JK2 -kertomus

Muhos 29.8 2013 torstai-ilta. Kuuden koiran koe, joista neljä koirakkoa paikalla. Kaikki belgejä, yksi tervu ja kolme malinoissia. Jaoimme samalla itsellemme mestaruudet tervu-, näyttelymalinois-, urosmalinois- ja käyttömalinoisluokissa ;) Koulari 3/4 koiralle. Lähes tyven, viileä ilta. Maasto kuivaa KoskaLieSatanutViimeksiEnEdesMuista. Tuomarina Allan Aula.

Ensin tottis. Rássi ylivireessä, minä jännityksessä. Hakkui minua laukauksilla (haa, tätä ei ennen olekaan nähty), piti kuitenkin paikkansa varsin hyvin. Kaikki muu ihan jees ja korrektia, noutojen palautuksissa kapula pyöri suussa (haa, tämä on nähty tyyliin aina). Noutoihin lähtöäänet. Eteen meno puutteellinen, mutta yleisöystävällinen ja hauska. Koirasta näkyi vain hännänpää kun se tykitti suoraan pusikkoon eikä todellakaan pysähtynyt. Tuomariarvostelua Rássi oli kuunnellut tarkkaavaisesti pää kallellaan. T87.

Maastot alkoivat esineruudulla. Loistava, perfect 30 p. Pistotin sen suoraan ekalle esineelle, täydellinen palautus, suu ei käynyt yhtään. Toiselle pistolle painoi hyvällä työskentelyllä takarajaan, kääntyi vasempaan ja palasi vasenta sivua pitkin, sai hajun ja palautti esineen vasemmasta takakulmasta välittömästi. Minä: "Hieeeno koira!" Tuomari-Allu: "Hienoja olette molemmat!"

Jäljelle kiva jana, jolle tosin aioin koiran lähettää janapuun vasemmalta puolelta risukkoon ja tuomari kehotti kuitenkin vaihtamaan puun puolta, jotta koiran ei tarvitse painaa suoraan risukkoon. Good point. Jälki noin 5 m janan takamerkiltä. Koira eteni täydellisesti suoraan eteen, liina suoraksi täyteen 10 m ja ohjaaja perään. Jäljen kohdalla koiralla tuli epävarmuus. Se oli lähdössä vasemmalle, kääntyikin takaisin janalla ja tunnusteli oikeaa, päätti sittenkin lähteä vasemmalle.
Liina kiristyy täyteen kymppiin ja tuomari käskee takaisin janalle. Koira pyydetään takaisin niin kuin käsky kuului, liina jää kiinni kannon ympäri. Ohjaaja löysää otteen liinasta, koira palaa janalle ja lähtee hieman epävarmana oikeaan suuntaan. Nappaan kiinni liinasta ja koira lähtee etenemään määrätietoisemmin. Olipa jännittävää.
Hyvin onnistuin olemaan janalla passiivisena ja annoin Rássin tehdä työt. Siitä annan itselleni muutamia omavaltaisia pisteitä.
Eka keppi jäi niin kuin arvata saattaa. Loput nousivat mukavasti suorilla, nopeilla ilmaisuilla. No problem. Ei mitään ongelmia kulmissa. Koira jäljesti tyvenessä ihan jäljen päällä. Polkijan jalanjäljet nimittäin paikka paikoin erottuivat kuivassa jäkälikössä.
En palannut etsimään ekan suoran keppiä, vaan kaarsin autolla reilussa etuajassa luovuttamaan ne viisi koiran löytämää kepukkaa. Pisteethän riittivät enivei koulariin, ja mulle siinä tapauksessa tuloksella ei ole mitään väliä. Sunnuntaina nimittäin korkataan kolmonen.
M174. YHT. 261 ja kakkostuloksella JK2.

Olen minä kyllä erityisen viisas ja hauska otus!

Uutimia

Perjantaina oli aivan ihana ulkoilusää, lämmin tuuli ja puolipilvistä. Syötiin porukalla vähän hilloja ja Tsabba ilotteli uudistuneessa, karvattomassa kesälookissaan jänkävesissä. Mikäpä se siinä jos kesäksi turkin puottaa, samannäköinenhän Tsabba oli viimeksikin pennutuksen jälkeen. Se on itse kovin iloinen turkittomana.

Aiemmin viikolla Tsabba kävi uusimassa rokotuksiaan. Samalla ell tsekkasi Tsaban pentujen jäljiltä melkoisen likaiset hampaat ja minä tätä ilmiötä hänelle ihmettelin. Edellistenkin pentujen jälkeen Tsaban hampaat olivat aivan möhnäiset. Mielenkiintoista oli, että eläinlääkäri kertoi hampaiden yleensä olevan jopa sitä likaisemmat mitä parempi emo pennuilleen on. No, Tsabba tosiaan on todella hyvä emä, vaikka hampaat nyt täytyykin sitten putsauttaa taas pentuilujen jälkeen. Liittyy kuulemma hormoonitoimintaan ja sen semmoiseen.

Viikko sitten Rássi depytoi niinkin vierailla areenoilla kuin koiranäyttelyssä. Romanialaistuomari ei oikein käyttölinjaista tervua arvostanut ja paukauttikin sen KÄY-T:n pöytään. No, sillä me emme mitään tee, koska luonnollisesti H:ta olimme hakemassa. Kiitos kuitenkin handlerille! Minun kanssahan Rássi ei juokse muuta kuin seuraamisliikettä, mutta toisaalta se ei kyllä oikein malttanut seisoskella kehässä kun näki minut kehän laidalla. Mammaa tuli ikävä, ja ihmekkös tuo kun on niin tylsä laji :)

Näyttelystä porhalsimme suoraan Jan Vartiaisen tottissemmaan. Oikein hyvät kaksi päivää, selkeäsanainen ja ohjauksessaan looginen kouluttaja. Varsin järkeviä vinkkejä pk-tottikseen mm. hyppyesteitten taakse sijoittumisessa.

Noin muuten Rássi on käynyt melko tiheään puruissa, ja edistynytkin kivasti. Vieläkin se on vähän sekaisin, mutta parempaa kohti mennään. Tottis sujuu hyvin, semma järkeisti treeniä pikantisti. Peltojälki on sillä mallilla, että huonompaa kohti on menty joten siinä täytyy puhaltaa peli poikki ja vaihtaa alusta (jolla aloittaa alusta). Varmaankin käydään elokuussa saamassa vähän ohjausta peltojäljelle.

Hakutreeneissä on käyty sen verran, että Rássista tehtiin entinen rullailmaisija ja nykyinen haukkuilmaisija. Voi miksi en tajunnut tuota jo alunperin! Luontainen haukkuilmaisija, hyvästi välineurheilu ja ruokarasiat, nyt tarvitaan enää koira+pk-liivit+narupallot  <3 Metsäjälkikoepaikka Rássille on maksettu ja ilmottu, joten janatreeniä pukkaa treenimuistilistalle. Kai sille joku jälkikin pitäisi ajaa että näkee miten kepit nousevat. Vähänhän se juoksupeikko vaanii pk-koekalenteria, Rássi on juossut viimeksi tammikuussa...

 Uusia kuvia Petäjä-pennuista! On kyllä melkoisen samanhenkistä porukkaa :)

 L. Petäjä Njarga eli Koda, kuva Tapani Tanhua

 L.Petäjän Piekka eli Nemi, kuvat Annastiina Junttila

 L. Petäjän Käpälä eli Varri varrimaisemissa, kuva Joona Suihkonen

L.Petäjä Akmeeli eli Unna Dagolas Rakastajatar l.Tinkan kyljessä nukkumassa

Ja vielä yksi Unnasta, kuva Sanna Rautio

Kuvaterveisin,

Loihakka Petäjä Akmeeli "Unna", kuvat Sanna Rautio

Unna kohta 12 vko, pikkupennun pyöreys on jo katoamassa

Prinsessat levolla

Unna ja Tinka

Hiekkaa kuonossa part 1

Loihakka Petäjän Käpälä "Varri", kuvat Joona Suihkonen

Hiekkaa kuonossa part 2

Kuunnellaan vain toisella korvalla?

HK1

Tiistain iltakokeessa Rássin kanssa korkattiin haun osalta koeura. Tottis oli Heikinharjun kentällä ja maastot Hiukkavaaran takana.

Tottiksessa jo totuttuun malliin koevire oli älytön. Ois ehkä pitänyt ottaa alas sitä jollain, mutta millä. Paikkamakuussa kuului ääntä ensin niin kuin arvasinkin, mutta rauhoittui pian hiljaiseksi. Tai sitten en vain kuullut, koska seuraamiskaviota suorittava lpk haukkui suoraa huutoa. Sen seuraamiset jäivätkin sitten lyhyeen ja valitettavasti koe epäonnistui heidän kohdallaan tällä kertaa. Me jatkoimme lyhyehkön paikkamakuun jälkeen seuraamiseen, jossa siis kerta kaikkiaan koira äänteli alussa. Piru kun ei siihen voi puuttua kokeessa, eikä sitä myöskään tapahdu kuin kokeessa. Ylivireisyydestä johtuen seuraaminen oli muutenkin normaalia huonompaa kun ei keskittyminen tietenkään ollut ihan parasta. Rássi rauhoittui kuitenkin kaavion edetessä, teki nopean istumisen ja ok maahanmenon. Noudoissa alkoi taas nostaa virettä, ja A-esteellä olikin sitten siinä tilassa, että huudahti lähtiessä ja palautti komeasti hypyn kautta. Sieltä vielä nätti palautus eteen, ja puutteelliseksihan se meni. Eteenmeno oli aika huikea, siinä taas ylivireisyydestä ei ole haittaa :D Kaikki muu A-esteen yli noutoa lukuunottamatta erinomaista, joten tottis 93 p.

Henkilöetsintä olikin aika hazardi lähtökohtaisesti. Olin itse hyvin huonovointinen. Oli niin paha olo, etten voinut juoda mitään ja aavistelinkin että kysessä ei ollut mikään jännittäminen vaan oikein sairastaminen. Rássin kokeita edeltävät reenit menivät melko lailla niin kuin niitten ei olisi pitänyt mennä. Kolmen viikon treenitauko hausta oli varmaan tehnyt tehtävänsä ja se lähti treeneissä kahdesti ekalle pistolle rulla suussa. Kolmannella yrityksellä ylimääräiset höyryt oli purettu ja homma alkoi luistaa. Ja tämä oli siis kesän eka kerta kun ilmaisun kanssa on ollut ongelmaa, vaikka sitä on pistotettu helteellä kunnon äärirajoilla ym. paikkaa, jossa olisi voinut sekoilla ilmaisussa.

Hyvä puoli Rássilla on, että se pystyy tekemään hyviä pistoja ja etsii maalimiehiä hyvällä motskalla, toiminnassa nopeutta löytyy. Koe alkoi kuten pelkäsinkin mutten toivonut, rulla suuhun ja pistolle. Koira kuitenkin etsi maalimiehet, eikä tehnyt valeita. Ekalla pistolla näin koiran käytöksestä että kävi maalilla, joten ei ongelmaa. Näyttö hyvä. Toisella puolella heti olisi löytynyt toinen maalikin, mutten hyväksynyt ilmaisua kun en kerta kaikkiaan tiennyt juoksiko se vain rulla suussa vai ilmaisiko. Kuulin kuitenkin, että maalilla oli käynyt. Vaihdoin taas puolta ja sitten alkoi koiraki pelittämään. Radan kolmas maali, meille toinen ukko nousi ihan mallikkaasti. Huh! Ilmaisu niin menee vaihtoon. Alunperinkin siitä olisi pitänyt tehdä haukkuva, kuten minua silloin kehoitettiinkin tekemään. Enkä edes oksentanut, vaikka nieliksitytti tuossa vaiheessa iltaa jo kovasti.

Esineruutu oli ensin ihan kummallista juoksentelua. Lähetin sen toisen kerran, ja sitten se rupesikin töihin, etsi ja toi samantien esineen nätillä luovutuksella. Tuomari arvioi ettei se heti tiennyt mistä oli kyse, ja siltähän se näytti. Tein sille kuitenkin ennen ruudulle menoa autolla esineen haun läheltä vihjeeksi, mutta niin vain kävi tässäkin jotain mitä treeneissä ei koskaan. No, jotain pistemenetyksiähän siitä tuli, muttei epäonnistumista kuitenkaan.

Maastot kaiken kaikkiaan 194 p. Yhteensä 287p ja 1-tulos. Lopputulemana suurimmat ongelmat olivat tottiksen ylivireisyys ja maastossa rullan kanssa toimiminen pistolle lähdettäessä. Ukothan se kyllä etsii ja näytöillä käyttäytyminen oli kovin jees ja hallinta hyvä. Jos Rássi hakukokeita jatkaa, se ilmaisee jatkossa haukkumalla. Tällä hetkellä vain tilanne on se, että purutreenejä ja hakutreenejä on vaikea saada sopimaan samalle viikolle. Kummatkin kun ovat säännöllisen epäsäännöllisinä päivinä.

Helteitä on viimeiset pari päivää piisannut. Lapinkoira viihtyy ulkona varjossa, kun taas belgi on läähättänyt siellä missä minäkin olen eli tässä tapauksessa maannut sairaana mahataudissa sisällä.

Viisas koira etsii varjoa.

Nappisilmä

Omaan kotiinsa viikko sitten muuttanut Unna lähettää kuvaterveisiä :) Kuvat Henri Sarkkinen.

Unna ja hyvä kaveri "isosisko" Tinka

On se melkoinen nappisilmä!

Unna on ollut uudessa kodissaan reippaana, ja ehtinyt jo tehdä vähän tuhojakin. Vilkasliikkeinenhän tämä sijoitustytteli oli jo äitinsä helmoissa, ekä vauhti ole ainakaan hidastumaan päin. Samoin Tyyne on jo kotiutunut ja ruoka alkanut maistua ulkotöiden jälkeen. "Hevostytöllä" puuhaa riittää omassa pihapiirissä :)

Kodastakin on uutisia kuulunut. Poika on aloittanut maailman valloituksen karavaanarina, paimentolaiselle oikein sopivaa hommaa kerta kaikkiaan. Perheen lapsienkin kanssa yhteiseloon on jo toteltu pikkuhiljaa. On siinäkin omat kommervenkkinsä, kun lapset ovat pieniä ja pikkukoiran hampaat teräviä. 

On tosi mukava kuulla pentujen sopeutumisesta omiin koteihinsa. Ainahan niistä vähän huolta kantaa kun käsistään laskee. Vaikka tietääkin, että hyviin koteihin pentuset menevät ja varmasti pärjäävätkin. Onhan nuita itekkin hakenut ja omaksi ovat kasvaneet :)

Rássi on lopettanut sairauslomansa purutreeneihin (ehkä minäkin vielä joskus opin). Sen lisäksi on keskitytty hinkkaamaan perusasentoa taaemmas (miten se voikin liukua aina eteenpäin...) ja uuden supermagneetin turvin otettu magneettipallo tueksi seurauttamispaikan korjaamiseen. On se mainio juttu tuo magneettipallo, vaikka sitä hifistelynä on pidettykin. Kiitos siskon sain alkuperäisessä pakkauksessa mukana olleen magneetin tilalle supermagneetin, alkuperäinen kun irtoili aika hanakasti ja lopulta toinen puoli sitten katosi lopullisesti.

Tsabbakin on tottistellut, jopa PK-A:ta on rynnistetty molempiin suuntiin. Fyysinen kunto sillä ei varmaan pentujen jäljiltä vielä ole kohdillaan, mutta liikkumallahan se kohenee. Olen juuri tajunnut, että Lappalaiskoirien erkkarin tokoon voisinilmoittaa Tsaban. Erikoisnäyttelyhän on syksyllä täällä Oulussa.

Tiistaina kävin talkoilemassa jälkikokeessa, jossa elämyksiä tarjosi hirvi tömistelemällä kesken tottiksen kentän halki! Olipa äimistyttävä hetki! Ehkä kuitenkin vielä äimistyttävämpi tottista parhaillaan suorittaneille koirakoille. Onneksi herpaantumisesta seuranneita pistemenetyksiä suurempia vahinkoja ei sattunut kellekkään. Ei edes kohti ampumista juosseelle hirvelle, joka ehkä halusikin näyttää ettei starttipistoolia tarvitse pelätä ;)

Menneen viikon uutiskatsaus

Äitiystohinoissaan Tsabba jätti 6 -vuotissynttärinsä juhlimatta viime lauantaina, ja lähteekin sen sijaan synttärijäljelle vasta tänään. Kepeistä/esineistä luvassa true herkkuja :)

Petäjä -pennut siis lähtivät emonsa hoteista kohti uutta elämää viikonlopun aikana. Lähtötunnelmat tässä:

Sijoitustytteli Unna

Vallaton poika Varri

Äitinsä tyttö Tyyne

Pörröinen Nemi

Karhunpoika Koda

Nappisilmät pikinokat eivät edelleenkään juuri kuvista erotu, mutta tunnelmat niinkin :) Toivottavasti pennuista saadaan kuulumisia matkan varrelta tänne blogiinkin. 

Oikein hyvää elämää pennuille toivon ja toivottelen!

Isommat koirat sen sijaan iloitsevat lattioille palanneista matoista, ja ehkä rauhastakin ;) Pennut lähtivät niin nopeasti 7 viikkoa täytettyään, ettei Rássikaan tällä kertaa jäänyt ikävöimään menetettyjä leikkikavereita kuten viimeksi Loihakka K-pentujen viimeisenä lähtenyttä porokoiraurosta. 

Rássin PAJÄ 8.6 jäi suureksi harmikseni väliin, koska se loukkasi vasemman etujalkansa jossain tuntemattomassa kohdassa metsäjäljellä. Maasto oli sen verran ryteikköistä, että varma en ole missä haveri sattui. Vuohisanturaa on loukannut ja rannettaan sen verran, että määrättiin viikon liikuntakieltoon. 

Taluttimessa ulkoilu alkaa jo toisena päivänä olla melkoisen haastavaa. Koira vaikuttaa palanneen nuoruusaikoihin ja tempoilee hihnassa kuin villivarsa ikään.

Harmittaa ihan vietävästi tuo avo:n missaaminen tässä vaiheessa kesää, seuraavia kokeita ei ihan heti ole tarjolla. Viimeinen kisanomainen jälkikin meni tietysti tosi hyvin. Nyt on heti jo sellainen ei-huvita-metsään -tunnelma. Mulla itsellä tuo treenimotska on niin sidoksissa suunniteltuihin koepaikkoihin. No, minkäs teet ja koira terveeksi, tietysti.

Tsabankin pitäisi varmaan treenailla tokoa, eikä jälkeä. Noin jos kokeita ajattelee. Se on vaan niin hauska jäljestäjä. Aivan pikkujäljen ajelin sen kanssa eläinkoemielessä viime viikolla ampumaradan vieressä juuri ukkosen alettua. Loppuun asti mentiin, vaikka vähän se pysähteli ja kysyi, että Really? Halusin katsoa pystyykö Tsabba keskittymään jälkeen äänihäiriössä, mutta onhan sille tietysti sen verran jälkeä tehty, että johan se jälkeä painelee vaikka ensin paukkui ja sitten jytisi.

"Auto on turbo, kuski on urpo"

Liittyy asiaan :D

Kuvat Tarkatan -leiriltä 24.-26.5 2013 by Annina Tikka:

ja Tarmo Aintila:

Rássi sai synttärilahjaksi purra kahtena päivänä Jan Skogsterin hihaa, kirjaimellisesti koska omaa ei ole. Oli ekat purut Tarkatan -leiriä lukuunottamatta sitten kesän 2011. Synttäripuruista ei ole kuvia, ja ehkä hyvä niin ;) 

Kaksi liinaa (liikaa), liinojen (epätoivoinen) käyttö, ohjaajan (huono) motoriikka ja nopea koira ei ole oikein toimiva paketti. Tai just siihen pakettiin koiraa ei ohjaaja saanut. Muuten ois suunta ollut vartioinnin opiskeluun, koskapa puruote on mikä ja on ja sillä mennään. Plääh, ihan paska laji, sopii mulle yhtä hyvin ku agility eli ei lainkaan ;)

Pennut on punnittu madotuksen kunniaksi ja todettu kovin tasakokoiseksi porukaksi. Isoimmat pennut Käpälä (Varri) ja Piekka (Nemi) painoivat n. 500 gr enemmän kuin keskenään varsin saman painoiset kolme sisarustaan.

Nappisilmät In jail

Ja portit aukesivat!

Things happen

Kaikenlaisia uutisia on päivittämättä. Aloitetaan vaikka P-pentujen isästä Karvapallon Roihunpolttajasta, joka kävi luonnetestissä. Osa-alueet ja pisteet oikein mukavat yhdistelmää ajatellen:

1 Toimintakyky

+1 Kohtuullinen 15

2 Terävyys

+1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua 1

3 Puolustushalu

+1 Pieni 1

4 Taisteluhalu

-1 Pieni -10

5 Hermorakenne

+1 Hieman rauhaton 35

6 Temperamentti

+2 Kohtuullisen vilkas 30

7 Kovuus

+3 Kohtuullisen kova 24

8 Luoksepäästävyys

+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45

9 Laukauspelottomuus

+++ Laukausvarma

Tulos 151 - 10 = 141

Kellokas Heavy Joikia yritettiin astuttaa, mutta oletettavasti juuri tärppeihin ei päästy yrittämään kaikenmaailman kiireiden vuoksi. Essi haki Juskankankaalta Loihakan lapinporokoira-vahvistuksen, neidin nimeltä Juskankankaan Luhtalemmikki eli "Jaska" vaan. 

Rássi kävi Tarkatan-leirillä ja tutustui "serkkuunsa" Tarkatan Mokkaan eli Muikkuun 7 kk. Hienosti kävi leikit yksiin ainakin vielä tässä vaiheessa. 

Rássi, Kati, Muikku

Pennut ovat täyttäneet jo 5 viikkoa, kuudetta mennään. Ääntä löytyy koko ajan lisää, eikä pentujen omille alueille ole enään menemistä ilman pitkiä housuja. Sen verran tiukasti tulee jo hammasta nilkkoihin joska puolelta. Rássin leirin ajan pennuilla oli hoitajat täällä meillä asumassa. Hyvä kokemus sekin pennuille, että ruokaa ja huolenpitoa tulee vieraammiltakin. 

Kuva Tarmo Aintila

Pentujen puuhapäivä

Pennut elävät nyt sitä vaihetta, kun oma tila ei enään riitä, vaan portista pitäisi karata ulos aina kun voi. Toisaalta suuressa maailmassa meinaa salpautua henki, kun tulee niin paljon uutta. Sinne se on kuitenkin pennun mieli.

Lauantaiaamuna L. Petäjän Käpälää käytiin katsomassa koko oman perheen voimin. Pentu olikin lähes ainoa, joka jaksoi seurustella vieraiden kanssa. Loput nukkuivat päiväunia. Iltapäivän helteisiin lähdettiin ulkoilemaan oikein autokyydillä metsään. Järjestelyt häkeissä ja boxeissa eivät oikein onnistuneet pentuja mielestä sinne päinkään, joten menomatka oli varsin työläs. Lisäksi yksi tytöistä oli kuolannut matkapahoinvointia. Onneksi paluumatkalle ymmärsin järjestää olot joukkuetta miellyttävällä tavalla, ja matka kotiin päin sujuikin jo rauhallisesti pötkötellen hiljaisuuden vallitessa, eikä kellään ollut huono oloa.

Tänään ulkoillaankin pentujen kanssa ihan nurtsilla vaan. Rássi veti hyvän setin perjantain hakutreeneissä, joten PAHA näyttää todennäköiseltä pikemmin kuin arvasinkaan. Ei ikinä suorapalkkaa, vasta viimeiseltä maalilta patukka, ja melkosen kaavamaista treeniä, siitä meijän Rássi tykkää :) Oli hankala maasto perjantaina, ja jouduin pistottamaan vaikeampikulkuisille jänkätöppäreille normaalia tiheämpää. Siinäpä tulikin esille koiran peruskunto, joka tosiaan voisi olla parempi. Viimeiselle pistolle koira lähti jo Rássiksi rauhallisesti,ja ilmaisullekin oli maalilta lähtenyt hetken henkeä vedettyään. Uintitreeniä on siis luvassa kunnon kohottamiseksi. Ja tälle illalle peltojälki.

Sini muiden muassa oli mukana metsässä kuvaamassa pentuja, tässä muutamia näpsyjä:

Käpälästä hyvä otos!

Piekka

Akmeeli ja Käpälä Sannan sylissä

Akmeeli

Njarga boxissa varjossa

Piekka

Tsabba hoitaa Saran matkapahoinvoinnin pois

Väsyttää, on kuuma

Välillä tankataan

Njarga käpyjen keskellä

Vasemmalta Sara, Njarga, Akmeeli, Käpälä ja Piekka. 

Ja kotiin kun päästiin nin otettiin lounastarjoilut ilolla vastaan.  Kyllä reissussa tulee nälkä!

Poseerattuja kuvia

Loihakka Petäjä Njarga

Loihakka Petäjän Sara

Loihakka Petäjä Akmeeli

Loihakka Petäjän Käpälä

Loihakka Petäjän Piekka

Rássi on aloittanut hakukauden. Eka treeni oli neljä maalia, irtorullat, jokaiselle näytölle roikuin liinassa. Siitä on neljä päivää aikaa, enkä enään muista oliko apuja ja mitä muuta. Huolestuttavan kehno muisti ihmisellä ja koiranohjaajalla. 

Toinen treeni oli pelkällä kiintorullalla valmiit maalit etukulmiin L:ien päihin. Normisetti. Kolmas oli tyhjä ja olikin pitkä pisto. Pikkasen piti karjahtaa että palasi pistolta minun luokse keskilinjalle, eikä mennyt suoraan toiselle puolen omin neuvoin. Sitten yliheitto, ääniapu ja suora pisto. Kaikki ilmaisut jees. Viimisellä oli ottanut rullan, mutta päättänytkin virvoittaa itseään juomalla jängästä vettä, napannut sitten rullan uudestaan suuhun ja eikun töihin :) 

Rássi roiskii nyt rullaa suustaan eteen tullessaan ja siihen varmaan pitäisi puuttua.