Uuden vuoden uudet kujeet ja jekku

Uusi vuosi aloitettiin uudessa pk tottis-ryhmässä, itse asiassa jo väliviikolla. Rássin vire on saatu alemmas syöttelemällä ruokapalkkaa, mutta estenoudoista se yhä nousahtaa melkoisiin tiloihin. Nyt sitten työstetään saalisrauhaa, nostan sitä kovasti paljon ja sitten etitään rauhaa ja taas taistellaan...over and over again. Itehän menen kyllä Skogsterin Mian noutoklinikallekin helmikuussa, Rássin ei tartte välttämättä tulla :)

Rássin tokoryhmä on melko lailla samassa kokoonpanossa, mutta kuutamoryhmänä klo 21-22. Tokossa belki on rauhottunut taas talviteloille. Painaminen loppuu, kun vain jaksan olla musta-valkoinen, enkä ala sönköttämään mitään turhaa. Paikkamakuuta on tehty ruokaa etutassujen välissä ja tuntuu ihan siltä niin kuin se helpottais jännittyneisyyttä.

Tsabba aloitti reilunpuoleisen karvanlähdön, joten kevään juoksut lienee ajallaan tulossa. Rássihan on ilmottu helmikuussa toko evl: ään, mutta epäilenpä juoksujen sotkevan koesuunnitelmat. Ostan varmaankin ensi kuussa kausikortin sisähalliin, niin Tsabbakin pääsee paremmin tokoilemaan. Jonkinlaista breiktruuta ehkä on huomattavissa Tsaban ruutuun menoissa. Lisäksi olen alkanut tehdä sillekin sivulta maahanmenoja etupalkalla, jolloin saan sen suorempaan maahan.

Menneenä viikonloppuna Halla kävi tsekkaamassa sulhasehdokastaan, josta tässä jonkinlainen kännykkään tarttunut epämääräinen otos.

Jekku odottelee vielä loppuja terveystarkkien tuloksia Kennelliitosta. Erittäin positiivisen vaikutuksen se teki, rauhallinen ja varmanoloinen koira. Omistajiensa mukana kulkenut veneilemässä ja metsäreissuilla, ei pelkää ääniä eikä arastele erilaisia alustoja. Se on aika reilunkokoinen ja erittäin hyväturkkinen. 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Metsälenkkejä kaamoksessa ilman lamppuja, moottorikelkkailua ja vapaata riehumista lumessa, siitä on meijän Joulu tehty!

Bäk tuu tö beisiks

Se on talvi nyt. Maastotreenit ovat kaikki tauolla. Hallilla on jatkettu tottiksia ja Activella tokoja, ohjatuissa treeneissä siis lähinnä Rássi. Kumpikin koira on tehnyt perusharjoituksia, seuraamisen paikkaa on vahvisteltu imuttamalla eri versioin, ja tokon kakeja tehty uudella avulla. Molemmat ovat opetelleet ensin peruuttamaan pyyhkeen päälle niin että takajalat ovat pyyhkeellä. Siinä sitten tehdään kaken liikesarjoja, aika läheltä ja takapalkka kaukana takana. Auttaa varsinkin Tsabbaa, mutta myös belkiä. Tsabba oppi nopeampaa liikkeen ensimmäisen osan eli peruuttamisen alustalle, kun Rássin piti luonnollisesti tarjota ensin kaikkea pyyhkeen nostamisesta pyyhkeen ympäri kiertämiseen.

Rássin työvirettä työstetään alas ruokapalkalla. Tokoepisten evl:ssä vire oli niin korkealla, että sen enempää ei juuri voi seuratessa painaa, ja tunnarin kohtalonkin voi sitä myötä arvata. Merkille jäi vinoon ja ohjatun kapulaa luonnollisesti pyöritteli suussa. Paikkaistumisessa jojoili valmistavassa vaiheessa, singahti maahan ja perusasentoon. (Tosi nopeasti muuten, harmi että salamannopeudesta ei erikseen jaeta pistearvosanaa.) Zetassa oikeat liikkeet, mutta painoi ja vinotti seuraamiset. Luoksari hyvä, mutta siinäkin lopun perusasentoa piti vähän erikseen suoristaa, aukesi takaa. Sähäkkyyttä löytyi liiankin kanssa juu, tarkkuus kärsii.

Tämän viikon tottiksissa en sitten kuitenkaan malttanut palkata enempi nakilla, vaan otin pallopalkan käyttöön, ja siitähän se sitten nousahti. Ulvahti hyppynoutoon lähtiessään ja palautti kapulan hampaat täristen. Enempi ruokaa, vähempi lelua, muista!

Tsaban kaket täytyy nyt talvikuukausina työstää varmemmiksi. Keväällä olisi sitten siinä laskussa seuraava voi-koitos.

Paljon Vartija aka Tsabba "KaikkiLuutOnMinun" Kellokas-Savukoski

Hallalle on kysytty kiinnostavaa urosta, joka menee tuossa joulun välipäivinä terveystarkkeihin. Olen kysynyt toistakin niinikään itseäni kiinnostavaa ja tarkkaamatonta urosta, mutta sen terveystarkastuksista ei ole vielä aikataulua. 

Olisi ihan mukava ehtiä kysymään jalostustoimikunnalta kantaa yhdistelmään, kun niitä terveysriskejä ei voi täysin välttää millään. Täytyy päättää mitkä riskit valitsee, ja samalla pitäisi olla ottamatta liian suuria riskejä minkään suhteen. Jos ajattelee, että huomioi vanhempien rakenteet, luonteet kaikkinensa myös lähisuvusta, paimennustaustat, turkinlaadun, luuston tarkit ja yhdistelmän indeksit, silmäsairauksiin liittyvät riskit, epilepsian ja kaikkien mahdollisten autoimmuunisairauksien esiintymisen suvussa ylipäätään, sekä vielä yleisterveyden eli mahdollisesti ilmenneet allergiat ja ihosairaudet sun muut tulehdukset, niin onhan tuossa huomioitavaa ihan nokko. Sitten voi tietysti vielä miettiä löytyykö suvusta pitkäikäisiä koiria, ovatko pihallapysyvä, löytyykö riistaviettiä, kuinka paljon käytettyjä suvut ovat ja mikä on erikseen vanhempien sekä yhdistelmän ss%, minkälaisia synnyttäjiä ja emänvaistoja narttulinjoissa on jne. jne.

 Ja lopuksi toivotaan parasta. Ai niin, ja siten kun näitä on pyöritelty tarpeeksi ja päätetty painottaa jotain toivottuja ominaisuuksia kun kaikkia ei voi, joku viaton sivustaseuraaja vielä kysyy minkäVärisiä koiria on tulossa...joo-o.

Joka tapauksessa suunnittelua on kovasti ilmassa! :)

Mitäkhän sitten

Viikon treenisuunnitelmat muuttuivat loppuviikon osalta täysin. Paitsi keskiviikkona sain ihan kalenterin mukaisesti todeta pk-tottisvuorolla, että Rássi käy siellä niin kierroksilla ettei hyvä heilaha. Ulvomista noudoissa ja kamikaze A:ta. Oman vuoromme loppuosuus käytettiin A-esteen turvalliseen ylittämiseen eestaas ja taasees. Hyvä huomio treenikavereilta, että sillä on kohta etupää rikki. Pitäs saaha tottisvire alas työntekomoodiin ennen kuin ollaan liian syvällä suossa.

Torstain koulutusohjaajakurssin treenikoirakkuus vaihtui vierailuun heijjän voi/evl -ryhmässä. Minua kiinnosti lähinnä paikkamakuu rivissä. Kuten jo totuttua, Rássi oli levoton uusien kavereitten kanssa. Se on kyllä kaavottunut tuohon. Istumisessa hyvä niinku pitiki. Muuten ei mitään kummallista. Hyvä luoksari osina ja kokonaisena, huonot kaket. Kaketreeneissä on nyt muutenkin palattu alkuun. Kesätauon jälkeen tarvitaan ihan selkeästi muistuttelua.

Perjantain lappalaisvuorolla ei käyty ollenkaan, koska nukuin. Käsittämättömän raskas viikko. Toisaalta kaipaisin Tsaballe lähinnä liikkuriapua tunnariin, enkä oikein luottanut sitä löytyvän kun muilla painoivat agikisat päälle.

Lauantaina ulkotreenit kentällä. Oikein kivat, jos ei oteta huomioon Tsaban haukkumista. Se nosti itseään kentän reunalla Rássin treenejä seuratessaan ja oli sitten aivan liekeissä. Seuraamiskaaviota, luoksaria ja ohjattua Tsaballe. Varmaan historiallisesti ensimmäisen kerran ikinä se oli sitä mieltä, että treenit olivat liian lyhyet ja haastoi minua itsepintaisesti leikkiin kun lopetin treenit. Jotain olen siis tehnyt oikein, mutta jotain myös hyvin väärin (ääntely).
Rássille ohjattua, seuraamiset, mukailtua zetaa ja loppuun eteenmenoja. Niihin on vain niin kiva päättää treenit :)

Sunnuntai on lenkkeilypäivä. Hakutreenit peruuntuivat. Olohuonetokoissa edelleen kaket ja tunnarikasat. Taidan varata uintia ja juoksumattoa Vesipedosta Rássille, paikka vaikuttaa houkuttelevalta. Täytyyhän se testata tuo paikkakunnan toinenkin koirauimala nyt kun sille linjalle on lähdetty.

Viikonloppuna moikkasin myös Hallaa. On se luonnetestinsä mukainen koira, tai toisinpäin asia pitäisi varmaan ilmaista. Hauska tapaus. Sille odotetaan juoksuja alkuvuodesta, joten urosasiaa pitäisi nyt alkaa touhuamaan tosissaan. Varaurosta ja ykkösurosta. Oikein odotan, että saisin nähdä minkä luonteisia jälkeläisiä sille tulee, takana emälinjassa kun on paljon rauhallistakin tempperamenttia.

Hallittua hakua ja Activen tokot

Viikonlopun ulkotokot onnistuivat hienosti. Olin jämeränä molemmille ja muistin vaatia oikeita suorituksia ja Tsabalta hiljaisuutta. Rássille ohjattua ja ruutua lopuksi. Ei ongelmia.

Lauantai-iltana käytiin katsomassa curly hevosia ja Rássi pääsi tutustumaan hevosten lisäksi vielä kaverini russeliin, joka onkin mainio tapaus. Rássin ja Minnin leikit menivät hienosti yksiin, vaikka mulla vähän epäilytti etukäteen mitä tuleman pitää.

Sunnuntain teemana oli hallintaa hakuradalla. Tiukasti seurautin alueelle ja siitä krepeillä merkkaamiltani kohdilta lähetin pistoille. Maaleilta ääniavut ja irtorullat, palkkoina pallot ilman taistelua (paitsi viimeinen). Kolmas oli tyhjä, jolle upposi hienosti. Olin itse vähän turhan lähellä lähetyspaikkaa, joten koira palasi pistolta vinosti taaksepäin kohti keskilinjaa. Neljäs pisto oli myös ääniapu ja irtorulla, mutta käytännön sanelemista syistä rulla oli vieras, patukantyyppinen juttu, ja sehän aiheutti hetkeksi päänvaivaa koiralle. Oliko kyseessä suorapalkka vai rulla? Rássi ratkaisi asian oikein ja toi rullan minulle. Hieman sylki eteensä tätä vierasta rullaa. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Hallitut suorat pistot ja hyvät rullailmaisut. Jatkamme tällä linjalla taas ensi viikonloppuna. Hakukelithän ovat mitä mainioimmat, ei lunta, ei pakkasta, muttei myöskään itikoita. Kyllä kelpaa metsässä köllötellä.

Tänään Activella Jenni Ojalan valmennusryhmässä. Aloitetaan positiivisista asioista. Tunnari Jennin liikkuroimana, hieno.
No sitten kaukot menivät sinne päin, ois tarvinut takapalkan ja rauhallisemman vireen. No, loppua kohti paranivat. Jenni antoi mietittäväksi takajaloille targetin ja kaksi eri maahanmeno- ja istumiskäskyä. Minähän olen niissä oikaissut ja luottanut toistoihin ja lihasmuistiin.
Ohjatussa toi perkele keskikapulan toisen kerran elämässään. Ei pysähtynyt vaikka karjaisin kiellon vaan toi keskikapulan perille asti. Ohjasin sitten vain hakemaan vasemmalta sen oikean kapulan, jonka haki tietysti muina miehinä. Sitten vielä kerran liikkuroitu ohjattu vasen, joka hyvä.
Paikkaistuminen ok. Paikkamakuussa lonkalle ekassa setissä. Toisessa setissä pyöritteli takamusta ja Jenni kehoitti alkamaan makuutreenit palkka etujalkojen välissä. Siten koira voisi keskittyä muuhun kuin kaipaamaan minua (ja äksöniä). Tähän alan kyllä pakostakin, paikkamakuissa kun suunta on ollut koko ajan rauhattomampaan paikallaoleskeluun.

Kuva Kaisa Heikkinen

Kuva Kaisa Heikkinen

Samalla lupasin mennä Activen tokoepiksiin sihteeriksi, liikkuroimaan jotakin (toivottavasti ei ylempiä luokkia, se on vain niin vaikiaa...) ja tietenki osallistumaan Rássin kanssa. Tsabankin kanssa olisin mielelläni osallistunut, mutta episten suolainen hinta 20 e /koira ehkä hieman jarruttaa. Huomena pk-tottikset, joissa jatkamme noutoja. Torstaina olemme Rássin kanssa tokon koulutusohjaajakurssilla ohjausharkkakoirina, liikkeinä ainakin ruutu ja ohjattu. Treenit videoidaan ja kurssin vetäjä kommentoi ne blogiin, hauskaa :)

Vesireissu ja muita liikkuja

Rássi kävi testaamassa Oulun Koirauimalan vesialtaan perjantai-illan kunniaksi. Loiskui, pärskyi, vettä nieltiin ja kaikki kinkereihin osallistujat kastuivat. Kärsivällisesti paikan ohjaaja nappasi koiraa kiinni altaan reunoillta, kun se yritti palauttaa palloa kuivalle maalle. Muutenkin belki oli kovasti hämmästyksissään lelun kanssa ympäri allasta karkaavasta omistajastaan. Ei ole tämmöstä ennen sattunut, aina on suoraviivaisesti haettu ja palautettu...Kovalla paineella Rássi yritti saavuttaa minua, tosin parhaiten touhu onnistui kun koiralla oli pallo jo suussa ja se vain tavoitteli minua palauttaakseen pallon.

Rássi teki henkilökuntaan vaikutuksen myös kilpauimaritaidoillaan potkaisemalla altaan reunasta vauhtia käännöksissä lähtiessään kohti pallon palautussuuntaa. Meidän omat lelut osoittautuivat huonoiksi, mutta onneksi Koirauimalassa oli talon puolesta käytännöllisemmät vesilelut.

Ennen altaaseen menoa suihkuteltiin hiekat turkista ja jälkeen pestiin itse pesupaikalla kloorit pois ja kuivailtiin pyyhkein ja lopuksi vielä föönilläkin. Lopputulemana toteamme koiran liikkuneen kovasti ja unihan se illan päälle vetaisi raskaasti altaassa merirosvoa leikkineen seikkailijan, joka nukkui pitkään seuraavaan aamuun.

Föönin jäljiltä pörröinen tervu

Muutoin alamme huomisesta asti panostamaan treeneissä vaihteeksi hallintaan. Sekä haku- että tottistreenit menivät viime viikolla Rássin vedellessä touhut enempi omiin nimiinsä. Keskiviikon tottiksiin vaikutti tosin myös koiran omistajan pitkä työpäivä, jonka jälkeen syöksyimme suoraan kotoa pienen pissalenkin jälkeen hallille. Oli sitä patoutunutta energiaa sitten. Edes apuohjaajien seisominen metrisen edessä ei estänyt Rássia palauttamasta kapulaa A:lta hypyn kautta takaisin. Se sikaili myös varastamalla noudolle, mikä sinänsä on ennenkuulumatonta.

Hakuilusuunnitelma huomiselle on: irtorullat, ääniavut suorille pistoille ja rullan palautukset reilusti keskilinjalla edenneelle ohjaajalle. Radalle saavutaan hyvässä hallinnassa. Maalimiehille pallopalkat, mutta ei taisteluleikkiä ennen viimeistä maalia. Rássi on tuonut nyt kahdesti kiintorullan "sieltä päin", joten sitä toimintaa emme enää mahdollista.

Tsaban haukkuminen tokossa on niinikään lähtenyt lapasesta. Seuraamiset ja jäävät ovat vielä ok, mutta ruutuun mennessä pitäisi jo keskittyä enemmän tekemään kuin räkyttämään ja häröilemään. Nyt siis viikonlopun kunniaksi valoisan aikana ulkokentälle tokoilemaan. Palkat hallituista, hyvistä suorituksista. Molemmille.

Loihakka Naltio Humpan eli Iitan PEVISA -tulokset on saatu. Lonkat B/A, polvet 0/0, silmät ok, kyynärät 2/0. Liman näki kyynärässä kohtalaisia muutoksia, luultavimmin varislisäkkeessä. Eikä hän uskonut uusintakuvauksen muuttavan tulosta. Lisäksi hän totesi viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä olevan jonkinlaista nikaman välimuotoa. Nikaman välimuoto ei sinänsä Limanin mukaan ole este jalostuskäytölle, eikä vaikuta koiran elämään ellei lantio ole kovin vino ja sillä tavoin vaikuta lonkkiin.

Harmittaa tietysti kuitenkin juuri tuo kakkosen kyynärä, koska Iita on muuten hyväturkkinen, kaunis ja luonteeltaan oikein miellyttävä koira, jonka mielelläni olisin nähnyt jatkavan Tsabba-Nuka yhdistelmästä seuraavaan sukupolveen. Lisäksi harmittaa luustotarkkiensa puolesta ok vanhempien pennuilla ilmenneet virheet nimenomaan luuston osalta. Samalla ruualla on kuitenkin kasvaut myös A/A lonkkaa ja puhdasta kyynär- ja polvitulosta, lisäksi kesäpennuilla oli hyvät mahdollisuudet opetella liikkumaan omaan tahtiinsa vapaasti omalla pihalla. Ei tarvinnut liukastella lattioilla. Mielenkiinnolla odottelen Iitan veljien terveystarkkeja ja seuraan mitä sieltä aikanaan lausutaan.

Kovasti malttamattona suunnittelen Rássin evl -taipaleen alkua, ja jopa sitä näyttelykoettelemusta, kunhan saan handlerin ja tuomarin puolesta näyttelypvän sopimaan. Ehkä tuossa ensi keväänä olisi huiman H:n yrityksen paikka :D

Päivittelyjä

Oulunsalossa päivälenkillä, aurinko paistoi! Eikä tuullut, vaikka kuvasta niinkin voisi päätellä.

Kahden viikon treenipäivitykset kompaktina kokonaisuutena tässä:

-Rássilla rullailmaisu kunnossa, tosin paukautti valeilmaisun toiselle ukolle. Taisi valeilmaisun ottaa "suurin piirtein sinne päin", koska kävi ojassa piilossa olleen maalin suunnassa, muttei maalilla. Näytölle lähdettyään ei tietenkään löytänyt enää perille, joten etsi ukon ja toi rullan uudestaan (en ollut liinassa kiinni). Ensi kerralla kiinto pois ja irtorulla kahdelle ukolle, ja jokunen tyhjä? Rássi oli ihan liian korkeassa vireessä, se haukkui varmaan koko ekan piston juostessaan. Vasta viimeisellä pistolla työskentely oli tasaantunut normimeiningiksi. 

-Rássin pk-tottisryhmässä otettu joka kerta paikkamakuita kuplahallissa. Häiriötä ainakin riittää. Humiseva ja kaikuva halli, sekä treenikavereitten vinkulelut ovat pitäneet siitä huolen. Seuraaminen ok, vasemmalle kääntymisissä olen tehnyt sille hitaita kääntymisiä, koska se hyppii osan käännöksistä. Täykkärit ok. Seuraavilla kerroilla painotetaan vaihteeksi noutoja ja jääviä?

-Rássin tokot ovat paikkaistumispainotteisia, ruutua ja ohjattua otettu pari kertaa. Metskunouto viime viikolla kerran, ei muita noutoja myöskään pk-treeneissä. Paikkaistuminen etenee, muttei ole valmis.

-Tsabba on tehnyt tokoa hyvällä meiningillä. Halli ei häiritse sitä yhtään, eikä muiden koirien haukkuminen juurikaan. Tsabba on tehnyt tunnaria lukuunottamatta kaikki voi-liikkeet kerran/vko. Perjantain vuorolla oli pikkasen vaisumpi leikkimään, vaikka ihan ok tekikin mm. hyppy- ja tasamaanoudot. Luoksarin stoppi oli yllättäen taas hidas, joten yritin takapalkalla. Joo ei. Koira ei pysty liikkumaan kunnolla eteen, kun takamagneetti vetää liikaa. Seuraavalla kerralla huippuruokapalkka kentän reunalle ja lyhyt aktivinen treeni. Koskahan sen ilmois kokeeseen?

-tunnarit olohuonetunnareina läheltä (pakosta, ei ole liikkeelle täysmittanen olohuone). Virtaa on ollut molemmilla liikaa, joten olen palannut käyttämään lattialla rauhoitusnamia ennen kapuloita. Vanha, hyvä konsti toimii.

Rássi haluaa muistuttaa kaikkia villasukkien käytöstä näin talvisäiden tullen.

Sijoitustyttö Iitan haltijat käyttivät sitä lauantaina Rovaniemellä Sarkasella terveystarkeissa. Silmät&polvet ok, luustokuvat ovat menneet lausuttaviksi. Ilmeisesti toisessa kyynärässä on jotain luupiikkiä, mutta jää nähtäväksi (=lausuttavaksi). 

Hallilla sunnuntaina

Tsabba sattui vähän vähemmän kameran eteen syystä että videokamera on puhelin ja on just siinä missä on. Tsaban touhuja.

Rassin jutuista muokkailin tämmösen pätkän.

Pikkasen jälkeä ja tokoa

Joka päivä yhä enenevässä määrin sataa vettä. Syksykelit todella. Rássille tällä viikolla yksi Suvin polkema 500 m jälki + esineruutu. Jäljellä helpohkon alun jälkeen tien ylitys (syvät ojat) ja siitä jatko melkoiseen pusikkoon. Tien ylityksen selvittelyssä meni sen verran aikaa, että kun Rássi löysi jäljen jatkon tien toiselta puolelta, se ei malttanut enää ilmaista jäljen kahta viimeistä keppiä, joista toinen oli heti tien tien ylityksen jälkeen. Liinasta seis viimeiselle kepille ja koira palasi saman tien suoraan kepille ilmaisemaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä jälki,  koira työskenteli aktiivisesti sekä tien ylityksen että vaihtelevan maaston.

Perjantaina hallilla yleisellä tokovuorolla, mukana molemmat koirat. Rássi teki ensin liikkuroituna ohjatun noudon molempiin suuntiin ja sitten merkin kautta ruutua. Ohjatut tosi hyviä, sen sijaan ekalle ruudulle se lähti väärään suuntaan. Oiskohan mulla ollu vartalo-ohjaus oikealle, vaikka käsi vinkkasi vasemmalle. Vaikea sanoa ilman videota. Koira korjasi kyllä käskytettäessä suunnan, mutta se on niin nopea että paljon ehtii tapahtua lyhyessä ajassa. Kaket jees, hyvät merkit.

Tsaballe seuraamispätkä, luoksarin stoppia ilman maahanmenoa ja ruutua lelulla ja ilman. Se jää tyhjään ruutuun liian eteen, joten oikeaa paikkaa ruudussa täytyy reeniä erikseen seuraavaksi. Muuten hyvä ilme, haukkumiseen otin kantaa jonkin verran. Suotavaa olisi, ettei se haukkuisi liikkeen aikana, vaikka liikkeiden väleissä haukkuukin nykyisin ihan aina. Loppupalkkana kanankauloja, muuten palkkaus pallolla ja ruudussa Rássin todepatukalla.

Pari kanankaulaa autossa syönyt Rássi palasi takaisin halliin ja paikkaistumiseen Jetan viereen. Siitä samaan syssyyn tehtiin sitten vielä paikkamakuu. Istuessa läähätteli, mutta hallikin oli tosi lämmin. Muuten jämerästi paikallaan. Makuu ihan hyvä, lonkalle se alkoi kallistua, mutta melkoisen suorassa kuitenkin. Voi, kun se kokeessakin voisi tehdä noin rauhallista paikkamakuuta!

PAJÄ1 & Rássi

Analyysi Rovaniemen 30.9 2012 jälkikokeesta tuoreeltaan. Dumarit Kauko Ruokolainen (jana) ja Eeva Äijälä (esineet, tottis).

Koe alkoi maastolla. Kostea keli aamuisen sateen jälkeen. Jälki ja jana sammal/jäkäläpohjaisessa maastossa, jota Rássi meni kuin peltopohjaa, rauhallisesti ja nenä maassa. Hyvä fiilis heti janalta. Tuuli painoi vähän vasemmalle, mutta Rássi oikaisi vielä suorempaan juuri ennen jäljen alkua. Yksi piste pois janalta, muuten jees.

Ensimmäiselle esineelle siisti ilmaisu. Matka jatkui kulmaan, joka oikein sujuva. Vauhti oli tosiaan Rássin metsäjäljeksi rauhallinen, mikä toi mukavasti luottamusta jäljen etenemisen suhteen. Kaikki ilmaisut hyviä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Pohja sopi Rássille erittäin hyvin ja se teki tarkkaa työtä. Sopi koiralle, jonka pahin vihollinen on itse aiheutettu kiire. Ennen vitoskeppiä pää nousi ja koira steppaili sivuaskelia. Luulin että keppihän se sielä pojottaa, mutta löytö olikin syötävää eli poronpaskaa. Nam! Huomautin koiraa, ja suun vielä käydessä Rássi palasi jäljelle. Vitoskeppiä se ei jäänyt ilmaisemaan, vaikka merkkasi. Nappasin sen mukaan ja jatkoimme kohti viimeistä keppiä. Tässä vaiheessa avoimessa maastossa tien reuna jo näkyi, joten ihan loppusuoralla oltiin. Koira retkahti kutoskepille maahan, keppi taskuun, palkka koiralle, valjaat pois ja autolle patukkaa riepotellen.
Job well done. Jälki 169 p.

Esineruutuun menin varmana, treeneissä kun sujuu aina niin näppärästi. No, varmat pettää aina. Täydet viisi minuuttia hyvää työskentelyä ja koko ruutu varmaan kahteen kertaan kaikki nurkat mukaan lukien tsekattuna ja tulos nolla esinettä. Rássi ihan selvästi löysi kahteen kertaan esineen, muttei tuonut. Jos ei homma olisi tullut yllätyksenä, olisin käskyttänyt sitä tuomaan löydön, mutta enpä uskonut näin käyvän. Onneksi toverit harrastajat keksivät alta aikayksikön syyn käytökseen. Tämä on minulle Se harrastuksen suola ja sokeri. Jos muuten koiraharrastuspiireissä onkin ihan normisti luonnollisena osana kyräilyä ja muuta sen semmoista selän takana panettelua ja "mie en leiki siun kaa":ta, niin myös vilpitöntä kannustusta ja neuvoja saa aina kokeneemmilta kun omat hommat tökkii. Esineet 0 p.

Tottikseen menimme viimeisen kolmen kimpassa. Ensimmäisenä lepovuorolle, sitten tottis ja paikkamakuu. Oli ennakkoon vähän hankala viritellä/olla virittelemättä koiraa, ja päädyin sitten ensin rauhoittelemaan ja lopulta virittelemään pallolla lyhyesti. Rássi napsautti nupit kaakkoon heti pallovirittelystä, järkee vai ei...Ylivireessä, levottomana kentälle. Ampumisista vire nousi entisestään, mutta tasaantui sitten seuraamiskaavion edetessä jonkin verran. Itse eksyin kaavioon ja kentälle ylipäätään, joten en niin ehtinyt koiraa tarkkailla. Kaavio meni vähän niin ja näin. Ylivireestä johtuen Rássi pyöritteli kapulaa jokaisessa luovutuksessa, teki epätarkkoja perusasentoja ja jäi sitten paikkamakuuseen vielä huutamaan minun perääni. Muuten paikkamakuu pysyi paikallaan ja koirakin hiljeni, luojan kiitos, kun toinen koira aloitti seuraamiskaavion. Huutaminen olikin ihan uutta käytöstä eli saavutettiin (?) aivan uusi taso koevireessä. Tottis 89 p.

Kakkostuloksella JK1 -koulari ja matka jatkuu avoimeen hyvillä mielin. Olen tosi iloinen jäljen sujuvuudesta ja mieli tekee taas pellolle, koska ainakin tässä vaiheessa tarkkuutta vaativa alusta sopii Rássin hermoille paremmin. Esineongelma ratkeaa taatusti treenejä muuttamalla ja tottiksen vire tasaantuu koekäyntien myötä, tai jotenkin muuten. Kun vire on matalampi, koira pystyy tarkempaan työskentelyyn. Oppia ikä kaikki, ja muita viisasteluja tähän loppuun.

Tässä meitsi on Pellossa ulkoilemassa Ritavalkealla...

...jä tässä ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa koirapuistossa, jossa mie olin aivan kahestaan  emännän kanssa, enkä käsittänyt yhtään mitä tässä ois niinku pitäny harrastaa.

Pentusuunnitelmia

Halla eli Kellokas Heavy Joik kävi luonnetestissä Haukiputaalla, tuomareina Hynynen&Keinänen. Reijo Hynynen on viime vuosina kouluttanut raatokoiraprojekteissa lappalaiskoiria etsimään poronraatoja maastosta. Kokemuksiensa perusteella hän on kaivannut koiriin enemmän työominaisuuksia; taistelunhalua ja vilkkautta. Samoilla linjoilla on toinenkin tuomareista, joka hänkin on testannut paljon lappalaiskoiria luonnetestituomarina ja luonnollisesti tavannut lappalaiskoiria myös muissa koiriin liittyvissä töissään. Keinäseltä olen myös itse kysynyt ja saanut neuvoja Tsaban koevireen korjaamiseksi. On Tsabba ollut Jarin hoivissa kesällä hoidossakin. Itse arvostan siis juuri tämän tuomarikaksikon mielipidettä lappalaisesta, armopisteitä koiran omistajan hyvän mielen takaamiseksi tuskin oli luvassa.

Hallan omistajalle Essille testi ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vaan vain vahvisti hänen omia käsityksiään koirastaan. Puolustushalua oli tullut arjen sattumusten kautta testattua jo aiemmin ja sitä todistettavasti löytyy, niin myös testissä. Vilkashan Halla on, koiran käyttäymistä testissä ja tuomareiden loppupäätelmiä vilkkauden ja hermojen suhteen jännitin itse eniten. Testattaessa koiran ikä oli pari päivää yli 3 vuotta.

Hallan testitulos, tuloksen perässä suluissa luonnetestin virallisen tulkintaohjeen määritelmät koiran käyttäytymisen sijoittumisesta arvosteluasteikolle:

Toimintakyky    +1 Kohtuullinen (Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan)

Terävyys          +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa)

Puolustushalu   +3 Kohtuullinen, hillitty (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan)

Taisteluhalu     +2 Kohtuullinen (Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen)

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton (Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee)

Temperamentti +1 Erittäin vilkas (Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta)

Kovuus             +3 Kohtuullisen kova (Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin omaaloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin) ,
ja loppupisteet 158 ja laukausvarma :)

Hallalta tarkattiin kesällä Akuutissa silmät, lonkat, polvet ja kyynärät. Silmät puhtaat, samoin polvet ja kyynärät. Lonkat on lausuttu C/C, mikä tietenkin oli pienoinen yllätys. Lonkkaindeksi sillä on kuitenkin (syyskuu 2012) 101 eli ihan hyvä. BLUPindeksien laskennassa rodun indeksien keskiarvo on 100. Tarkoittaen siis, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Indeksi on ennuste siitä minkälaista lonkkaa koiraa mahdollisesti periyttää omien ominaisuuksiensa pohjalta, yhdistelmässä otetaan huomioon uroksen ja nartun indeksien keskiarvo. 

Joka tapauksessa Hallan luonnetestitulos varmisti minulle ja koiran omistajalle ensi talven suunnitelmat. Hallan astutusta yritetään seuraavasta juoksusta. Olen astuttanut Hallan emän Saiken kun Halla laitettiin alulle ja ollut läsnä sen syntyessä. Halla oli ainut pentu tuloksena kahdesta parin päivän välein suoritetusta, varsin helposta ja omatoimisesta astumisesta. Synnytys oli helppo ja Saike itsenäinen, varmaotteinen synnyttäjä, kuten oli Tsabbakin.

Koska myös Tsaban ja Saiken emä Taru on veljeni koirana minulle tuttu, suhtaudun suurella mielenkiinnolla Hallan mahdolliseen jälkikasvuun. Tietyt ominaisuudet rakenteissa ja luonteissa tuntuvat periytyvän voimakkaasti emälinjassa. Hallan luonnetestitulos vaikuttaa ehkä enemmän Saiken siskon Sahpen luonneominaisuuksien kanssa yhteneväiseltä. Sahpe on vähintään kohtuullisen kova, kun Saike on pehmeämpi. Samantyyppisiä eroja luonteissa on Tsabankin omassa pentueessa havaittavissa jo nyt. On enempi työkoiratyyppistä ja toisaalta pehmeämpää. Hallan isä on sama kuin Tsaban pentujenkin, 4 -vuotiaana luonnetestattu Nuka. Kun Nukakin on minulle monien vuosien ajalta yhteisistä harrastuksista tuttu ja mieleinen koira, tuntuu Hallan suunniteltu pennutus siltä, miltä haluan kasvattamisen tuntuvankin. Urosvalinta on vielä auki, mutta urokselta vaadittavat ominaisuudet selvillä.

Halla Lappalaiskoiragalleriassa

Rauha kaavassa ja ilmaisussa hyvä tahto

Järkyttävän huonojen, kaoottisten ja epätoivoisten Rovaniemen ilmaisutreenien jälkeen analysoimme kuitenkin porukalla jatkosuunnitelmaa Rássin ilmaisuongelman parantamiseksi. Hyviä neuvoja sain sitten myöhemmin muiltakin, kiitos niistä kaikille :) Parit ilmaisutreenit on otettu nyt periaatteella: patukkapalkat pois ja ruoka tilalle, ei mitään apuja maalimiehiltä eikä ohjaajalta jos koira jää odottelemaan suorapalkkaa, lelupalkka vasta ohjaajalta ja kaavaa, kaavaa, kaavaa ilman poikkeuksia. Näytölle hallinta.

Yhtä nopeasti kuin meni rikki, on Rássi alkanut korjatakin ilmaisujaan. Ruokapalkka selvästi rauhoittaa sitä, vaikka ensin koira ei meinannutkaan uskoa todeksi ettei mitään muuta saa, ja pientä turhaumaaki kehitti. Tämänpäiväiset ilmaisut olivat jo melko hyvät. Vain kerran jäi tarjoamaan paikkamakuuta palkan toivossa, mutta siitäkin joutui itse päättelemään tien ulos, eli rulla suuhun ja kaava käyntiin. Muut ilmaisut olivat jo hyviä, selkeitä ja vauhdikkaita ilman hätäilyä. Lopuksi viimeiseltä näytöltä se sai sivulletulosta minulta ison patukan ja kantoi sen tyytyväisenä autolle. Alan jo tuntea koiran siksi samaksi mikä on asunnossani pari vuotta majaillut ;)

Yllättävän helposti se on myös antanut periksi maalimiesten loppuleikistä. Rássi on saanut treenien lopuksi yleensä taisteluttaa maalimiehiä vapaasti. Se on siis tarjonnut väsymättä patukkaa kaikille vuoronperään ja sitä on leikitetty. Nyt päätimme ottaa senkin pois ainakin joksikin aikaa. Tässä on nyt vähän sama juttu kuin eteenmenossa oli purutyynyn kanssa. Ajatus purutyynystä voitti kaiken muun, eikä koira pystynyt toimimaan järkevästi.

Kemissä kouluttaja luonnehti Rássia "moottoroiduksi koneeksi" ja niinhän se on, varsinaista motskutreeniä se ei tarvitse suorapalkkojen muodossa ja pääasiallinen suorapalkkojen etu eli nopea vahvistus suorasta pistosta ei ole suinkaan ainut keino korjata vinoja pistoja, jos sen pistot suoristamista kaipaavat. Hyvä treeni, parempi mieli :) niin kuin tapana on sanoa.

Tsabba teki tänään ennen Rássin ilmaisutreeniä pienen pätkän liikkuroitua seuraamista ja luoksarin. Näytin sille autolla palkan ja pistin taskuun. Sen jälkeen palkkoja ei näytetty, eikä annettu ennen minitreenin loppua. Erittäin innokas pikku pystykorva. No, se on nyt ottanut tavaksi räkyttää minulle liikkeiden välit, mutta aivan sama. Se on kuitenkin aktiivinen, ja luulenpa että talvella tehdään uusi visiitti tokon voittajaluokkaan. Koskapa olemme muuttamassa Ouluun, Tsabba tulee saamaan kovasti kaivattua treeniseuraa aika mukavasti syksyn ja talven mittaan :D

Rássi teki hallitokoa alkuviikosta, ohjattua ja ruutua merkin kautta. Oikein kivasti. Enemmän mielenvaivaa tokon ylimpää luokkaa ajatellen aiheuttavat ryhmäliikkeet, koska meidän ryhmäliikeseura on joko Tsabba tai Jetta ilman vaihtoehtoja. No, Oulu korjannee senkin asian.

Jalostuslainaan pyydetty Halla -neitonen menee tulevana sunnuntaina luonnetestiin, kiva juttu sekin. Minulle ja muille kiinnostuneille. Omistaja sen sijaan arveli kokeen keskeytyvän, syy: hermot (omistajan) :D

Hajalla son

Nimittäin Rássin rullailmaisu. Syynä eivät ole vieraat maastot tai maalit, niin kuin ensin tulkitsin, vaan suorapalkat. Kemin leiriä edeltävänä iltana hakutreeneissä ilmaisun suhteen kaikki oli normisti ok eli tosi hyvä, viimeisellä maalimiehellä suorapalkka. Koko kesän olen reeneissä ottanut osan maaleista suorapalkalla, osan ilmaisulla. Yleensä suorapalkka on ollut ainakin viimeinen maali. Ei ole suuremmin haitannut ilmaisuja. Sitten Kemissä ja sen jälkeen kaikissa hakutreeneissä Rássi on jäänyt maalille odottelemaan ja nyt jopa kaivamaan yhä pahenevaan tahtiin suorapalkkoja maalimiesten käsistä ja taskuista. Ottaa rullan vasta avustettuna ja toimii sen jälkeen kyllä ok. Mutta että ei ikinä enään yhtään suorapalkkaa Rássille! Pelkkää ilmaisua ottaessa tuo ei tule esille niinkään, mutta maasto menee vain huonompaan suuntaan, arrggh. Ja niin kun minä epäilin suorapalkkoja Rássille, koska se ei halunnut niille jäädä opittuaan rullan tuonnin. Kannattaisi kuunnella itseään, jälleen kerran.

Jäljellä sen sijaan sensaatiomaisia onnen tunteita. Suvi talloi eilen Rássille 500 m pitkän jäljen sekä korkeuseroltaan että alustaltaan vaihtelevaan maastoon. Jäljen hapatessa bongasimme maastossa erinäisiä marjastajia, sekä metsästäjän karjalankarhukoiran kanssa. Mulla oli janana metsätie, mutta vuorollaan marjastaja ja metsästäjä koiransa kanssa talsivat pitkin minun janaani, joten hylkäsin janan kokonaan. Syötin koiran suoraan jäljelle. Ensin mietin etten ajaisi kuin ekalle kepille, koska häiriöjälkiä oli niin paljon, mutta rohkaisin sitten mieleni. Huhhuh, se ajoi koko jäljen! Parissa kohdassa ja kulmassa se varmisteli ja otti vähän matkaa takajälkeä, mutta annoin sen vain tehdä töitä omaan tahtiin. Ja niinhän se tyttö teki :) Kaikki kepit ok.

Huomenna tehdään taas ilmaisuja ja tottista, vierailla tyypeillä. Pakkohan sen on uskoa, ettei ilman rullaa tule palkkaa...Tottiksessa teemana on ollut paikkamakuu, josta EI lähdetä ryömimään. Ei ole nyt tutuilla kentillä ryömiskellyt, tosin sillä on ollut "poliisi" kyttäämässä lähellä. Huomena katsotaan sitten vieraan kentän paikkamakuu ja kuinka korkealle se penteleen vire taas ampaiseekaan ;)