Näytelmäturistina

Kävin piiitkästä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä ihan asiasta tehen. Matkaa kotoani näyttelypaikalle kertyy noin 600 m, seikka joka ilman muuta vaikutti näyttelyn vetovoimaisuuteen. Pari tuntia hujahti mukavasti slk- ja lpk -kehiä seuraten. 

Suomenlapinkoirissa kehässä oli Tsaban vastikään kotia vaihtanut veli Kellokas Hunga eli Humppa. Aivan hurmaava maalaiskoira, joka on tehnyt vaikutuksen uudessa kodissaan pihassapysyvyydellään ja upealla luonteellaan. Uuden emännän kanssa Humppa oli ehtinyt hetimiten käydä jo luonnetestissäkin. Näyttelyssä koiran  useammalla kilolla hoikistunut olemus palkittiin EH:lla ja hyvällä arvostelulla. Turkilla se hävisi paremmat sijat ja eihän se toki parhaimmillaan karvanlähdön jälkeen ollutkaan. Kovasti Humppa oli Tsaban urospentujen mallinen, varsinkin Moskun, samanlaisesta päästä ja taittokorvista johtuen.

Tuomarina slk:lla oli Jari Fors, tymäkästi puukko vyöllä roikkuen. Lpk:t arvosteli Hannu Talvi. Lapinporokoirakehästä mieleen jäi komea ruotsalainen valiouros, joka veikin kolmen uroksen joukossa sertin ja valmistui myös Suomen muotovalioksi. 

Muutoin aika kului lpk -kehää odotellessa mm. laikoja seuraten ja kennelnimiasioita pohtien :) Kyllähän suomenpystykorvien ja muiden perinteisten metsästyskoirarotujen nimet näyttelyluettelosta luettuna ovat koiran käyttötarkoitusta ja alkuperää kuvaavia, sekä sanoisinko suomalaiskansallisia. Kehässä ovat Söpö, Raisa, Riitu, Elmeri ja Kasperi. Ei mitään monimutkaisia suopursunhohteentalvenriitteenkoskikarpalonhajunmakuhohdevarjonhäivähdys, niin kuin lappalaisilla useasti :) Ja etuliitteetkin ovat mallia Jahtijaakon, Karhunpyytäjän ja Koppelonhaukkujan. Asiaa. Näyttelyn ROP oli kuulemma ollut suomenajokoira Juntti. 

Näytelmänseurannan jälkeen kipaisin omat koirat kotoa ja matkasimme kipin kapin uimareissulle. Polkaisin molemmille jäljet vanhenemaan menomatkalla. Tsabba veti janalta loppuun saakka vapautuneesti, ekaa keppiä se ei meinannut jaksaa paikallistaa, mutta löytyihän sekin. Rássin jäljelle laitoin Sportstrackerin päälle vasta ajovaiheessa, koska jälkeä polkiessani unohdin. No, lopulta unohdin ottaa sen pois päältä, joten kotona matkaa näytti kertyneen 6 km...

Muuten Rássin jälki oli ok, mausteena yksi pieni herpaantuminen. Rássi oli ilmeisesti vähän sivussa tai jäljellä oli jotain jännittävää harhaa, koska se yhtäkkiä käännähti takaisin ja varmisteli hetken matkaa takajälkenä ennenkuin kiepsahi taas menosuuntaan ja matka jatkui häntä heiluen. Kepit tosi hyvät, mutta niinhän ne on aina kun oma jälki+omat kepit. 

Päivitys

Onpas hankala alkaa blogin päivitys parin viikon tauon jälkeen. Jos nyt alkuun toteaisi, että meidän treenailuja ovat sotkeneet ainakin kolaroitu menopeli, reissutyö ja molempien koirien juoksut. Tsabba on edelleen juoksussa, tärpeillä itse asiassa. Seuraavat juoksut siis sille odotettavissa ensi keväänä maaliskuussa. Sijoitustytteli "Tsaban tytär" Iitan terveystarkkeja on nyt suunniteltu seuraaviin Roi:n joukkotarkkeihin lokakuun loppuun.

Rássi on jälkeilyn ja tottistelun lisäksi käynyt Reija Niemisen erinomaisessa kaksipäiväisessä hakukoulutuksessa Kemissä. Rássi tekee hyvää risteilyä, uppoaa syvälle pistoille, tekee suorat pistot ja etsii maalit. Hyvät tyhjät. Häiriötä se ottaa vieraista ihmisistä ja maastoista, seikka joka näkyi ilmaisuissa tai paremminkin niitten puutteessa. Ei ottanut sen paremmin irtorullaa kuin kiintoakaan, ei itse asiassa edes yrittänyt, vaan jäi maalimiehelle tarjoamaan mm. maahanmenoa :) Samaten häiriö vaikutti rullan tuontiin väkijoukon läpi, rulla tipahti suusta kun olisi pitänyt tulla ihmisten vierestä/läpi minun luokseni keskilinjalle. Kummatkin reaktiot ovat täysin tuntemattomia tuttujen maalimiesten kanssa tutuissa maastoissa.

Samalla tavoin Rássi on tipahtanut konseptista tunnarissa liikkurin tullessa mukaan kuvaan ja jäljellä kun polkija olikin vieras. Maalaiskoiran elämää ja treeniseuran puutetta, jonka onneksi saa kyllä aina kilometreillä korjattua.

Vaihdan varmaan sille norskirullan ruotsalaisen tilalle jossain vaiheessa. Ei pitäisi olla mikään ongelma kun koira ylipäätään rullailmaisun osaa. Koulutuksessa pimeitten ratojen ja kisaohjauksen niksien lisäksi teimme Rássille ilmaisutreeniä painottaen käyttäytymistä maalimiehellä. Ensin koira maahan näytöllä ja sitten maalimiehen haastava homma on "puolustaa patukkaa hengellään". Maalimies provosoi koiraa mm. heiluttamalla patukkaa kädessään muttei missään nimessä anna koiran saada palkkaansa ennen ohjaajan lupaa. No, Rássi on sen verran nopea, että maalimieheltäkin vaaditaan nopeat reaktiot, mutta äkkiä koira tuon toisaalta erehdyksen ja pettymyksen kautta oppii. Ainakin aina yhden treenin aikana. Nyt viikonloppuna kokeilimme tätä treeniä ja täysin oli taas unohtunut koiralta saiko siihen patukkaan syöksyä vai ei. Seuraava vaihe treenissä on palkkaamaton maalimies eli kun koira odottaa sievästi maalilla ohjaaja kutsuukin koiran sivulle, ja siitä pallolla tms. palkaten lähtee kuljettamaan koiraa takaisin keskilinjalle.

Tuli taas niin paljon asiaa viikonlopussa, että onneksi palautelomakkeen kautta muistaa oman koiransa jutut. Loppukin uusi tieto varmaan jää johonkin ei-niin-aktiiviseen kansioon ohjaajan päänupissa. Yhtenä tärkeänä muistettavan asiana maalimiesten kunnollinen piiloutuminen, maastokuvioiset vaattet/viitat ja maahan lätyksi painautuminen ja vaihtuvat piilot/treenit.

Treenisuunnitelmaa jatkoon. Kemissä kouluttajan lisäksi  koko muukin porukka oli  erinomaista seuraa ja märissä olosuhteissa asenne kohdallaan :)

Muuten Rássi oli oma loistava itsensä Kemin reissulla(kin). Majapaikassa se otettiin autosta talon sisätiloihin vasta lähempänä ihmisten nukkumaanmenoaikaa perheen neliviikkoisten koiranpentujen temmellysrauhan vuoksi. Hetken aikaa Rássi viitsi makoilla sille osoitetulla paikalla, sitten se jo hellyydenpuuskassaan hyppäsikin perheen isännän päälle sohvalle makaamaan. Epäilin muuten että virtaa olisi ollut hallitsemattomuuteen asti koiran päivän kuluessa lähinnä autossa odottaen, mutta kai se on aikuistunut ja yllätyksekseni käyttäytyi aivan asiallisesti. 

Seuraavan viikon vietimme edelleen reissun päällä ja molemmat koirat saavat kyllä vähintään arvosanan 10+ hotelliasujina. Vaivattomia reissukavereita. Tsabba nyt oli aivan professionaali. Kun olin aamulla saanut meikattua itseni työkuosiin ja keräilin salkut kainaloon, pieni vaalea siirtyi sängyn alle nukkumaan. Että hei hei vain sinulle, mie pärjään kyllä oli sitten koti tai hotelli :) 

Merkkipäivä, hellepäivä

Elviksen kuolemasta tänään 35 vuotta! Päivä on myös tämän kesän ehkä kolmas hellepäivä, ja minun synttäripäivä :) 

Lipsautin vahingossa päivällä avaimet kuistin alle lattian rakojen välistä. Hermo kiristyi kun en löytänyt mitään sopivaa välinettä, jolla onkia avaimia ylös. Sitten tajusin, että minullahan on koira koulutettu etsimään kadonneita esineitä. "Pistotin" Rássin terassin alle. Eka pistolla se arveli, että täälä on kuule liian ahdasta, tunki itsensä kyllä terassin alle, mutta pungersi saman tien takaisin. Toisella pistolla se nuuskutteli äänekkäästi dörttiä ja palasi avaimet suussa auringon valoon! Jesh! Kyllä kannattaa kouluttaa koiraa :)

Rássilla alkoi juoksut alkuviikosta. Huono juttu sikäli, että tänään ois nyt sitten ollut tokoepikset Roissa. Hyvä juttu sikäli, että se on ilmoitettu 30.9 jälkikokeeseen. Nyt voisi sitten juoksujen puolesta ilmota sen myös lokakuulle hakukokeeseen jännittämättä sitä puolta. Olemme varasijalla Kemiin Reija Niemisen hakukoulutukseen, mutta siinä vaiheessa Rássin juoksut taitaisi olla ihan loppusuoralla menossa. 

Rássille on tehty nyt kolme vierasta jälkeä peräkkäin. Se alkaa olla taas varmempi ilmaisuissaan ja muutenkin. Ero minun itse tallomaan ja vieraan tallomaan oli yhtäkkisesti melkoinen. Koira ravisteli vieraalla jäljellä ennen keppien ilmaisua, ja oli muutenkin monella tavoin epävarman oloinen. Toisaalta itsetallotuilla se on ollut tosi hyvä. Jokainen vieras jälki on nyt kuitenkin ollut huomattavasti parempi. Tuli varmaan tehtyä ennen kokeita ylipäätään aika paljon jälkeä, ja suurimmaksi osaksi itse tallottuja. 

Jäljen treenaus on kyllä ollut nyt tapahtumarikasta. Sunnuntain jäljen talloi vierailulla ollut lähisukulainen, jonka ohjeistus jäi mitä ilmeisimmin vajaaksi. Kaikki kuusi keppiä olivat ensimmäisellä 150 metrillä, ellei jopa tiheämmässäkin.

Eilisellä jäljellä treenikaveri eksyi metsään jäljen tehtyään. Itse jälki oli kyllä hyvä, vaihtelevassa maastossa ja pari kulmaa. Jos olisi ollut kokeneempi koira, olisi voinut ajaa vielä eksymäjäljen varsinaisen jäljen perään. (Onneksi kaveri löysi talon ja sai sieltä koordinaatit ja vettä juodakseen, oli nimittäin kuuma päivä kävellä pikkasen reilu tunti metsässä)

Hakutreeneissä olen keskittynyt korjaamaan taaksepäin kaartuvia pistoja. Mieleen muistui kyllä Halinin Villen neuvo, pitää kiinnittää huomiota mihin suuntaan koiran lähettää. Seuraaviin hakuiluihin on sitten jo ohjelma mietittynä. 

Sillä aikaa kun innokkaammat ui, Tsabba tarkastaa tulisijat mahdollisen lisäravinnon löytymisen varalta.

Ihana kesäilta :)

Huomenna menen tuomaroimaan tokoepiksiä Kittilään. Periaatteessa Tsabba voisi osallistua voittajaan, jos joku toinen tuomaroisi sille. Itse asiassa liikkurikin kyllä riittäisi. Täytyy vähän katsella paljonko koiria ylipäätään osallistuu ja kuinka myöhään menee.

Hyvää Synttäriä sulle!

Hakua

Onhan nuista briarditytöistä pakko tulla hyvälle tuulelle :D

Tämmönen näky oli perjantaina ekana vastassa hakuilupaikalle tullessani. Kuvassa ne ei kuvan laadusta johtuen näytä niin kaksosilta, mutta paikan päällä siskokset olivat niin samiksia, niin samiksia :)

Tulin vähän myöhässä, joten muut olivat jo ehtineet tallata alueen. Autokin jäi siinä sitten ihan keskilinjalle vievän polun viereen. Rássi sai auton perässä siis nostaa ittiään oikein huolella omaa vuoroaan ootellessa. En tiennytkään sen osaavan ulvoa...

Molemmissa etukulmissa suorapalkkamaalit, palkkoina ruokarasiat, toinen maali kevythäkissä ja toinen pressun alla. Keskilinjalle Rássi tuli pettävän hallitusti. Ekalta pistolta (se tekee kaikki pistot vinoon oikealle ja kaartaa sieltä taaksepäin vasemmalle, höh) tuli lähes haukkuilmaisu kaupan päälle välittömästi kun Rássi sai hajun. Toinen etukulma jees, tarjosi maalille jopa saman tien makuun.
Sitten kaksi tyhjää, ekan teki tapansa mukaan "taaksepäin" ja ihan rajalle asti. Toinen oli parempi. Heitin sen suoraan keskilinjalta toiselle puolen, sen suhteen ei ongelmaa.
Seuravaksi laitoin koiralle kiintorullan kaulaan ja kaksi viimeistä maalia olivat ilmaisumaaleja, loppupalkkana patukkaa. Halusin suoremman piston, joten eka valmis ääniavulla. Toisella valmiilla maalilla Rássi mietti hetken mitä tekisi, otti sitten irtorullan ja kiidätti minulle. Näytöt hyvät.
Haku on niin Rássin laji jos joku.

Tänään teimme parit omatoimitunnarit pihalla, Rássilla kumpikin erinomainen. Toinen kymmenestä metristä ja toinen ehkä neljästä. Tsabba oli kiireinen, nosteli vähän vääriä ilmaan työskennellessään, mutta toi oman harvinaisen haipakkaa kyytiä. En ole huolissani sen hoppuilusta. Kiireen saa varmasti karsittua ennen kokeita pois, intoa sille on hankalampi lisätä.

Loppukevennyksenä Rássi marjastaja tältä aamulta. "Ai sie löysit näin hyvän marjapaikan! Minäpä tulen tähän kaveriksi. Ootko muuten huomannu miten paljon helpompi näitä on kerätä makuultaan? Miten niin samalla mättäällä hankala kerätä??"

Marjahommia

Tänään monen tunnin marjareissu koirien kanssa. Ihana ilma, lämmintä ja leppoisaa tuulta. Tsabba kävi omaehtoisilla porojen paimennusreissuilla kolme (3) kertaa, joten sille tuli extrapaljon liikuntaa. Rássi ei viitsinyt olla niin tottelematon, joten se pääsi vielä uimaan marjastusreissun jälkeen.

Sammakko loikki meidän reitille

Emmie mitään poroja enään ku täälä vain tutkin pusikoita

Tsabba Marjastaja

Rássi Marjastaja ja Tsabba Marjastaja, lämmintä on ja öttiäisiä

Kyllä me mustikoita löydettiin!

Sekalaisia treenejä

Tarkoituksena hallille mennessäni oli ottaa Rássille hyppytekniikkaa ja Tsaballe pientä tokojuttua. Kokosin hyppytekniikkaa varten esteitä kun huomasin, että hallin remontin vuoksi kepit, putki, keinu ja pussikin olivat ihan siinä hollilla. Pikku ratahan siitä syntyi sitten ja aivan kerta kaikkiaan agitreenit :)

Rássi on Nasten jälkeen ensimmäinen koirani, joka ei ole käynyt ohjatuissa agitreeneissä. Mielestäni sen kyllä näkee sen hypyissä. Tein sille ensin pelkkää suoraa ja kaartuvaa hyppyrataa kuuden jalan väleillä ja matalilla rimoilla. Suoritus parani koko ajan, joten palkaksi se pääsi tekemään (hulluamaan) radan pätkää. Joo, se on nopea, minä en. Käsittämätön on se raivo, jolla Rássi puikkii kepit menemään, vaikka sillä ei mitään palkkaa lopussa näykään, ei ole koskaan ollut. Mutta kun periaatteena on tehdä täysillä se mitään tehdään niin silloin on :) Vasemmalta puolen ohjaus keppeihin ei toimi, kummallakaan koiralla. Vika on siis ilman muuta minussa, liian lähelle keppejä taidan ainakin  tunkea.

Tsabba oli aivan intopinkeänä noin kahden vuoden agitauon jälkeen. Itse asiassa Tsaban viimeinen startti oli muutama kuukausi Kolariin muuton jälkeen, ja silloinkin sen alkurata oli treenitauon jälkeen Tsabaksi tosi nopea. Jonnekin A-esteelle se muistaakseni sitten jäi kontaktille seisoskelemaan ja siihen se vauhtikin hiipui. Mutta kieltämättä nyt keveästi treenaillessa tuntui, että muutamaan viralliseen starttiin sen voisi kyllä treenata. Enempis noin pienen maxin ei tarvitse kisailla.

Hakutreeneissä on käyty noin kuukauden tauon jälkeen kahdesti ja perjantaina tehdään jo toiset treenit tälle viikolle. Rássi on kehittynyt oivaan suuntaan, rullailmaisu on hyvällä mallilla. Pelkän kiintorullan kynnyksellä ollaan, lisää umppareita ja risteilytreeniä täytyy ottaa seuraavaksi. Hallintaan maalimiehellä ollessa täytyy myös kiinnittää huomiota, koskapa se ryntää maalimiehen kimppuun heti minun maalimiehelle suunnatulla "palkka" -sanalla.

Tsabbakin teki kolme suorapalkkamaalia aktivointimielessä. Juoksut lähestyvät ihan aikataulun mukaisesti ainakin Tsaballa, mutta melkoisella varmuudella myös Rássilla. Nehän juoksevat samaan aikaan. Tsabasta lähestyvät juoksut huomaa selvemmin merkkailun vuoksi. Myös hakuradan keskilinjaa autolle palatessa...

Tokossa Tsabba on edelleen keskittynyt aktiiviseen tekemiseen eli treenejä pidennetään ihan vähän kerrallaan, jotta aktiivisuus ei pääse treenissä loppumaan. Hyviä seuraamispätkiä, mutta Tsabba on toisaalta aina ennen juoksuja hyvässä tokopössiksessä. Toisin kuin juoksujen jälkeen :(

Rássin tokoissa on tehty ohjatun suuntia, merkkiä ja kapulan pitoa. Merkki on hyvä, ohjatun suunnat kaipaavat vielä toistoja, ja keskikapulaa ei ole laitettu vielä ollenkaan. Mutta hyvällä mallilla enivei. Tunnareita molemmat ovat tehneet pihatreeneinä. Rássilla ok, Tsaballa ok jos malttaa haistella palikat eikä nappaa ekaa. Tsaban tunnari ei silloin kuitenkaan ole paineessa tehty, vaan enempi vallaton, joten niitä on nyt ollut mukava tehdä. Se pystyy korjaamaan tekemisensä ja suorittamaan reippaasti uuden, onnistuneen tunnarin.

Jälkimetsässä käytiin tekemässä molemmille vain yhdet treenit viime viikolla. Sielläkin pieni tehokoira Tsabba oli innokkaana keppien jäljillä. Se oikein tosissaan etsi kepit vaikka suurimman osan ajasta jäljestikin vähän sivussa jäljeltä tavanomaiseen eleettömään tyyliinsä. Johtuneeko lie juoksukierron ajasta vai mistä, mutta tuollaista jäljestämisen iloa ja keskittymistä en muista Tsaban kohdalla nähneeni kuin ekana jäljestyskesänä. Ja seuraavana kesänähän sainkin paineistettua kaiken ilon sen jäljestämisestä, ja valejäljet alkoivat. Kaksi huonompaa kesää siis välissä ennen kuin tänä keväänä tunnepuoli oli heti alusta parempi. Nyt siis meni oikein kivasti!

Rássille paljon kulmia vähemmän teräviä ja teräviä, jälki kulki rinteessä sekä alempana rehevämmällä maastopohjalla. Oikein hyvä jälki, tosin taas janalta ensin takajälki. Annoin sen itse selvittää takajäljeltä oikeaan suuntaan, en käskenyt takaisin janalle enkä mitään muutakaan. Mutta kepit kaikki hyvällä ilmaisulla ylös, ja kulmat ok.

Soisin juoksujen nyt alkavan ja menevän, niin pääsisi katselemaan kalenterista loppuvuoden ohjelmaa.

Eteen

Kemin kokeen jälkeen havahduin jättämään purutyynyn pois Rássin eteenmenoista, koska se etsii kunnes löytää (tai ei löydä jos sitä ei ole) purutyynyä kentän reunasta käskyistä välittämättä, eikä enään mene maahan ekasta käskystä. Mielikuva purutyynystä kentän laidassa on liian vahva. Päätin siis palata palkoissa palloon tai moniin palloihin. Rássi alkaa helposti ennakoimaan stoppia ja loikkimaan jänishyppyjä juoksemisen sijasta, joten haluan käyttää maasta löytyvää valmista palkkaa vaihtelevasti ohjaajalta tulevan vaihtoehtona. Samoin se juoksee herkästi kaarella jos ennakoi pysähdystä, joten targettia suoraan eteen on otettava.

Pari viikkoa on nyt siis reenailtu ilman purutyynyä. Eilen olimme taas tottistelemassa ja vaihteeksi vieraalla kentällä. Eteenmenopalkkana kentän laidan heinikossa oli pehmojalkapallo, jota käytin talvella hallissakin. Rássi sattumalta löysi pehmopallon jo ennen treenin loppua ja eteenmenoja, ja pallo/paikka tuntui vahvasti jäävän mieleen. Siinä määrin että vähän häiritsi keskittymistäkin aiemmista liikkeistä palkatessa. No, sitten tuli eteenmenon aika ja arvelin viimein vapauttavani koiran kaivattuun suuntaan.

Koira lähti eteen hyvin, suoraan ja vauhdilla. Otti pehmopallon suuhun, sylkäisi pois saman tien ja lähti etsimään purutyynyä ensin heinikosta ja kun ei löytänyt, metsänreunasta laajalla säteellä. Välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta.

Otin sitten saatuani koiran takaisin kentälle vielä eteenmenon pari kertaa ilman targettipalkkaa käskyttämällä maahan ja palkka omasta taskusta. Toimihan se, mutta no joo. Ei se helpolla usko, ettei sielä jossain nyt vain purutyynyä ole. Huokauksien merellä aallot käyvät kiivaina.

Rássi kertoo omin sanoin: "No, minut käskettiin Eteen eli etsimään mahdollisimman nopeasti purutyynyä ja luonnollisesti ampaisin suoraan töihin. Luulin jo että heti löytyi suoraan edestä, mutta se olikin pallo joten luovuin siitä mahdollisimman nopeasti ja jatkoin varsinaisen tehtäväni parissa. Aika huonosti löytyi, vaikka Ohjaaja tuntui elävän mukana, tai jotain innostavaa ääntelyä sieltä kuului. Itse asiassa luulin jossain vaiheessa kuulevani käskyn palata kentälle, mutta ymmärsin toki ettei se niin voinut olla. Pettymys oli hirveä, kun mitään en onnistunut löytämään. Ennen löysin aina kentän laidasta purutyynyn, nykyisin niitä ei meinaa löytää millään. En tiedä mikä tässä ajassa on vikana. Täytyy vain jaksaa yrittää."

Parin viikon Savukosken lomalla tehtiin kovasti jälkiä, sekä pelloille että metsään. Osa pelloista oli niin vasta niitetty että olivat aika haastavia pohjia, mutta vanhempiakin löytyi. Hyvä asia oli, että poron jälkiä (ja poroja) pelloilla oli reippaasti, mutta pääsäntöisesti eivät suuremmin häirinneet harhojen muodossa. Metsäjälkiä tein parissa paikassa helpoilla (ihanteellisilla minun mielestäni) pohjilla. Metsäjäljet menivät tosi hyvin, vaikka  vitoskepin kanssa on jostain syystä aina hankalaa. Osaako se laskea viiteen vai siinäkö se raja menee mihin asti on kivaa ja helppoa, tiiä häntä. Pelloilla oli vaihtelevia olosuhteita ja suorituksia, kulmatyöskentelyyn toivoisin kyllä tarkkuutta.

Jäkimaastoja

Varmaan sääskiä silmissä

Kati kuvasi tokotreenejä Savukoskella.

Löysin ruutuun!

Toko on iloinen asia :) !

Mistähän alottas

nämä päivitykset? No vaikka nyt ensalkuun siitä, että uimassa on käyty ahkerasti ja pyöräiltykin jonkun verran.

Tsaban oli yhtenä näistä sadepäivistä pakko mennä pitkäksi aikaa veteen (hyi, märkää!) koska se koki velvollisuudekseen puolustaa meitä joutsenilta. Tuossa kuvassa siis ärhäkkää haukkumista ja vahdinpitoa. Samalla kerrattiin joutsenten avustuksella hauku-hiljaa-hauku -käskytyksiä :)

Paremmalla kelillä, ei näy joutsenia.

Vesi hurmaa

Rássi kävi Kemissä PAJÄ kokeessa alottelemassa PK -uraa, mutta ilman tulosta jäätiin tällä kertaa. Tottiksessa tuomarina oli Juhani Petäjistö, 79 p "erinomainen koira, ohjaajan toiminnassa parantamisen varaa" ja paikkamakuu nollillle. Jäljellä tuomarina Kari Nuutinen, janalta 36 p (takajälki) ihan ok, mutta sitten jatkuva vesisade ja hämärtyvä ilta veivät voiton ohjaajasta, kun Rássi ajautui harhalle. Esineille ei ehditty lain.

Oli joka tapauksessa hauska "vähän isommissa" kokeissa käydä, tottistakin tehtiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja porukkaa oli ihan mukavasti. Sää nyt olisi voinut olla kuivempi, mutta sehän on mitä on.

Kokeitten jälkeen Tsabba jäi Koijariin hoitoon ja Rássi lähti minun kanssani käymään pääkaupunkiseudulla. Koijarissa on niin hienot tilat, että Tsabba oli hoidossa viihtynyt erinomaisesti, syönyt kunnolla vieraasta paikasta huolimatta ja päässyt kauneudenhoidollisissa toimenpiteissä talvikarvastaankin siinä sivussa. Sen karvanlähtöhän on ollut massiivinen talven tarhailun seurauksena kasvaneen upean turkin jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Koijari-reissulla myös Jarin kanssa hyviä keskusteluja (luento :D ) koirahommista, koulutusasioista, ja ylipäätään.

Pääkaupunkiseudun reissu alkoi meidän osalta aamulla klo 7 metsäjäljellä Sipoossa. Ei ollut mikään ylen pitkä jälki, mutta mukavasti kumpuilevassa maastossa ja 5 keppiä siellä. Hyvä jana, hienosti lähti jälki etenemään ja kaikki kepit nousivat varmasti. Ennen viimeistä keppiä suoralta jäljeltä harha, ja yhden kepin ilmaisi yhtäkkiä tuomalla keppiä minulle. Oikosulku. Muut normaalisti maahanmenolla. Oisko kuitenkin niin, että vierasta jälkeä ajaessa epävarmuus näkyy tuommoisina erikoisina hasseina.

Iltapäivällä Ojangolla tottista, ja koska esteitä oli tarjolla, myös kettistä. Rássi yritti särkeä ittensä, muttei onnistunut.

Illalla päräytimme vielä HEPeKon raunioradalle tapaamaan treenien merkeissä Rássin siskoa Karmaa. Sekä tottistelemassa, että raunioilla mukana oli myös Katin Aksu Pieni Porokoira. Aksulle tehtiin mainio treeni makkararinkiä raunioilla, ja se oli tosi taitava, rohkea ja ketterä pikkukoira, hauska katella kuinka pikkukoira hoksailee!
Rássille vaikeita syvälle piiloihin menneitä ukkoja kolme kappaletta. Meillä ei ollut rullia mukana, joten patukat suorapalkkoina. Eka maali oli Rássille melkoisen jännittävä piilo, betoniputkihässäkkä johon koiran piti mennä kokonaan sisälle löytämään, sisällä pimeää, maanpinnan pudotusta ja pinnanvaihto. Löysi kuitenkin ja varovasti meni ihan perille asti maalimiehen pikkurohkaisulla.

Toinen oli samanmoinen, vähän helpompi kuitenkin, ja Rássi alkoi saada juonesta kiinni. Kolmannesta Rássilla oli selvästi haju korkealla paikalla, mutta se ei millään ymmärtänyt mistä haju tuli. Meinasi alkaa vähän haistelemaan ruohoa, mutta huomautuksella jatkoi etsintää ja viimeinenkin maali löytyi ihan läheltä, vähän syvemmältä romuista vain. Maalimieheltä oli sitten saanut nappastua samantien patukan pois, joten varmaan jäi hyvä mieli :D
Oli jännittävä seurata miten se sulatteli etsintätehtävää sille aivan uudenlaisessa ympäristössä. Ei mitään täysillä viiteenkymppiin meininkiä, mutta aktiivisesti se teki töitä ja kolusi paikkoja. Piilot olivat vaikeita siksikin, ettei sen ole tarvinnut rullaa hakea syviltä piiloista, eikä näin erikoisiin paikkoihin tarkentaa maalimiehen hajua. Hyvä harjoitus!

Karma (Tarkatan Kardemumma) on Rássia selvästi isompi, luonteikas ja näyttävä narttu. Kaikki rauniokuvat KatiS

Karma ja Marika

Karma löytää, häntä vispaa

Sinne siis!

Rássi etsii

Sinne vaan sisään koko koira!

Leikkivä maali sieltäkin löytyi!!

Juu, vi tror på sommaren! And the living is easy :)

Tänään tottistelemassa ja uimassa. Sama kaava kuin ennenkin, vain belgi ui ja lappalaiset kastuu polviin asti. Rássin tottikset muuten ok, eteenmeno vähän sinne päin ja luoksarissa Rássi yllättäen ennakoi tokoluoksarin stoppia. Eteenmenossa yritti etsiä silmillä palkkaa kentän takarajasta ja samalla jänisloikilla eteni oikealle kaartaen kohti kentän reunaa. Seuraavat tottikset ovat täynnä vauhtiluoksaria ja eteenmenoon tällätään purutyyny kentän reunaan. Josko sieltä löytyisi kiirettä oikeaan paikkaan.

Tsabbaa ei napannut vaihteeksi yhtään. Otettiin sitten vain noudot telineillä ja metskulla, koska niihin sitä ei tarvitse erikseen maanitella. Pikkuseuruut ja pallopalkka. Pallokin olisi sitten jäänyt kentälle, ei olisi kehannut enää palauttaa mulle. No joo, uintireissulla se touhusi kyllä oikein virkeänä omiaan. Autolle palasi kaulakarvat mustina, kun oli nuohonnut tulipaikan etsi itse ravintosi- periaatteella. Laavulle oli joku jättänyt makkarankuoria ja nekin ketterä lappalainen (en minä) kiipeili pöydiltä hakemassa parempiin suihin. Kaiken tämän ajan belgi käytti kepin noutamiseen vedestä tai ihan mistä vain.

Jälkeä on tehty vaihtelevalla menestyksellä. Keppien ilmaisu on huikeasti parantunut keväisestä, mutta väliin mahtuu toissapäivän muutenkin epäonninen jälki, jolla tuli niin kiire ettei ehtinyt ilmaista yhtään mitään. No joo, 1/6 kepeistä. Mulla on monestikin ajatuksena tehdä ihan perusjälki parilla kulmalla, mutta sitten jälkeä talloessa homma lähtee käsistä. Tuossakin oli yllättäen kaikki mausteet silmukasta maaston vaihtoon ja tienylitykseen.
Sitten tein niin vaikean jäljen nurmelle, että asfaltin suuntaiselta tienvierusjäljeltä tienpäälle kääntyvä kulma sai pikkubelgin melkein pyörryksiin. Löysi kyllä lopulta jäljen, mutta mitä lie jäljentekijä ajatellut näin ennen kokeita...Nurmelta ja pellolta esineet nousevat tosi hyvin ja vauhti on tasainen. Huomattavasti miellyttävämpää jäljenajoa kuin metsässä kompuroiminen. Toisin sanoen, koira on varmempi ja rauhallisempi koska tietää osaavansa, kai? Onhan peltoa tehty huomattavasti enemmän kuin muita alustoja. No, jännä nähä. Ennen kokeita keskityn tekemään vielä helpon, pitkän perusjäljen perusmettsään ja toivottavasti mukavan onnistumisen.

Loppuun Bitan ottama näpsy Pietan&Runnun komeista pojista. Kuvassa Jalo (L. Korpimusta) ja Roku (L.Korppi Routsa). Pojille pitäisi alkaa katsella sopivaa näyttelyä, jossa voisivat käydä näytillä. Varsinkin kun omistajalla on tarkoitus kastroida Roku jossain vaiheessa.

Kaikkia kans

Oisko se tullu kesä ku raparperitki kasvaa? Kadoksissa olevaa lämpöaaltoa etsittiin porukalla.

Sipan kentän kauimmaisessa päädyssä pk-esteet ja koirakenttä.

Rássi kävi tässä päivänä eräänä tottistelemassa briardi Rastan kanssa Sipan kentällä. Otettiin vähän koetyyppistä settiä mahdollinen kokeisiin ilmoittautuminen mielessä. Paikkamakuu oli hyvä, vaikka noutojen kohdalla Rássin kaula nousi kuin joutsenella ikään. Tottis muuten ok, paitsi kapulan pyörittelyä, ja eteenmeno lähti huonosti.

Tottiksen jälkeen vuorossa oli Minnan talloma niinikään koetyyppinen jälki, krepit kuitenkin kulmissa ja kepeillä. Rássi oli todella hyvässä tunnetilassa janalle lähdettäessä. Siltikin takajälki, jolta sujuvasti käännähdimme oikeaan suuntaan. Jälki oli aika hyvä, kepeistä yksi tosin olisi jäänyt. Loppua kohti homma parani kuin sian juoksu ja toinen kulma oli oikein siisti ja sujuva. Liinan käyttöön on jotenkin hankala oppia (liikaa asioita tapahtuu yhtaikaa ja koirakin etenee koko ajan...), ja kaiken kukkuraksi kumahdin kerran kumoonkin Rássin perässä hilputellessani. Onneksi pisteitä jaetaan löydetyistä kepeistä, ei taiteellisesta vaikutelmasta...

Jotta päivä ei olisi jäänyt puolitiehen, teimme vielä esineruudun. Siinä monipuolisesti esineitä eri materiaaleista,  syvyyttä noin 50m ja leveyttä vähän niukemmin. Ei huomauttamista.

Lopputulemana ilmoitin sitten Rássin Kemin Yöttömän Yön kokeisiin aloittamaan pk-uraa :) Luvassa ennen koetta ainakin hermoilua, janatreeniä ja tottista.

Tsabba tänään esineruudussa

Päätimme jalostuslainaan tulevan Hallan (Kellokas Heavy Joik) omistajan kanssa Hallan astuttamisen siirtämisestä ensi talven juoksuun. Halla tekee seuraavat juoksunsa luultavimmin jo nyt heinäkuulle, ja astuttamisen suunnittelussa uhkasi tulla liian kiire mm. urosvalintojen suhteen. Lisäksi näin Halla on mahdollista saada luonnetestiin ennen astuttamista. Halla täyttää syyskuussa kolme vuotta, joten ikään nähdenkin aika on ensi talvena ihan sopiva.

Rássi teki tänään kolme janatreeniä ja molemmat koirat kävivät esineruudusta kolme omaa esinettä. Tsabbakin teki hyvin töitä, vaikka kolmas esine meinasi olla kovan takana, ja meinasi sillä vähän jo uskokin loppua. Rássin pikkujäljet loppuivat keppeihin, joille kaikille siisti ilmaisu maahanmenolla, jee! Illalla piti mennä vielä tekemään eteenmenoja, mutta menimmekin järvelle uimaan. Tosin porukasta Rássi on ainut, joka ui. Mutta kaikki kuitenkin kastuimme enemmän tai vähemmän :)

Haku kuvina

Ansku oli hakureeneissä mukana hovikuvaajana, ja hienot kuvasarjat kuvasikin. Kaikki kuvat siis Anna-Leena Nordberg.

Täältä me tullaan! Tässä vaiheessa Rássi bongasi keskilinjalla kuvaajan kameralaukkuineen ja sateenvarjoineen, ja vetäs oikein komiat haukut kohti epäilyttävää henkilöä. Ihan hyvä häiriö, ja hyvin Rasseli keskittyi töihin häiriöstä huolimatta.

Kolme maalia, joista tässä ekalle lähdössä. 

Kita ammollaan, koska lähtövingahdus kuuluu asiaan alkajaisiksi. Kesän ekoissa treeneissä ääni kuului kaikilla pistoilla, nyt enää ekalla, joten luultavasti jää pois toistojen myötä.

Sinne meni! Irtoaa hyvin kauaskin. Suoria pistoja luulen, että teemme seuraavissa treeneissä "jäniksillä".  

Näissä treeneissä kaksi ilmaisua takarajallle valmiille piiloille, ekasta palkkana ruokaa, toisesta pallo. 

Maaleilla oli irtorullat. Toiselta maalilta Rássi tuli kiinto suussa, mikä ei sinänsä ole ihmeellistä. Huonona puolena se, ettei varmuudella tiedä kävikö koira maalilla asti. Radiopuhelimet kieltämättä ois kova sana. Tällä kertaa koira kuitenkin oli käynyt maalilla, ottanut irtorullan, kiertänyt makaavan maalimiehen, puottanut touhottaessaan irtorullan ja napannut sitten kiintorullan ja lähtenyt. 

Rullat palauttaa aina nätisti eteen ja rauhassa kiinnitetään näyttöliina.

Näytölle koira lähtee hyvin, ilman minua tällä kertaa molemmat näytöt.

Kolmas maalimies olikin suorapalkka jänis, huippuleikittäjä Satu! Kovasti oli Rássi innoissaan, niin kovasti että patukastakin tuli entinen ja sisältä löytyi ne samat pehmeät täytteet kuin edellisestäkin juuttipatukasta.

Rovaniemellä viikonlopun leirillä hakukouluttajana vieraillut Reija Nieminen toi uusia ideoita meidänkin hakutreeneihin. Enemmän yllätyksiä treeneihin, karkaavia maalimiehiä eli jäniksiä, ja muuta vaihtelua, sekä tunnollista risteilyn opettamista. Tervetullutta ajattelun aihetta!

Toko VOI, naps!

Sateinen Tornio tarjosi kosteat puitteet Rássin toko voi-luokan korkkaukselle. Belgillä on karvanlähtö ja ohjaajan märät kädet olivat lähtemättömästi karvakuorrutuksessa. Aika vinkeää kätellä tuomaria :)

Onnistumiset ensin:
-loistava tunnari palautuksen pientä kapulan pureskelua lukuunottamatta
-täydellinen ruutu takarajalle
-erinomainen seuruu, tuomarin sanoin "tällaista harvoin näkee". Itsehän en sitä nähnytkään joten Alluun luotan ;)
-innokkaat noudot, joista laukkapalautukset
-hyvät kaket, joista yksi m-i hieman matalampi
-sähäkkä luoksari jäätävällä stopilla

Epäonnistumiset:
-paikkamakuun tunnetilassa täydellinen epäonnistuminen. Ikinä koskaan en ole paikkamakuuseen vienyt niin levotonta koiraa. Rássi hyppi jopa tuomaria vasten juoksutarkastuksessa.
-liikkeestä istumisessa en keskittynyt tarpeeksi ja toisaalta olin jo matkalla Tornioon tullut siihen tulokseen, että liikkeestä istumisen se seisoo. Kyseessä siis ns. varma liike. Oli käynyt istumassa ja noussut seisomaan, epävarmuutta käskystä siis
-kaikissa noudoissa metsku mukaanlukien kapulan suussa pyörittelyä

Puolen vuoden koetauon tuloksena todettavissa oli ohjaajan hermostuneisuutta ja epäloogisuutta kokeen alussa. Ohjaajan tunnetila ihan jees, kun vauhtiin päästiin. Koira oli vallaton liikkeiden välissä ja kylkeytymässä liikkuriin aina kapulan liikkurin kädessä havaitessaan.

Paikkamakuu 8 (oisko voinu mennä levottomuudesta enemmänkin, epäilen että olisi), liikkeestä istuminen nolla, tunnari 9 (pieni pureskelu, pari hampaan kuvaa kapulassa), kaikki muut liikkeet 10. Pisteet yhteensä 278, sij 2/3 VOI1. Tuomarina Allan Aula. Allu ei ottanut pisteitä noutojen kapulan pyörittelyistä, koska koira ei purrut kapulaa. Joo, sillä saralla on töitä tehty ja tehdään näköjään edelleenkin.

Next stop EVL.

Viikonloppu vietettiin Hirvikarissa leireillen. Harmittavasti varsinainen ongelma jäljellä eli ryysääminen tuli näkyville vasta leirin kolmannessa ja viimeisessä jäljessä. Parhaimmat neuvot/vinkit/kokemukset taisivat tulla muilta belginomistajilta. Kaikista kirkkaimpana oivalluksena vielä se, että koira jatkaa päivienkin tauon jälkeen seuraavalla jäljellä siitä viretilasta, mihin edellinen jälki jäi. Niinhän se on, vaikken ole sitä osannut ottaa huomioon.

Tsaban maha toimii normisti, jeee! Pikkukoira olisi ollut hyvä saada tokokokeisiin ennen juoksuja, koska silloin se on parhaimmillaan. Juoksujen jälkeen muutenkin temperamentiltaan rauhallinen koira on flegu. Ja jotain täytyy varmaan keksiä heti seuraaviin epiksiin, jotka toivottavasti ovat pian ja joihin vieläkin toivottavammin pääsemme osallistumaan. Laisin koe Rovaniemellä voisi olla se jonkinlainen tavoite juoksuista riippuen.