaikkia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Got to train -lista napsahti kasaan alta aikayksikön ja on aika pitkä. Koostin sitten vielä samoilla tulilla pikkupätkän huonolaatuista kuvaa siskolleni Etelä-Suomeen kommenttikierrokselle :) Tässäpä siis sama pätkä huonolaatuista kuvaa. Rássi teki kaikkea mahdollista, Tsabba lähinnä pitää hauskaa pelkällä  lelupalkalla ja samalla torjuu koetilanteissa vaanivaa kehäkoomaa, toivottavasti.  Tsaballe siis treeniajasta noin neljäsosa (seuruut, luoksarin stoppia ja ruutua) ja Rássille loppuaika.

Kuvaterveisiä Pietan penskoilta ja Kennelliitolta

Pietan ja Runnun pentuset alkavat olla vähemmän pentusia ja enempi isoja koiria. Ikää 7 kk. Ensin Loihakka Korven Musikki aka Muska -neitokainen :)

Muska kuvat Anna-Maija Baas

Loihakka Korpinmusta aka Jalo

Kuva Kati Savukoski

Kuva Pia Pohjantalo

Loihakka Korppi Routsa aka Roku

Kuva Bitta Jozefowski

Molemmat pojat kulkevat omatoimisesti ovista eli aukovat lukitsemattomat ovet omien tarpeidensa mukaan. Tähän Kati kyllä totesi, että ei ne emäänsä ole moisessa näppäryydessä tulleet... :D Ex-sijokkini Silipa on harrastanut tätä myös jo nuoresta pitäen. Eli jos pirtissä käy veto, Silipa on mahdollisesti lähtenyt takaovesta ulos.

Lunta on tullut siinä määrin, että torstai-iltana hukkasimme The punaisen narupallon. Rássi etsi sitä urhoollisesti ainakin 10 minuuttia. Ajattelin jo, että ensimmäinen kerta kun Rássilla jää jotain löytämättä. Tänään kuitenkin, plim! Pallo roikkui puussa!! Sieltä haravoin sen takaisin odottavalle yleisölle ja jihuu...

Rássin luustokuvien tulokset tulivat Kennelliitosta, lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0. Hyvä juttu! Ei siinä mielessä mikään yllätys, että kuvannut ell totesi ekasta kuvasta "A-lonkat ne on vaikka mitä tekis". Silmätarkkiin mennään keväällä, koska tarkkimahdollisuuksia näillä leveyksillä on rajoitettu määrä ja seuraava sellainen olisi tammikuun lopussa. Juurikin samana viikonloppuna kuin Pellon luonnetestit,joihin olen varautunut menemään molemmiksi päiviksi tekemään jotain.

A-lonkat kinoksessa, A-lonkat myös kinoksen takana piilossa

Ai, moi. Mie olin tässä just nokosilla ja lussuttamassa tätä peittoa. Ai, ei oo minun peitto? En oo ikinä kuullukaan.

Tsaban ja Nukan jälkeläisistäkin olisi uusia kuvia, vain siirtämisen vaiva olisi nähtävä. Sijoitustytöstä vielä tuoreempaa kuvaa odottelen, vaikka ei täällä kaamoksen keskellä kovin palkitsevaa kuvaaminen ole. Kovasti on Nuka periyttänyt kauniita merkkejään. Jospa seuraavalla kerralla sitten!

Yhtä höpönlöppöä -treenit ja viikonloppuvieraita

Vieraat ensin:

Runtu aina siellä missä minäkin, tällä kertaa penkin alla

Possunenä Särö

Minnan lpk-pojat ovat meillä häähumua paossa :) Hyvin menee, ainakin nyt kun uusiolauma on rauhoittunut sijoilleen. Eilen meinasi kyllä koiranhoitajaa huimata koirien juostessa pirttiä ympäri piiri- pieni- pyörii. Sekunniksi paikalleen ja taas alusta...

Kävin hallilla Rássin kanssa kahdestaan vetämässä oikein sielun syvyydestä höpönlöppöä. Kiertoja pallopalkalla, pysäytyksiä muutama, ja nekin kaikki pallolla. Purutyynyn kanssa seuruupätkää ja metskun luovutusta. Kylä oli poka kierrokset korkialla. Laitoin hyppyesteen tappiin ja otin peräjälkeen tasamaanoutoa, hyppynoutoa puukapulalla ja A-noutoa metskulla. Kaikki muu treeneissä oli vauhtia ja vahinkoja, paitsi kapulan luovutukset. Arvata saattaa, että kaivoin verta nenästäni so-to-speek. Jopa metallikapula pyöri suussa ja kilinä vain kuului kun metallia purtiin. Rauhanhetket haettiin siis kylmästi kesken vauhdin hurman lyhyesti luovutusharjoituksilla.
Ekassa hypyssä Rássin jalat kolahtivat mennen tullen, joten lisää kierroksia ja vauhtia vain. Alkoi hyppy nousemaan. Loppuun vielä purutyynyyn hyppy ja rauhoitus. Ne oli sitten semmoiset treenit ne. Kuvatodisteet:

Ilme kuvastaa pelin henkeä

Ihan tavan meininki, korvatkin pystyssä. Ei tunnu missään.

Lunta Pellossa!!

Huippu juttu, sanoo Tsabba!

Rássi fiilistelee

No, vielähän tähän maisemaan sais lisää lunta tulla, mutta iloitaan nyt tästä vähästäkin.

Vettä sataa, pysytään sisällä

Tsabba noutaa pirtissä

Tsaban ja Nukan viime kesän pennusta Varrista saatiin palautetta poroerotusaidalta, ja hienoa sellaista! Poika on kuulemma varsin komea ja touhuilee muina miehinä mukana. Pihallapysyvä, ja riistavapaa. Emän jäniskoirataipumus ei siis ole periytynyt ;) Mukava, kun kasvattaja ei ole liiemmin rohkaissut pennunostajia näyttelyihin, niin koirien päälle ymmärtävä tuttu oli kehoittanut viemään penskaa näyttelyyn. Kyllähän ulkomuotoarvostelukin on mukava saada, ainakin aikuiselta koiralta.

Tsaban ja Nukan penskat ovat nyt vähän reilu puolivuotiaita. Täytyy seurailla minkälaista sakkia ne ovat keväällä täyttäessään vuoden. Iita on sijokkinani tietenkin muutenkin mielenkiinnon kohteena, kunhan saa vähän ikää alle. Pietan ja Runnun lpk-penskoistakin kuuluu hyvää. Hyvinkään veljekset aloittavat Rämäpäät-ryhmässä pentukoulussa :D Suureena haaveena on, että pentue on terve ja saisin toista nartuista jalostuslainaan tulevaisuudessa. Tiedän jo mihin sukuihin yhdistäisin, ja josko niistä saisi vaikka yhden kotiinkin, hups!

Olen pohtinut Tsaban kisavireongelmaa, ja mahdollisesti otan eräästä vinkistä vaarin. Siinä tapauksessa en puhu/viritä sitä mitenkään ennen koetta. Jos se paineistuu innostamisesta, täytyy kai vain tuoda koira paikalle kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Paras kisavire ikinä Tsaballa on ollut Kemin ulkokokeessa, johon kieltämättä se sai valmistautua vapaasti, ja saapuikin kehän reunalle muille koirille kommentoiden. En kyllä muista miksi sitä ei sen kummemmin viritelty. Heittelin jotain nakipalasia sille joka tapauksessa. Olisi se ihanaa saada kunnon koesuoritus sillekin vaihteeksi.

Rássi treenailee nyt voi -liikkeitä, mutta ohjaajalla on tokoväsymys. Haluttaisi tehdä kaikkia muuta paitsi tokon ruutuja ja kaukoja. Tulisi edes lunta ja jäätä, niin voisi tehdä lumijälkiä ja treenailla ilmaisuja. Onneksi on kuitenkin lämmin halli!

On se vain

...helppoa kun on hyvä koira :) Minä kävin tokoissa kämmäilemässä oikein huolella, mutta Rássi teki parhaansa niin kuin aina. Mikä tuossa lajissa oikein on, etten osaa vähintään joka toisessa kokeessa olla lisäämättä omia kiemuroitani. Ja samoja luokkia olen jauhanut, uhh.

Siis Torniossa 26.11.2011, tuomarina Marja-Leena Hituri.

paikkamakuu         10 (oli kehään palatessani vähän vinossa vasemmalle ja etutassut sisäänpäin, what)
seuraaminen           10 (kuvankaunista, sanoi tuomari, ja päivän paras vasemmalle käännös...avo oli evl:n jälkeen kuiteski ;) )
liikkeestä maahan  10
luoksari                   9 (no tässä liikkuri sanoi "jätä koira" ja minä käskin koiran maahan.joo. siitä piste pois. koira ei yllätyksekseni pysähtynyt yhtä napakasti kuin yleensä, johtui varmaan alkusekoilun aiheuttamasta hämmentyneisyydestäni jollain tapaa. mutta siis merkille stop)
liikkeestä seis        7 (sanoin tosi huonosti käskyn ja aivan tunsin kuinka Rássi otti askeleita, höh. that never happens!)
nouto                    9,5 (tuomari loppupalautteessa kehui, mutta pikkuhyppy taaksepäin luovutuksessa ja hieman vino loppuasento vielä ottivat puoli pistettä)
kaket                    5 (no tämä oli nolo, ei siinä tapahtunut oikein mitään hyvää. treeneissä menny ihan normisti, mutta nyt unohin ottaa rennon alun ja jotenki Rássi oli jännittynyt ja jäykkä ja ENNAKOI prkle ekaa kertaa ikinä maahanmenon)
hyppy                    10
kokonaisvaikutus  10

175 p, 1-tulos ja TK2

Tuomari oli oikein asiallinen. Sanoi, että olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt lyhyesti. No, tietenkin jäi kiinnostamaan mitä muuta olisi sanonut. Joka tapauksessa sen sanoi, että koira on hyvähermoinen ja yhteistyöhaluinen ja meidän suhde on kunnossa. Ja palkintojenjaossa lähetti terveisiä Rássin kasvattajalle.

Mulla itellä ei mee kyllä yhtään putkeen Tornion hallissa. Ei ole mennyt yhdenkään koiran kanssa kolmesta. Rássin kanssa tietysti parhaiten, koska se haluaa tehdä minun kanssa mitä vain, tekee parhaansa ja nauttii. Tuomari ei turhan pitkään liikkeitten välissä selitellyt, vain tärkeimmät. Päivi Lamminen muuten edellisessä kokeessa veti kaikki liikkeet putkeen ja antoi palautteen vasta lopussa kaikista liikkeistä.

Tällä kertaa kokeilin ennen paikkamakuuta oikein kunnon rauhoittamisen lattialle ja ainakin tulos oli Rássin paras ikinä. Koskaanhan se ei ole noussut paikalta, mutta kaikkea muuta venkoilua on ollut aina siinä vaiheessa kun aika käy pitkäksi. Makuutin sitä hallissa häiriössä puolihuolimattomasti ja sitten otin sen ihan kyljelleen vielä. Siitä Rássi pääsee puolella sanalla takaisin vireeseen, joten se ei ole ongelma. Mutta paikkamakuun ja seuraamisen välinen ero toiminnassa on haaste. Pitäis löytää nappi, jolla koira kytketään puoliteholle ja sitten taas löysätään pari pykälää korkeammalle teholle.

No, joka tapauksessa Rássi oli kokeen jälkeen oma ittensä vaikka minua hermostutti niin että ääni värisi. Kotona koiralla oli virtaa kovasti jäljellä. Oisko sitten ollu se ylijäämävirta mikä paikkamakuussa ei ollu käytössä...

Luokkavoittaja ja sen kaveri ei-sinne-päinkään

Kuvassa luokkavoittaja oikealla :)

Piirinmestaruustokot Pellossa olivat ja menivät. Rássi ei ollut aivan parhaassa suoritustilassa, mutta silti Lammiselta 180 p, avo1-tulos ja luokkavoitto. Pisteitä meni omista virheistä, mm. huono ja kiireinen käsky seisomisen liikkeellelähtöön-> koira jäi napottamaan paikalleen, ja noutokapulan heitto kehästä ulos. Sitten tuo meidän murheenkryyni paikkamakuu, levottomuudesta vähennettiin tällä kertaa -2,5 p eli puoli pistettä vähemmän kuin edellisenä vkonloppuna. Sehän ei kyllä makuusta lähde, mutta vaihtaa lonkkaa ja on malttamaton. Kuulemma jännittävä kattella ;)

Sekä Rássi että Tsabba olivat kummissaan, kun rauhallinen kotihalli (jossa yleensä treenataan yksin) olikin täynnä ihmisiä ja kehänauhat ja kaikki. Että kotikenttäetua ei minusta ollut kuin hyppyesteellä. Se on liikkeenä Rássilla tutulla esteellä varma.

Tsabba sen sijaan ei herännyt tokotunnelmiin koko aikana. En saanut sitä todellakaan heräämään missään vaiheessa. Autosta ulos tullessa haukkui kyllä napakasti muut koirat, mutta hallilla se alkoi jo makoilla. Kehään mennessä tiesin jo varmasti, ettei sitä nappaa. Herkut se söi, muttei mitään normi "repusta löytyy palkat, nyt siis suorittamaan" -kiirettä. Tein kuitenkin kaikki liikkeet, joista siis kolmea lukuunottamatta kaikki nollia. Tsabban virettä ei vain saa ylös tuommoisessa kehänauhakoomatilanteessa. Miksi sitten tein kaikki liikkeet loppuun (kysyi tuomarikin)? -Koska sille ei voi oikein antaa periksikään. Pehmeän koirani tunnen ja tiedän, että seuravalla kerralla kun sitä ei kisassa nappaa, se yrittäisi vielä vähemmän. No, yllätyksenähän tuo ei tullut aiempaan kokemukseen nojaten ja vuoden totaalitauko kisaamisesta huomioon ottaen. Eikä se ollut millänsäkään kokeen jälkeen, heti illalla repeili kateudesta kun tein palauttavia Rássille. Ja niinpä sitten sai tehdä niitä koeliikkeitä kisojen jälkeen kotipihalla, eikä ollut riemulla rajaa.

Epiksien kautta uuteen nousuun. Liikkeethän se osaa voittajan tuloksen verran ja treeneissä on tosi innoissaan. Vielä kun treeni-into siirtyy kisatilanteeseen, niin hyvin menee. Agilitykisoissa tuli aikoinaan väsytettyä Tsaban into liialla treenillä ja kisaamisella, vuoden satunnaisemman treenin jälkeen into oli palannut.

Talvikuukausille ohjelma on hahmotettu. Rássille ei ollut mitään tarkoitusta tehdä TK2 -koularia, mutta nyt siis se on yhtä ykköstä vaille. Tämän vuoden puolella Lapissa on enää yhdet tokot, joihin olemme toisella varasijalla. Jos se ei onnistu, niin jätän ehkä koularin väliin ja helmikuussa mennään korkkaamaan voittaja.  Rássilla on niin pientä vaille tokon voittajan liikkeet valmiit, ja pari kk aikaa treenailla lähes pelkkää tottelevaisuutta. Pk-tottiksen eteenmeno on vaiheessa kohti varmuutta liikkeen tarkoituksesta, muuten tottiksen pitäisi olla liikkeiden osalta jokseenkin hanskassa. Keppien ilmaisua vahvistellan talvi, ja jos päässään mettäjäljelle keväällä kelien puolesta ajoissa, niin sitten pk-jälkikoe olisi seuraavana vuorossa ja tokot jäävät helmikuun jälkeen (pitkälle) tauolle.

Sirma käväisi Katin ja Àksun kanssa Pellossa. Pekka kuvasi Sirman lonkat ja kyynärät. Näyttivät ihan kohtuullisilta matkalla kohti Limanin tarkempaa syyniä. Vähän eroa lonkissa oli keskenään, mutta ei mitään järkkyä kuitenkaan. Erinomainen nukahtaja se on, ei voi muuta sanoa.

Àksu -pentu on oikein reipas ja nätti pikkupenneli. Mukavan sosiaalinen ja rohkea, kävi reippaasti leikkimässä Rássin ja Tsaban kanssa. Järkevältä ja tasapainoiselta vaikuttaa, ei arkaile ääniä eikä pintojakaan. Katin kertoman mukaan oli matkustanut vaivatta ja kotiutunut väliaikaismajoitukseen bernhardilaisen kaveriksi ongelmitta. Jännä nähä mitä siitä tulee :) Jonkinlaista lpk-kuumeilua on ilmassa, ja sijoituspentu pitäisi löytää sekin sitä odottavaan kotiin. Ensin sijoituspentu, sitten ehkä itelle jalostustoivein. Iso ehkä. Harrastuskaveria on Rássissa näillä näkymin ihan yllin kyllin.

Kuumeilua lisäävät kuvat K-pennuista. Tässä Jalo äitinsä kanssa. Sirma kurkistaa alhaalta ja Àksukin häärää Rokun kanssa taustalla. Roku on muuten raamikas kaveri, kehittyy ihan erityyppisesti kuin Jalo. Molemmat ovat mukavia pentuja, joskin tyypilliseen tapaan äänekkäitä :)